Säilörehun laatu pidettävä tasaisena

Apevaunussa sekoitetaan kerralla neljä pyöröpaalia ja joukkoon lisätään kivennäiset. Apevaunusta rehu siirretään pienkuormaajalla ruokintapöydälle, Terhi ja Ville Löyttyniemi kertovat. Kuva: Markku Pulkkinen

Terhi (30) ja Ville Löyttyniemi (34) ovat hioneet rehuntuotannon ja ruokinnan huippuunsa. Tuotannon jatkuva kehittäminen on molemmille tärkeää.

– Olemme pitäneet tilaa viisi vuotta. Nyt homma alkaa olla tavoitteiden mukaista, Terhi summaa.

Eläinten ruokinta perustuu hyvälaatuiseen säilörehuun ja itse tuotettuihin viljoihin. Säilörehun korjuumenetelmäksi on vakiintunut paalaaminen.

– Peltolohkot ovat sen verran pieniä ja hajallaan ja työvoiman määrä rajoitettua, että paalaaminen ja muovittaminen on kustannustehokkain tapa hoitaa korjuu ja säilöntä, peltoviljelystä vastaava Ville kertoo.

Tilalla on oma koneketju, johon kuuluvat taakseajolaitteilla varustettuun traktoriin kytketty etuniittokone, Welger Profi -paalaaja ja McHale 991 -käärijä.

Kaksi kolmannesta nurmista on timotei-nurminatayleisnurmia ja loput apilapitoisia nurmia, joissa on myös sinimailasta. Pelkkää ruokonataakin tuotetaan muutamalla, poudan herkällä hehtaarilla. Nurmialaa 50 lehmälle ja nuorkarjalle on kaikkiaan viitisenkymmentä hehtaaria.

Säilörehusta korjataan vain kaksi satoa, koska se on havaittu hyväksi ja kustannustehokkaaksi tavaksi. Säilörehun laatu on pysynyt hyvänä kahdellakin korjuulla. Nurmen kuiva-ainesato oli viime vuonna vajaat kuusi tonnia hehtaarilta, parhailla lohkoilla kahdeksan tonnia.

Muussakin peltoviljelyssä Löyttyniemet pyrkivät monipuolisuuteen.

– Erityisesti herne on ollut hyvä kasvivalinta. Sitä on helppo viljellä seoksena kauran kanssa ja herne maistuu hyvin lehmille. Myös härkäpapuun olemme tyytyväisiä, Ville toteaa.

Viljelyyn on otettu lähes joka vuosi jokin uusi kasvilaji. Tällä kertaa se on Anniina-rehuvehnä, jota kylvetään 12 hehtaarille.

– Tänä vuonna emme viljele lainkaan ohraa. Kokeilemme, kuinka vehnällä voi korvata rehuissa ohraa.

Ainoa ostorehu kivennäisten lisäksi on rypsirouhe, joka tulee omasta maakunnasta. Öljykasveja tila ei aio viljellä itse, sillä rypsin ja rapsin puristamisessa olisi oma vaivansa.

– Haluamme toteuttaa lähiruoka-ajattelua myös rehujen osalta, Terhi naurahtaa.

Tämä sopii hyvin tuotantostrategiaan, sillä tila myy myös itse kasvattamiensa sonnien lihaa suoraan kuluttajille REKO-lähiruokarenkaan kautta.

Lähtökohdat maitotilan jatkamiselle vuonna 2011 olivat mainiot. Vanha lämmin navetta ja uudehko kylmä pihatto olivat hyvässä kunnossa, samoin koneketjut ja kuivuri. Ayrshire- ja holstein-roduista puoliksi koostuva, noin 50 lehmän karja oli myös hyvää ainesta. Peltoakin oli riittämiin nykyisen tuotannon tarpeisiin.

– Olemme saaneet keskittyä tuotantotekniikan hiomiseen ilman isompia investointitarpeita. Olemme tarkentaneet ruokintaa kokeilemalla ja mittaamalla tuloksia. Keskituotoksen kasvun ansiosta olemme voineet hieman vähentää eläinmäärää, Terhi iloitsee.

Tilalla on apesekoitusvaunu, mutta sitä käytetään vain säilörehun tasaisen laadun varmistamiseen. Apevaunussa sekoitetaan kerralla neljä pyöröpaalia. Paalit ovat eri sadoista ja kasvilajeista, jolloin nurmirehu pysyy tasalaatuisena ympäri vuoden. Kun muutoksia tehdään, vaihdetaan raaka-ainetta yksi paali kerrallaan, jolloin eläimet eivät sitä edes huomaa.

Sekoitusvaunun etuna on, että se pätkii ruohon lyhyemmäksi silpuksi, jolloin maittavuus paranee. Kivennäiset lisätään säilörehun joukkoon. Säilörehu tarjoillaan pienkuormaajalla ruokintapöydälle vapaasti saataville. Väkirehu annostellaan kioskeista.

– Tiedämme jokaiselta lohkolta korjatun säilörehun laadun. Siksi sekoitusten tekeminen on varmalla pohjalla, Terhi kertoo.

Myös jokaisesta rehuviljaerästä otetaan laatunäyte ennen varastointia. Vilja korjataan omalla puimurilla ja kuivataan.

Siiloista vilja, herne, härkäpapu ja ostettu rypsirouhe johdetaan sekoittimeen ja sieltä tuhannen kilon erinä valssimyllylle. Härkäpavun kova kuori rikotaan ensin toisella valssimyllyllä. Myllyltä jauho jaetaan kioskeihin.

Ruokintasuunnitelmat tilalla laaditaan yhdessä ProAgrian neuvojan kanssa. ProAgria laskee kuukausittain tuotannon ja ruokinnan tunnusluvut.

Maidon analyysitulokset katsotaan tarkasti jokaisesta tankillisesta. Erityisesti seurataan urea-, rasva- ja valkuaispitoisuuksia. Jos jokin arvo muuttuu väärään suuntaan, korjataan ruokintaa välittömästi.

– Urea-arvo kertoo hyvin, onko rehussa riittävästi valkuaista. Tietysti tarkkailemme myös sitä, miltä eläimet näyttävät, Terhi valottaa.

Karjan keskimaitotuotos on noin 9 000 kiloa vuodessa, josta rasvaa on 4,3 ja valkuaista 3,4 prosenttia.

– 10 000 kilon keskituotos on tavoitteemme, mutta ei sen yli. Tuotosta tärkeämpi tunnusluku on rehuille saatu vastine, Ville painottaa.

Vastinetta on tullutkin, sillä rehukustannus maitolitraa kohden on ollut vain 11 senttiä. Ostorehujen kustannus on nyt alle viisi senttiä. Rehukustannuksella vähennetty maitotuotto oli kuluvan vuoden alussa 28 senttiä litralta ja noin 8 euroa lehmää kohti päivässä.

Löyttyniemet asemoivat tuotantotapansa tavanomaisen ja luomutuotannon välimaastoon. Luonnon omaa toimintaa hyödynnetään mahdollisimman paljon esimerkiksi viljelykierron, lannanlevityksen ja typensitojakasvien kautta.

Seuraava kehitysaskelkin on jo mietitty

– Ostimme käytetyn pelletöintilaitteen ja alamme pelletöidä kuivalantaa ja olkea kuivikkeeksi. Näin säästämme kuivikekuluissa, sillä turverekka käy vähintään kerran kuukaudessa, Ville visioi.

Hallainmäen maitotila

Kärkölä

Terhi ja Ville Löyttyniemi

92 ha omaa ja 18 ha vuokrattua peltoa

Noin 50 ha säilörehunurmea, 12 ha rehuvehnää, 16 ha herne-kauraseosta, 11 ha härkäpapua ja 5 ha ruokohelpeä kuivikkeeksi

Noin 50 lehmää ja nuorkarja

Kylmä pihatto, lämmin navetta, lypsyasema

Yksi palkattu työntekijä

Kasvattaa sonnivasikat itse ja myy lihat suoramyyntinä REKOn kautta ja tilalta.