Sikiävä suomenlammas kiinnostaa Kiinassa asti
Xinjiangin kotieläintutkimuksen akatemian johtaja Lijian Wang ihastelee kesyjä suomenlampaan ja ahvenanmaanlampaan pässejä Aholaidan tilalla.Vasemmalla Satu Alajoki, oikealla MTT:n tutkija Menghua Li, taustalla Juha Kantanen. Rami Marjamäki Kuva: Viestilehtien arkistoKANGASALA (MT)
”Meillä on tarve kohentaa lammastalouden tuottavuutta. Yksi keino siihen on hedelmällisyyden parantaminen”, toteaa Mingjun Li.
Eläinbiologian professori Li Xinjiangin kotieläintutkimuksen akatemiasta on tullut kahden kollegan kanssa tutustumaan suomalaiseen lammastutkimukseen ja -talouteen.
Suomenlammas kiinnostaa kiinalaisia tutkijoita rodun sikiävyyden vuoksi. Suomenlampaat saavat yleisesti kolmosia. Yhdestä karitsoinnista kasvava lihamäärä voi olla varsin suuri, vaikka yksittäiset eläimet eivät kasvakaan sellaisiksi lihaskimpuiksi kuin varsinaiset liharodut.
Xinjiangissa, uiguurien asuttamassa maakunnassa Länsi-Kiinassa, lammas on tärkeä eläin. Tyypillisellä tilalla on 40–50 lammasta ja viljanviljelyä lisäksi, Li kertoo.
Lampaat laiduntavat enimmäkseen luonnonlaitumilla. Olot ovat paikoin todella karut, ilmasto vaihtelee viileistä vuoristoista aavikoihin.
Hieman toisenlaista kuin Aholaidan tilalla Kangasalla. Täällä Satu Alajoen ja Pasi Aholaidan 70 uuhen katras viihtyy tilan rehevissä perinnebiotoopeissa.
Joutilaat uuhet on viety kesäksi lähes 50 hehtaarin saarilaitumelle, missä ne rikastuttavat paitsi luontoa, myös saaren kesämökkiläisten elämää.
Lampaat ovat myös villalankoja ja taljoja varten, joita tilalta myydään. Lisäksi ne ovat yksi vetonaula tilalla vieraileville maatilamatkailijoille.
Lampaiden pito alkoi viisi vuotta sitten, Alajoki kertoo. Luomussa on oltu vuodesta 2012. Tänä kesänä valmistuu uusi lampola, joka mahdollistaa entistä suuremman katraan.
Kun kiinalaiset pääsevät pässilaitumelle, kiinnostus viriää: ruskea Aholaidan Henry olisi kaupan.
Lampaiden vienti ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista.
Kiinnostusta suomenlampaan hedelmällisyyttä kohtaan riittää muuallakin kuin Kiinassa. Joka vuosi tiedusteluja tulee 10–15 maasta, kertoo lammaseläinlääkäri Johanna Rautiainen.
Todennäköisin keino olisi sperman vienti, mutta toistaiseksi Suomessa ei ole yhtään vientiluvallista spermankeräysasemaa.
Vientiä rajoittaa myös suomenlampaan mahdollinen perinnöllinen alttius scrapie-taudille. Useimmat maat suosivat tuonnissa vastustuskykyisiä rotuja. Suomenlammas kuuluu rotuihin, joilla ei ole perinnöllistä vastustuskykyä scrapielle.
Scrapieta on syynätty EU:ssa erityisen tarkkaan, koska kyseessä on bse:n eli hullun lehmän taudin kaltainen, eläimen aivoja rappeuttava tauti. Kaikki tiloilla kuolleet tai lopetetut yli 18 kuukauden ikäiset lampaat tutkitaan scrapien varalta.
Toisin kuin bse, scrapie ei kuitenkaan tartu ihmiseen. Se on tunnettu yli 200 vuoden ajan. Suomessa klassista scrapieta on tavattu vuohilta, lampailta muutama tapaus taudin epätyypillistä muotoa.
Suomessa lammastutkijat yrittävät selvittää rodun hedelmällisyyden periytyvyyttä, kertoo kiinalaisryhmän isäntä, kotieläingenetiikan professori Juha Kantanen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta MTT:stä.
Tieto perintötekijöistä helpottaisi suomenlampaan ominaisuuksien hyödyntämistä risteytyksissä.
”Tutkijoiden ammattitaito on koetuksella”, Kantanen kuvailee haastetta. Kyse ei ole pelkän yhden geenin löytämisestä, vaan todennäköisesti hedelmällisyyden taustalla on monta tekijää.
”Emme tiedä geenejä vielä. Meillä on paljon dataa, analyysi on käynnissä. Saa nähdä, kuinka monimutkaista se on.”
HENRIK SCHÄFER
Emme tiedä geenejä vielä.
Meillä on paljon dataa, analyysi on käynnissä. Saa nähdä, kuinka monimutkaista se on.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
