Raivioiden tukikelpoisuus on nostattanut myrskyn MTK:n sisällä – kolme tuottajaliiton puheenjohtajaa ottaa kantaa tilanteeseen
Kolmen tuottajaliiton puheenjohtajat muistuttavat MT:n mielipidekirjoituksessaan, että toisen tuottajan mustamaalaaminen on etujärjestön periaatteiden vastaista.
"Raivioita ei pidä virheellisesti ja yksisilmäisesti syyttää ilmaston kuormittamisesta. Raivaamalla isompia lohkoja lähemmäs tilakeskusta on parannettu tilusrakennetta ja tehostettu viljelyä." Kuvituskuva Kuva: Lari LievonenMTK:n peltokasvivaliokunta otti kahden jäsenensä voimin voimakkaasti kantaa peltojen tukikelpoisuuteen (MT 24.5.). On aihetta kysyä, mihin epätietoisuuden lietsominen viljelijöiden välillä perustuu.
Peltojen raivaus ei ole lisääntynyt vaan vähenemässä. Tähän on vaikuttanut esillä ollut maankäyttömaksu, julkinen keskustelu ja kotieläininvestointien rajoitukset.
Peltoa on poistunut ja poistuu edelleen käytöstä. Suomen peltoala on ollut huipussaan vuonna 1968: 2,7 miljoonaa hehtaaria. Tällä hetkellä viljeltyä peltoa Suomessa on noin 2,3 miljoonaa hehtaaria. Isossa kuvassa ei kannata olla huolissaan raivioista, joita on viime vuosina tehty. Kaikki pelto on joskus raivattu.
Tulevaisuudessa olemme enemmän huolestuneita siitä, onko tiloilla jatkajia ja Suomessa ruuantuottajia. Tärkeää on muistaa, että joka yhdeksäs ihminen maailmassa näkee nälkää. Kaikki olemassa olevat pellot tullaan vielä tarvitsemaan ruuantuotantoon.
Turvemaiden osuus raivioista on 18 prosenttia, eli läheskään kaikki raivattu pelto ei ole turvemaata. Viljelystä pois jääviä peltoja metsitetään.
Raivioita ei pidä virheellisesti ja yksisilmäisesti syyttää ilmaston kuormittamisesta. Raivaamalla isompia lohkoja lähemmäs tilakeskusta on parannettu tilusrakennetta ja tehostettu viljelyä. Maantieajon vähentyessä säästetään polttoaine- ja rengaskustannuksissa.
Tehokas viljely on ilmastolle ja ympäristölle parhaaksi. Ilmastotoimet tulevat ruuantuotannon sivutuotteena.
Sanoudumme irti MT:n jutussa esillä olleesta turvemaan viljelyn syyllistämisestä. Toisen tuottajan mustamaalaaminen sotii järjestön periaatteita vastaan. Emme tarvitse alan sisältä tai ulkoa maaperään liittyvää syyllistämistä minkään tuotantosuunnan osalta.
Tukikelpoisuuden määrittelyssä on jatkossa pidettävä erillään korvauskelpoisuus ja tukioikeus cap-tuessa. Uudelleen viljelyyn otettujen peltojen cap-tuki on pystytty palauttamaan ostamalla vapaita tukioikeuksia tai nuorten viljelijöiden osalta kansallisesta varannosta.
Cap-tuki puuttuu edelleen noin 36 000 hehtaarin alalta, joten on perusteltua, että koko peltoala saa cap-tuen tukioikeuksista luovuttaessa.
Suurin merkitys on viljelijän kannalta korvauskelpoisuudessa, jolla tarkoitetaan luonnonhaitta- ja ympäristökorvausta. Viljelijän tulee toteuttaa sitoumusehtoja koko viljelyalallaan huolimatta siitä, maksetaanko tukea vai ei. Epäreiluus halutaan korjata.
Korvauskelvottomia aloja on yhteensä 70 000 hehtaaria, ja niitä on kaikkien ely-keskusten alueella, joten asia on yhteinen. Keskustelu johdetaan tarkoitushakuisesti raivaukseen, vaikka suuri osa tukien ulkopuolella olevista pelloista on aiempia ”pakettipeltoja”, jotka ovat olleet jossain vaiheessa viljelyssä viimeisten vuosikymmenten aikana.
Suomi on asettanut hyvin kunnianhimoiset tavoitteet myös luomualan lisäämiseksi. Korvauskelvottomat lohkot eivät saa luomutukea, mikä vähentää halukkuutta siirtyä luomuun.
MTK on paljon vartijana siinä, näkeekö järjestö roolinsa enemmän omistamisen kuin ruuantuottajan puolustajana. Missään vaiheessa ei ole ollut puhetta nostaa tukien piiriin tulevaisuudessa raivattavaa peltoalaa.
Nyt tarvitaan malttia, jotta vaikuttavuusarviot saadaan tehtyä ja sen jälkeen päätökset. Mutu-tiedolla ei päätöksiä tehdä.
Ei ole ollut esillä laskelmia, joissa 70 000 hehtaarin viljelysmaan mukaan ottaminen vaikuttaisi yksittäisen tilan tukiin 1 000–5 000 euroa. Korvauskelpoisuuteen voi saada varoja, kun peltoa poistuu viljelystä.
Heikkotuottoisten alojen poistumiseen viljelystä voi rakentaa kannustavan järjestelmän. Suojavyöhykkeet tulee rajata vain vesistöjen varteen, ei peruslohkotasolle.
Koko maatalousbudjettia tarkasteltaessa korvauskelvottoman alan saamiseksi korvauskelpoiseksi, rahoituksen kohdentamisen tarve olisi reilun prosentin luokkaa. Pitää kysyä, missä prosentin kohdentamisella olisi paras vaikuttavuus elintarviketuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi ja missä tuella ei ole kriittistä merkitystä.
Korvauskelvottomien peltojen varassa oleville tiloille korvauskelpoisuuden saaminen on kriittinen tekijä jatkuvuuden kannalta. Mitä pidemmälle mennään ei-velvoittavan viljelyn suuntaan tukijärjestelmässä, sitä epäreilummalta tuntuu niistä ruuantuottajista, jotka pyörittävät toimintaansa ei-tukikelpoisella peltoalalla.
Kaikkien viljelyksessä olevien peltojen ottaminen tukien piiriin yksinkertaistaa järjestelmää ja vähentää byrokratiaa.
Juha Partanen
puheenjohtaja
MTK Pohjois-Savo
Jari Ahlholm
puheenjohtaja
MTK Pohjois-Suomi
Atso Ala-Kopsala
puheenjohtaja
MTK Keski-Pohjanmaa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
