Vihreänkin investoinnin on oltava paikallisesti kestävä

Suunnitelmat kaivostoiminnan käynnistämisestä herättävät usein paikallisissa vastustusta. Kuvituskuva. Kuva: Pentti Vänskä

MT Metsä|Ympäristö

24.7.202405:30

Pääkirjoitus

Juhani Reku

Vihreän siirtymän eli ilmastolle ja ympäristölle hyödyllisten investointien on arvioitu hyödyttävän merkittävästi Suomea ja piristävän myös maakuntien elinvoimaa. Ympäristökysymyksiin erikoistuneen konsulttiyrityksen Gaia Consultingin johtaja Tuomas Raivio harmittelee kuitenkin Helsingin Sanomissa 21.7. julkaistussa vieraskynäkirjoituksessaan, että paikallisten asukkaiden vastustus voi pahimmillaan hidastaa tai jopa vesittää Suomen mahdollisuuksia poimia tulevaisuuden menestystä vihreän siirtymän investoinneista.

Raivio keskittyy pohtimaan ongelmaa nimenomaan Haminaan kaavaillun akkumateriaalitehtaan näkökulmasta, mutta muistuttaa samalla sen koskevan vihreän siirtymän investointeja laajemminkin. Raivion mukaan paikalliset ihmiset ottavat huomioon vain laitosten mahdolliset haitat, jolloin ”hyötyjen viestiminen lähiympäristön asukkaille on vaikeaa”. ”Vaikeutta lisää se, että hyödyt ovat usein pikemminkin maan- tai maailmanlaajuisia kuin paikallisia”, konsultti muistuttaa kirjoituksessaan.

Juuri haittojen ja hyötyjen epäsuhtainen jakautuminen on monesti paikallisille asukkaille täysin perusteltu syy suhtautua investointeihin vähintäänkin kriittisesti. Usein hankkeiden taustalla on kansainvälisiä yrityksiä pääomasijoittajineen, joiden taskuihin myös valtaosa toteutuneiden investointien rahallisista hyödyistä yleensä päätyy. Riskinä on, että paikallisten asukkaiden kannettavaksi jäävät haitat, kustannukset ja menetykset omalle elinkeino- ja maataloustoiminnalle. Maan- tai maailmanlaajuinen hyöty ei lämmitä, jos itse jää siitä osattomaksi tai peräti päätyy muiden saamien hyötyjen maksajaksi.

MT uutisoi maanantaina ranskalaistaustaisen yrityksen suomalaisille maanomistajille lähettämistä, ensi näkemältä rahallisesti avokätisiltä vaikuttavista vuokratarjouksista, joissa entuudestaan täysin tuntematon yritys on tarjonnut maanomistajille 40 vuoden vuokrasopimusta tulevaisuudessa rakennettavia sähköakkujen konttivarastoja ja ajoneuvojen latausasemia varten. Yhtiön laatimassa sopimuksessa ehdot ovat vuokralaiselle itselleen suosiollisia, maanomistajalle taas koituisi enimmäkseen vastuita: räikein yksityiskohta on vuokraajan oikeus ulottaa toimintaansa ilman erillistä korvausta myös vuokra-alueen ulkopuolelle. (MT 22.7.)

Viime vuonna Suomeen perustetun NWJ Fin oy:n toimialaksi on merkitty yritysrekisteriin sähkön tuotanto vesi- ja tuulivoimalla ja se kuuluu ranskalaiseen NW Groupe -konserniin. NWJ Fin oy:n sopimusluonnos antaisi yhtiölle varsin vapaat kädet toimintaan, eikä siitä käy ilmi, käytettäisiinkö vuokrattua tonttia myös tuulivoiman tuotantoon. Salamyhkäisyyttä yrityksen suomalaisen tytäryhtiön ympärillä lisää sekin, että sen toimitusjohtaja kieltäytyi MT:n haastattelusta katkaisemalla haastattelupuhelun ja ohjaamalla tämän jälkeen yhteydenotot emoyhtiön viestintäosastolle Ranskaan. Sieltä puolestaan tämänhetkisiä aikeita kieltäydyttiin tässä vaiheessa kommentoimasta.

Vihreätä siirtymää ja siihen liittyviä investointeja itsessään ei ole syytä hidastaa tai vaikeuttaa, koska oikeudenmukaisesti toteutettuna niissä on suomalaiselle maaseudulle huomattavat nousun eväät. Hinnalla millä hyvänsä hankkeisiin ei kuitenkaan ole syytä lähteä, eikä kansainvälisilläkään toimijoilla tule olla vapautta mellastaa maaseudulla paikallisten asukkaiden oikeuksista välittämättä.

Myös maanomistajien pitää olla itse tarkkana heille tarjottujen sopimusten kanssa. MT:n haastattelussa MTK:n elinvoimajohtaja Leena Kristeri muistuttaa, että sopimusta ei pidä koskaan allekirjoittaa neuvottelematta sen sisällöstä, ja tarvittaessa apuna kannattaa käyttää asiantuntijaa.

Tuomas Raivio: Paikallisten asukkaiden pelot hidastavat vihreää siirtymää (HS 21.7.)