Geenikarjan kohtalo vaakalaudalla
Esa Jolkkonen etsii suomenkarjalleen ja tilalleen uutta omistajaa. Toive on, että tila myydään eläimineen, jotta arvokasta karjaa ei tarvitsisi hajottaa. Eija Irene Hiltunen Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU
Esa Jolkkosen viidentoista vuoden uuttera jalostustyö uhkaa valua hukkaan. Hän joutuu myymään Joensuun Tuupovaarassa sijaitsevan tilansa ja arvokkaan alkuperäiskarjansa terveydellisistä syistä.
Jolkkoselle maitotila alkuperäislehmineen on ollut unelma, jonka eteen on tehty työtä pitkään.
15 vuotta sitten hän osti kumppaninsa kanssa pari kyyttövasikkaa autotalliin.
Suomalaiset alkuperäisrodun lehmät olivat silloin harvinaisia ja kalliita. Lehmiä haettiin ympäri Suomea, Sodankylää myöten.
14 vuodessa jalostustyö on tuottanut 350 kyyttövasikkaa. Tilalla on nyt yksi Suomen suurimmista alkuperäiskarjoista: 36 lypsävää sekä nelisenkymmentä hiehoa ja lehmävasikkaa.
”Kasvatan karjaani erilaisilla arvoilla. Suhtaudun lehmiin enemmän tunteella ja sydämellä kuin euron kuvat silmissä. Lähdin tyhjästä taloudellisesti ja muutenkin”, Jolkkonen kertoo.
Karjaan kuuluu lapinlehmiä, länsisuomalaisia sekä itäsuomalaisia kyyttöjä.
Mukana ovat vaikuttavimmat kyyttösuvut: Salimon karjaa, Impi-sukuisia ja lauttamäkeläisiä.
”Geenikarjani on täysin rotupuhdas – yhtään risteytyseläintä siinä ei ole. Muissa karjoissa on vain yksittäisiä lehmiä, meillä on kokonainen karja”, Jolkkonen kertoo.
Karja on niin huipussaan kuin olla ja voi, Jolkkonen sanoo – ja vasta nyt se alkaa tuottaa tulosta.
Esa Jolkkonen tuumii, että hänelle on käynyt se aika tavallinen tarina Suomen maaseudulla.
Tuupovaaran seitsemän vuotta sitten muuttanut Jolkkonen rakensi tilalle uuden päärakennuksen. Vanha rakennus oli liian huonossa kunnossa korjattavaksi.
Rakentaminen oli karjanhoidon lisäksi raskasta. Raja tuli vastaan. Liika työ vei sekä terveyden että parisuhteen.
Nyt on muiden aika yrittää.
”Toivoisin, että saisin tilan ensisijaisesti myytyä eläimineen. Olisi suuri vahinko, jos karja hajaantuu. Tietenkin ylimääräiset jakaantuvat aina, mutta ydinkarjan olisi hyvä pysyä yhdessä.”
Jolkkonen voisi harkita karjansa myymistä ryhminä, edes roduittain.
Tilalla on lehmien lisäksi myös alkuperäisrotuisia lampaita, vuohia, kanoja sekä Jolkkosen kasvattamia Suomen pienhevosia.
”Täällä olisi kaikki valmiina, koti ja työpaikka. Tuotantoa voisi jatkaa suoraan.”
Jolkkonen toteaa, että paikka olisi ihanteellinen nuorelle, innokkaalle parille.
Karjanpidon lisäksi tilalla olisi mahdollisuudet jatkojalostukseen. Alkuperäiskarjan maidossa on korkea rasvapitoisuus ja hyvät juustoutumisominaisuudet. Myös lihalle alkaa olla menekkiä.
Tilalla on valmistettu myös vuohenjuustoa.
”Menekki oli hyvää. Kaikki vietiin käsistä, mitä valmistettiin.”
Lisäksi Jolkkonen on pitänyt pitopalvelua. Sillekin olisi edelleen kysyntää.
Jolkkosen mukaan kyytöt ovat sitkeitä ja persoonallisia. Jos sellaisen päästää pitkälle jalostetun karjalauman sekaan, kyyttö on pienestä koostaan huolimatta nopeasti lauman pomo, hän kertoo.
”Alkuperäisrodut ovat osa suomalaista kulttuuria. Ne ovat sopeutuneet olosuhteisiimme mutta eivät ole pärjänneet maidontuotannossa. Pidemmälle jalostetut rodut syrjäyttivät ne, ja alkuperäisrodut ovat edelleen uhanalaisia.”
Jolkkonen suunnittelee paluuta kotiseudulleen Polvijärvelle mutta kehuu viihtyneensä hyvin Tuupovaarassa. Seudun poikkeuksellinen luonto vaaramaisemineen ja vesistöineen on tehnyt vaikutuksen.
Hevoset ja kanat hän aikoo ottaa mukaansa.
Alkuperäiskarjan pitämistä Jolkkonen arvelee jatkavansa harrastuksena, kunhan vain sopiva paikka löytyy.
EIJA-IRENE HILTUNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
