Uusi maitoasiamies pärjää niin navetassa kuin Brysselissäkin
Maitovaltuuskunnan puheenjohtaja Mauri Penttilä esitteli perjantaina valtuuskunnalle uuden maitoasiamiehen Leena Lammisen. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto”Viikko töissä ja vain kolme tuntia toimistolla”, Leena Lamminen huokaa. Ensimmäinen työviikko oli yhtä matalalentoa.
Lamminen aloitti viime viikon maanantaina MTK:n ja maitovaltuuskunnan yhteisenä maitoasiamiehenä.
Hän hyppää vauhdilla liikkuvaan junaan. Maidontuottajilla on edessään isoja muutoksia.
EU:n maitokiintiöt poistuvat maaliskuun lopussa 2015.
Kiintiöiden poisto ei sinällään näy suoraan tuottajan arjessa, Lamminen toteaa. Suomen maidontuotanto on jo vuosia jäänyt alle maakiintiön, joten ylitysmaksuja ei ole peritty.
Kansallisen tuen kautta asia koskettaa pohjoisen tuottajia, sillä kiintiöt ovat Pohjois-Suomen tukien maksuperusteena. ”Siksi niiden alasajo saattaa olla hankala harjoitus.”
Hän korostaa, että tuottajilla on enää runsas vuosi aikaa sopeutua tukimuutokseen.
”Heidän pitää saada mahdollisimman nopeasti tietää, miten pohjoisen tuen perusteet jatkossa määritellään.”
Kiintiöiden poistuminen voi vaikuttaa suomalaistuottajaan myös sitä kautta, että muun muassa Hollannin, Puolan ja Irlannin viljelijöillä on kova tahto kasvattaa tuotantoa heti rajoitusten poistuttua.
”On oleellista, että EU:n vienti vetää niin ettei maitotuotteita kasaannu sisämarkkinoille.”
Toinen iso muutos on Etelä-Suomen kansallisen tuen muuttuminen litraperusteisesta niin sanotuksi häntärahaksi. Lamminen toteaa, että varsinkin korkeaan tuotokseen panostaneet häviävät muutoksessa.
Lisäksi monella tilalla saattaa tulla maksuvalmiusongelmia, kun kuukausittaisesta tuesta siirrytään todennäköisesti kahdesti vuodessa maksettavaan tukeen.
Lamminen on kotoisin maalta, Varsinais-Suomen Marttilasta, mutta ei maatilalta. Maatalouteen hän tutustui hevosharrastuksen kautta.
”Menin hoitamaan hevosia tilalle, jolla oli broilereita ja munivia kanoja.”
Pian Lamminen tekikin jo lomittajan töitä Marttilan kunnan leivissä. Maitoasiamies on siis lypsytaitoinen. ”Robottinavettaan en kuitenkaan menisi lomittajaksi.”
Lukion jälkeen hän pestautui Nokialle kokoamaan kännyköitä. ”Kuten kaikki marttilalaiset siihen aikaan.”
Maatalous kuitenkin houkutteli, joten seuraavana vuorossa oli Mustialan karjanhoito- ja maatalouslomittajalinja ja sitten agronomiopinnot Helsingin yliopistossa.
”Opiskelin pitkään ja hartaasti ja tein samalla töitä Tikessä (maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus).”
2002 Lamminen aloitti maa- ja metsätalousministeriön tukiyksikössä ja 2004 markkinapolitiikkayksikössä. Maidon ja maitotuotteiden markkinajärjestelyjen parissa kului lähes kymmenen vuotta.
Lamminen on miettinyt paljon sitä, mitä virkamiehestä edunvalvojaksi siirtyminen merkitsee.
”Loppujen lopuksi ero ei ole suuri. Molempien tehtävänä on pyrkiä luomaan mahdollisimman hyvät edellytykset suomalaiselle maidontuotannolle. Keinot vain ovat erilaiset.”
Hänen kokemuksensa mukaan parhaaseen lopputulokseen päästään, kun virkamiehet ja sidosryhmät yhdistävät voimansa.
Lamminen kehuu suomalaista maitokenttää niin yhtenäiseksi, että vastaavaa ei muista maista helposti löydy.
Hän ei usko, että hänen MTK:n ja maitovaltuuskunnan pestiensä välille syntyy ristiriitoja.
Lamminen kertoo olevansa sovitteleva luonne. ”Ja puhun niin paljon, että jossain vaiheessa vastapuoli lakkaa kuuntelemasta ja saan hoitaa asiat niin kuin haluan”, hän nauraa.
Hämeenlinnassa asuvalla Lammisella on kaksi pientä poikaa, 3- ja 5-vuotiaat.
Harrastuksikseen hän kertoo kuntosalin ja geokätköilyn. Pojat pääsevät mukaan kätköille silloin, kun etsintä ei vaadi paljon kiipeilyä.
SATU LEHTONEN
On oleellista,
että EU:n vienti vetää niin
ettei maitotuotteita
kasaannu sisämarkkinoille.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
