”22 lehmällä ei rikastu, mutta ei köyhdykään”
Tuovi ja Osmo Kauppisen Koivuportaan tila tuottaa laatumaitoa Kannonkosken Hilmonkoskella. 22 lehmän navetta valmistui vuonna 1993. Tilan peltoala ei sallinut suuremman rakentamista. Sami Karppinen Kuva: Viestilehtien arkistoKANNONKOSKI (MT)
”Tällä lehmämäärällä ei rikastu, mutta ei köyhdykään”, kannonkoskelainen maidontuottaja Osmo Kauppinen sanoo.
Kauppisten pihattonavetassa on 22 lypsylehmää.
Tilan navetta otettiin käyttöön syksyllä 1993. Sukupolvenvaihdos oli tehty kolme vuotta aiemmin.
”Silloin peltoala sääti navetan koon. Olisimme halunneet 28–30 lehmän navetan”, isäntä muistelee.
Valion Olavi Koskimäen suunnittelemaan navettaan tehtiin ”piilopaikkoja”, jotka myöhemmin muutettiin eläinpaikoiksi.
Rakentaminen hoitui tilan oman väen voimin, isännän ammattikirvesmiesveli oli palkattuna kolme viikkoa.
Monta vuotta navetta oli vajaakäytössä liian pienen maitokiintiön takia. Riittävän kiintiön Kauppiset saivat vasta neljännellä hakukerralla.
Sukupolvenvaihdoksen aikaan maitokiintiö oli hieman yli 50 000 litraa. Nyt se on 177 000 litraa.
Navetta on lähes alkuperäisessä 21 vuoden takaisessa kunnossa.
Juomakuppilinjastot ja valaistus on uusittu.
”Tähän mennessä navetassa on syntynyt liki 500 vasikkaa”, Kauppiset laskevat.
Alkuaikoina taloon ostettiin lehmävasikoita. Niistä yksikään ei tuottanut jälkeläisiä. Nykyiset lehmät ovat poikineet keskimäärin 3,4 kertaa.
Kahdeksan kertaa poikinut Suhina on talon vanhin lehmä. Se on lypsänyt jo yli 80 000 maitolitraa.
”4H-ketjuvasikka Amoristakin on kasvanut hyvä lehmä”, emäntä sanoo.
Sonnivasikat hakee suoraan tilalta Olli Mattila, naapurikylän lihakarjankasvattaja.
Osmo Kauppisen mielestä suuressa navetassa on suuret riskit. Niistä pahimmaksi hän luokittaa eläintaudit.
”Aikaa jää muuhunkin, kun navetta ei ole liian suuri”, Kauppinen sanoo. Menoja miehellä on ollut pahimmillaan sen verran, ettei viikossa ollut yhtään vapaata iltaa. Lypsy jäi Tuovi-emännän harteille.
Isäntä on vähentänyt luottamustoimia, mutta on vielä ainakin tuottajayhdistyksen, paikallispankin, 4H:n ja koskikalastustoimikunnan hallinnossa. Metsästysseurassa hän on majaisäntä.
Tilan töissä auttaa vanhin poika Touko. Hän urakoi myös kylillä puunajossa, rehunteossa ja muissa peltotöissä.
Toukon tavoin talon kaksi muutakin nuorta on hankkinut maatalousalan koulutuksen. Kuopuksen pitää piakkoin päättää, mille alalle suuntautuu.
Kun EU-aika läheni, piti saada lisää peltoa, yksi hehtaari uupui. Kauppiset onnistuivat vuokraamaan kolme hehtaaria.
Nyt peltoa on vuokramaineen 47 hehtaaria.
”Vanhat miehet ovat tienneet, missä on pellon reuna. Kaikki kivenkolot on jo raivattu pelloksi”, Osmo Kauppinen sanoo.
Omille maille ei lisäpeltoa enää kohtuuponnistuksin synny, kaikki mutkat on oiottu.
Kesällä navetta on tyhjä lypsyaikoja lukuunottamatta. Hiehot putsaavat koskenrantapusikot, lypsylehmät ovat lähilaitumella.
Menneen syksyn sateissa lehmien ulkoiluttaminen oli vaikeaa, tarha oli jatkuvasti märkä ja kurainen. Vain kovimmilla pakkasilla lehmiä ei ulkoiluteta.
Eläinten hyvinvointitukea tila ei saa, navetassa pitäisi olla toinen hoitokarsina.
REIJO VESTERINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
