
Kirja-arvio: Ällötysten kuvaus saa harkitsemaan lukemisen lopettamista, mutta juoni pakottaa jatkamaan
Stefan Ahnhemin ensimmäinen psykologinen trilleri ”Vaihto” pitää otteessaan loppuun saakka.
Stefan Ahnheimin Vaihto pitää jännityksessä loppuun saakka. Loppuratkaisu ei tosin vakuuta täysin uskottavuudellaan. Kuva: WSOY, Thron Ullberg, koonnut: Aatu JaakkolaJännitysromaanit kuuluvat kesään. Niin paljon kuin niitä julkaistaankin, aina ilmaantuu uusia tekijöitä ja syntyy tarinoita, joita ei ole ennen kerrottu ja joitten loppuratkaisua ei konkarikaan arvaa.
”Vaihto” on ruotsalaissyntyisen Stefan Ahnhemin (s. 1966) ensimmäinen psykologinen trilleri, mutta kirjoittajakokemusta tekijällä on rutkasti: kuusi menestynyttä Fabian Risk -trilleriä ja parinkymmenen vuoden ura elokuva- ja tv-käsikirjoittajana.
Taito näkyy.
Ympäristö on upea, mutta heti saapumispäivänä löytyy iso kuollut rotta uima-altaasta.
Tukholmalainen aviopari, Carl ja Helena Wester, kokee kahdeksan vuoden liittonsa ajautuneen karille. Kahdenkeskinen hellittelyloma kaukana kotoa, irti rutiineista, voisi korjata kurssin.
Niinpä he sopivat kuukauden pituisesta kodinvaihdosta amerikkalaisen pariskunnan kanssa ja matkustavat näitten merenrantataloon Kaliforniaan.
Odotukset ovat suuret. Mutta talo, johon he asettuvat, ei tunnu täsmäävän annettuihin tietoihin.
Ympäristö on upea, mutta heti saapumispäivänä löytyy iso kuollut rotta uima-altaasta. Pikkutarkka Carl havaitsee muitakin epämiellyttäviä asioita, jotka saavat epäröimään taloon jäämistä.
Nykytavan mukaan lukijalle tarjotaan vielä muutama kerronnallinen piruetti.
Ahnhem kuvaa ällötyksiä turhan antaumuksella. Minäkin lukijana harkitsin jatkanko pidemmälle.
Mutta asetelma on alkanut kiinnostaa: mikä onkaan pariskunta, joka parhaillaan asettuu Westerien luksuskotiin Tukholman sisäsaaristoon.
Kontrollifriikki Carl on ennen lähtöä tietenkin asennuttanut valvontakameroita. Ne eivät vapauta huolista. Jotakin merkillistä on tekeillä, mutta mitä, sitä lukija ei kykene päättelemään ennen kuin Ahnhem kuljettaa juonen maaliin.
Loppuratkaisuissa kaikki yksityiskohdat eivät vakuuta uskottavuudellaan, mutta kuvio tulee selväksi. Nykytavan mukaan lukijalle tarjotaan vielä muutama kerronnallinen piruetti. Jännityksestä on saanut nauttia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








