Sanna Marjomaa sai oman poromerkin kolmevuotiaana
Poikajärven paliskuntaan kuuluva Sanna Marjomaa, 22, on yksi nuorista poroja omistavista naisista. Porojen kanssa hän on ollut tekemisissä pienen ikänsä ja aikoo olla jatkossakin.
”Yritän löytää porokarjaa, jonka voisin ostaa", kertoo Sanna Marjomaa. Kuva: Jouni Porsanger”Sain ensimmäisen oman poromerkin kolmevuotiaana. Aina olen sen jälkeen porometsään mennyt, kun vain olen päässyt”, Sanna Marjomaa kertoo.
Vakavasta suhtautumisesta poronhoitoon kertoo sekin, että nuori nainen aloitti poronhoitajaopinnot ammattikoulussa 16-vuotiaana ja jatkaa niitä nyt agrologin tutkintoon tähtäävissä opinnoissa ammattikorkeakoulussa.
Valmistuttuaan ensi keväänä Marjomaa aikoo ryhtyä poronhoitajaksi.
”Yritän löytää porokarjaa, jonka voisin ostaa. Osa poromiehistä on vanhoja jääriä, joista ei tiedä, alkavatko myymään porojaan”, hän naurahtaa.
Ellei oman porokarjan hankkiminen ole vielä mahdollista, Sanna aikoo hoitaa isänsä poroja. Vaihtoehtona hän pitää mahdollista paliskunnan vaihtoa.
Myöskään ammattitaidon kartuttamista lisäkoulutuksen avulla Marjomaa ei sulje pois.
”Olen harkinnut lihanleikkaajan koulutuksen hankkimista, jotta saisin lisää ammattitaitoa, hän sanoo.
Koska poronomistajien ammattikunta on edelleen ikääntynyttä, elinkeinon jatkuminen on vaakalaudalla. Kuin vahvistuksena sille, että nuoret naiset ovat tulleet alalle, Sanna kertoo tuntevansa runsaasti ikäisiään poronomistajanaisia.
”Ensin lapsia ei otettu mukaan porometsään, kun koettiin, että he ovat vain tiellä. Nyt voi havaita, että kun ukot ovat yli 60-vuotiaita, he eivät enää jaksa.”
”Pitäisi antaa ajoissa tilaa nuoremmille. Minusta on tärkeää, että nuoria tulee mukaan, jotta jatkuvuus voidaan turvata”, hän sanoo.
Lue myös: Poronomistaja on yhä useammin nainen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
