Luke: Porotalouden kannattavuus heikkeni hieman muutaman hyvä vuoden jälkeen

Porotalouden kannattavuus on kääntynyt laskuun. Kuva: Kimmo Haimi

Porotalouden kannattavuus on alkanut heiketä muutaman vuoden jatkuneen hyvän jakson jälkeen, ilmenee Luonnonvarakeskuksen (Luke) porotalouden kannattavuuskirjanpidosta. Poronhoitovuonna 2017/18 porotalouden kannattavuuskerroin laski 0,4:ään edellisen vuoden 0,57:stä.

Porotalouden harjoittajille kertyi kokonaistuottoa keskimäärin 40 980 euroa.

Suurin osa tuotoista kertyi lihanmyynnistä, 19 400 euroa. Poronlihan hinta pysyi edellisen vuoden tasolla eikä poronlihan myyntimäärissä tapahtunut suurta muutosta.

Paliskunnan maksamien työkorvausten osuus kasvoi edellisestä vuodesta 17 prosenttia, 5 880 euroon. Liikenne- ja petovahinkokorvausten osuus laski edellisen vuoden 8 600 eurosta 7 600 euroon.

Tukien osuus porotalouden kokonaistuotosta on noin 14 prosenttia.

Tuotantokustannukset nousivat noin 11 prosenttia, 53 300 euroon. Rehukustannukset nousivat kolmanneksella; lisäksi nousivat tarhaus- ja tarvikekustannukset sekä paliskunnalle maksetut hoitomaksut.

Tuotantokustannukset ilman yrittäjäperheen omaa palkkaa ja oman pääoman tuottoa olivat 30 600 euroa.

"Rehukustannusten kasvua selittää osaltaan ostorehujen hinnan nousu. Lisäksi pohjoisessa poronhoitovuoden 2017/18 kesä oli sateinen ja kevät myöhäinen. Pellolta saatiin korjattua heikko rehusato, joten jouduttiin turvautumaan ostorehuihin", toteaa tukija Marja Vilja Lukesta.

Yrittäjäperhe käytti poronhoitotöihin vuoden aikana keskimäärin 1 270 tuntia, josta noin 40 prosenttia tehtiin paliskunnalle.

Omaa pääomaa oli porotalousyrityksillä keskimäärin 87 700 euroa. Omavaraisuusaste eli oman pääoman osuus koko pääomasta oli 90 prosenttia.

Eloporomäärä lisääntyi edellisestä vuodesta viidellä eloporolla 197:ään eloporoon.

Porotalouden yrittäjätulo jäi keskimäärin 9 000 euroon. Se väheni edellisestä vuodesta noin 30 prosenttia.

Yrittäjätulo saadaan, kun kaikista tuotoista vähennetään muuttuvat ja kiinteät kustannukset sekä poistot. Se jää korvaukseksi yrittäjän työpanokselle ja koroksi yritykseen sijoitetulle omalle pääomalle.

Kun yrittäjätulo jaetaan palkka- ja korkovaatimuksen summalla, saadaan suhteellista kannattavuutta kuvaava kannattavuuskerroin. Se oli poronhoitovuonna 2017/18 keskimäärin 0,40.

Kannattavuusvaihtelut eri alueiden välillä ovat Luken mukaan isot. Paras kannattavuus saavutettiin pohjoisimmassa Lapissa sijaitsevalla saamelaisalueella, jossa kannattavuuskerroin oli 0,60. Muulla erityisellä poronhoitoalueella kannattavuuskerroin painui miinukselle, -0,01:een, ja poronhoitoalueen eteläosan muulla poronhoitoalueella kannattavuuskerroin oli 0,44.

Vastaavasti vuonna 2017 Pohjois-Suomen maatalouden kannattavuuskerroin oli 0,58.

Keskimäärin lihakiloa kohti kertyi tuotantokustannuksia 24,7 euroa. Tuotot eivät riittäneet millään alueella kattamaan tuotannosta aiheutuneita kustannuksia kokonaan.

Kustannuksista rahalla maksettavien kustannusten osuus on noin puolet, toinen puoli on laskennallisia kustannuksia, joihin sisältyvät poistot sekä omasta pääomasta ja työstä aiheutuvat kustannukset.