Viileys ja vesi voittavat aina
Puron äärellä hahmottaa hetkeksi aarteen erityisyyden, kirjoittaa MT:n toimittaja Tuulikki Viilo kolumnissaan.Työnnän pullon kirkkaaseen puroon ja otan pitkän kulauksen.
Vatsatautia ei tarvitse pelätä, ellei ylävirran vesissä satu lojumaan raato.
Puron äärellä hahmottaa hetkeksi aarteen erityisyyden.
Vielä vaikeampi meidän ihmisten on käsittää pohjaveden rajallisuutta. Siitä kertoo jo se, ettei merkittävillekään pohjavesialueilla ole usein annettu omia nimiään — toisin kuin esimerkiksi järville.
Jos nuo vedet olisivat maan pinnalla, tajuaisimme, paljonko olemme jo menettäneet.
Saudi-Arabiassa jo kulutetulla vesimäärällä eli yli 500 kuutiokilometrillä täyttäisi Suomen kaikki järvet vaivatta.
Järviimme mahtuva vesimäärä on noin 235 kuutiokilometriä, kertoo Suomen ympäristökeskus.
Vaikka riskien laajuus on alkanut valjeta, keinokastelu tuskin vähenee.
Ilmasto lämpenee ja vedet tulevat useammin rankkasateina. Se tietää lisää janoisia viljelykasveja.
Vesi ei kuitenkaan ole Suomen ainoa valtti. Kun Etelä-Eurooppaan osuivat hirmuhelteet, mediat murehtivat kuorossa paahteeseen pyörtyilevien turistien puolesta.
Turistit voivat paeta viileisiin hotellihuoneisiin, mutta ulkotöissä olevat paikalliset viljelijät eivät.
Poimijat läkähtyvät kasvihuoneisiin ja työntekijät pelloille.
Useille kotieläimille helle on pientä hallaa pahempi.
Lampaat pakkautuvat laitumien varjoläikkiin, lehmät syövät nirsommin.
Kauhistuttaa ajatella, millainen koettelemus kuumuus on vanhassa sikalassa imettävälle emakolle. Sialla on pieni sydän ja sen lämmönsäätelykyky on tunnetusti heikko.
Paahteisilla alueilla lehmien vedentarve on tavallista korkeampi. Lämpöstressi lisää lehmien vedentarvetta jopa kolmanneksen.
Korkeatuottoinen lypsylehmä voi helteillä hörpätä jopa 250 litraa vettä.
Lehmiä myös viilennetään saudiarabialaisissa navetoissa vesisumun avulla.
Jos siis haluaa juoda maitoa tai syödä leipää, jonka vesijalanjälki on kestävämpi, ei tarvitse ratkaisua kaukaa hakea.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








