Nurmi on yksi suomalaisen nautakarjatalouden vahvuuksista, heikko kannattavuus taas yksi haasteista

Talven eväät valmiina. Karkearehut, erityisesti nurmirehut, ovat suomalaisnautojen ruokinnan perusta. Soijaa ne eivät syö.  Kuva: Markku Vuorikari

Pohjoisen luonnon olosuhteet sanelevat reunaehdot sille, mitä Suomessa on taloudellisesti kannattavaa viljellä. Viileä ilmasto ja runsaat vesivarat sopivat erityisesti nurmiviljelyyn, jota nautakarjatalous puolestaan voi hyödyntää.

Monivuotinen nurmi parantaa maan rakennetta sekä ylläpitää ja parhaimmillaan myös lisää maan hiilivarastoja yksivuotisiin viljelykasveihin verrattuna. Nurmet sitovat myös tehokkaasti ravinteita, vähentävät vesistövaikutuksia ja ylläpitävät biodiversiteettiä monin tavoin.

Näin todetaan Luonnonvarakeskuksen kokoamassa synteesiraportissa. Siinä käydään läpi Suomen nautakarjatalouden osa-alueita ruokinnasta jalostukseen ja eläinten hyvinvointiin sekä talouteen.

Johtopäätöksenä on, että nautakarjatalous on meillä säilyttämisen ja kehittämisen arvoinen.

“On perusteltua kehittää suomalaista nautakarjataloutta osana kotimaista ruoantuotantoa, huoltovarmuutta sekä globaalia ruokahuoltoa”, raportin päätoimittanut Luken erikoistutkija Maria Leino sanoo.

Raportin mukaan vahvuuksiamme ovat nurmiin perustuvan ruokinnan lisäksi muun muassa kokonaisvaltainen ja korkeatasoinen eläinjalostus, resurssien viisas hyödyntäminen, matala eläintiheys sekä soijattomuus.

Parannettavaa löytyy eläinten hyvinvoinnissa, tuotannon taloudellisessa kestävyydessä ja kiertotalouden tehostamisessa.

Hyvinvointiasioista nostetaan esille muun muassa lihanautakasvattamojen tilanahtaus sekä kovat ja liukkaat lattiapinnat. Lypsykarjan laidunnusta tulisi lisätä ja lypsylehmien tuotosrasitukseen ja lypsyrotuisten vasikoiden liian varhaiseen vieroitukseen kiinnittää huomiota.

Myös sukupolvenvaihdoksien edistäminen ja yrittäjien jaksaminen ovat raportin mukaan taloudellisen kestävyyden perusedellytyksiä.

Maatilojen biokaasutuotanto on yksi raportin esittämistä ratkaisuista taloudellisen kestävyyden kohentamiseksi, kiertotalouden vahvistamiseksi ja tilojen energia- ja lannoiteomavaraisuuden parantamiseksi.

Potentiaalia olisi myös elintarvikkeiden viennissä. Erityisesti pitemmälle jalostetuille erikoistuotteille voi vientimarkkinoilla voi löytyä helpommin kysyntää kuin kotimarkkinoilla.