Ruokaketju tarvitsee uuden elintarvikemarkkinalain

Kuva: Timo Filpus

Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) esitteli keskiviikkona korjauksia elintarvikemarkkinalakiin. Lausuntokierrokselle lähteneen esityksen tarkoitus on parantaa maataloustuottajien asemaa elintarvikeketjussa.

Kurvinen joutui tekemän lakiin muutosesityksiä, koska elintarvikealan pyöreän pöydän keskustelut eivät ole tuottaneet tulosta.

Edellinen muutos lakiin tuli voimaan vajaa vuosi sitten. Se osoittautui lähes heti riittämättömäksi. Kurvisen edeltäjä Jari Leppä (kesk.) totesi jo loppuvuodesta, että laki täytyy muuttaa uudelleen, ellei tuottajan asema parane neuvottelujen kautta.

Kurvisen mukaan muutoksia tarvitaan, koska ruokakauppa ei ole vielä riittävän reilua. Hänen mielestään kaupalla on varaa maksaa viljelijälle tuotteista enemmän. Tämä näkyy Kurvisen mielestä muun muassa siinä, että kaupan ei tarvitse ottaa investointeihin velkaa. Muiden ruokaketjun toimijoiden investoinnit eivät ilman lainaa ole mahdollisia.

Muutosesityksessä kaupan valtaa pyritään hillitsemään muun muassa lyhentämällä kaupan maksuaikoja ja kieltämällä myymättä jääneiden tuotteiden palauttaminen tuottajalle. Myös elintarvikemarkkinavaltuutetulle esitetään lisää valtuuksia.

Usein lainsäädäntöhankkeissa vedotaan siihen, että EU:n direktiivit ovat esteenä. Vaikka elintarvikemarkkinalakiakin ohjaa EU-direktiivi, se ei ole nyt este. Kaikkia direktiivin sallimia keinoja ei ole Suomessa otettu käyttöön.

Tämän vuoden aikana tuottajien entisestään heikko taloustilanne on muuttunut katastrofaaliseksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Kurvinen kysyi keskiviikkona ihan aiheellisesti, mihin rahat ruokaketjussa katoavat. Miten on mahdollista, että kaupassa ruuan hinta nousee, mutta samaan aikaan maatilat ovat menossa konkurssiin?

On selvä, että koko ruokaketjun kustannukset ovat nousseet, mutta kauppa on tehnyt siitä huolimatta – muista alan toimijoista poiketen – ennätyksellistä tulosta.

Koko ruokaketjun pitää Pellervon taloustutkimus PTT:n mukaan sopeutua korkeampiin kustannuksiin. Alkutuottajien sopeutumiskyky on kustannusten osalta käytetty loppuun.

PTT ennakoi kuluttajahintojen myös nousevan edelleen. Nousu voi olla loppuvuonna joidenkin elintarvikkeiden osalta jopa yli 20 prosenttia. Jos kotimaisesta huoltovarmuudesta halutaan pitää kiinni, kuluttajahintojen noususta on ohjauduttava alkutuotantoon nykyistä suurempi osuus.

Keskiviikkona esitetyt muutokset elintarvikemarkkinalakiin ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä. Korjattavaa on edelleen niin paljon, että tarvitaan kokonaan uusi ruokamarkkinoiden toimintaa säätelevä lainsäädäntö. Muutoksi tarvitaan myös hankintalakiin tai ainakin sen tulkintaan.

Kauppa avasi sopimuksiaan tuottajien ja teollisuuden kanssa, mutta julkisista hankinnoista vastaavat tahot eivät. He vetosivat hankintalakiin.

Kurvisen mielestä seuraavan hallitusohjelman tavoitteeksi tulisikin ottaa suurempi muutos, jolla ratkaistaan ruokakaupan isoimmat asiat. Tällaisia ovat esimerkiksi tuottajien heikko neuvotteluasema, teollisuuden heikko asema ja päivittäistavarakaupan ylivoimainen asema. Näiden juridinen korjaaminen vaatii Kurvisen mukaan puuttumista myös kilpailulakiin ja kuluttaja- ja kilpailuviraston toimivaltuuksiin ja toimintaan. (IL 28.9.)

Ruokamarkkinoiden epäkohdat ovat olleet pitkään tiedossa. Paras ja nopein keino tilanteen korjaamiseksi olisi alan sisäinen itsesäätely. Se ei ole kuitenkaan lupauksista huolimatta onnistunut, joten muutos on pakkoa tehdä lainsäädännön kautta.