Turvepeltoja tarvitaan ilmastotyöhön

Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi 11.1.2023 arvion luonnon ennallistamista koskevan EU:n lainsäädäntöehdotuksen vaikutuksista Suomessa. Arviossa keskityttiin asetusehdotuksen luontotyyppejä ja maatalouskäytössä olevia turvemaita koskeviin kohtiin.

Turvepeltojen ennallistaminen ei välttämättä tarkoita niiden viljelykäytöstä poistamista.

Ennallistamiseksi luetaan myös toimia, joilla maatalouskäytössä olevaa alaa voidaan palauttaa lähemmäs luonnontilaa. Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi turvepellon muuttaminen pysyväksi nurmeksi sekä asetuksessa mainitut laajaperäistämistoimet, joihin liittyy pellon kuivatuksen vähentäminen, esimerkiksi pohjaveden pinnan nostaminen nurmiviljelyssä.

Vettäminen on erotettu omaksi ennallistamistoimekseen. Vettämisellä tarkoitetaan pohjaveden pinnan nostamista lähelle maan pintaa.

Se vaikeuttaa tavanomaista viljelyä. Vetetyllä pellolla voidaan kuitenkin harjoittaa kosteikkoviljelyä, jolloin vettäminen ei välttämättä merkitse viljelykäytöstä poistamista.

Lainsäädäntöehdotuksen mukaan turvepeltojen noin 270 000 hehtaarin kokonaispinta-alasta tulee ennallistaa vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia eli 81 000 hehtaaria, josta neljäsosa eli 20 250 hehtaaria tulee vettää.

Vuoteen 2040 mennessä turvepeltoja tulee olla ennallistettuina 50 prosenttia eli 135 000 hehtaarria ja vuoteen 2050 mennessä 70 prosenttia, 189 000 hehtaaria. Puolet näistä ennallistamispinta-aloista tulee vettää.

Pinta-alat vaikuttavat suurilta, mutta turvepelloille asetettuihin tavoitteisiin voidaan vastata myös ennallistamalla ja vettämällä turvetuotannosta poistuneita alueita sekä vettämällä ojitettuja suometsiä. Tällöin kaikkia toimia ei välttämättä tarvitse toteuttaa maatalouskäytössä olevilla turvemailla.

Toistaiseksi on epävarmaa, mitä Suomen cap-suunnitelmassa olevia turvepelloilla tehtäviä toimenpiteitä voidaan pitää ennallistamisasetusehdotuksessa tarkoitettuina ennallistamis- ja vettämistoimina.

Vaikuttaa kuitenkin todennäköiseltä, että vuodelle 2030 asetetut muut ennallistamistavoitteet kuin vettämistavoitteet olisivat saavutettavissa jo käytössä olevilla maatalouden ympäristötoimenpiteillä, jos ne toteutuvat cap-suunnitelman tavoitteiden mukaisesti.

Vettämistä lukuun ottamatta maatalouskäytössä olevien turvepeltojen ennallistamistoimista ei siis aiheutuisi ainakaan alkuvaiheessa ylimääräisiä kustannuksia.

Sen sijaan turvepeltojen vettäminen ja muuttaminen kosteikoiksi tai suon kaltaisiksi alueiksi ei ole ongelmatonta. Turvepelloista vain osa soveltuu vetettäviksi. Arviomme mukaan vetettäväksi soveltuvaa turvepeltoalaa löytyy kuitenkin tavoitteen kannalta riittävä määrä.

Lisäksi osa helposti vetettävissä olevasta alasta on jo pidemmän aikaa ollut ruoantuotannon ulkopuolella.

Etenkin Pohjois-Suomessa turvepellot ovat osalle maatiloista tärkeitä ja maatalouden ulkopuolisia tulonlähteitä on rajallisesti. Lisäksi viljelijät haluavat pitää turvepellot viljelysmaana myös siksi, että maataloustuet maksetaan pääosin pinta-alaperusteisesti.

Myöskään kosteikkoviljelyyn siirtyminen turvepelloilla ei ole nykyisillä kannustimilla suurimmalle osalle viljelijöistä realistinen vaihtoehto ainakaan lyhyellä aikavälillä. Vettäminen aiheuttaa maatiloille kustannuksia ja tulonmenetyksiä ja vaatii siksi lisäkannustimien maksamista viljelijöille.

Vettäminen on taloudellisesti järkevintä aloittaa heikkotuottoisista ja ruuantuotannolle merkityksettömistä turvepelloista.

Tavoitteiden kiristyessä turvepeltojen ennallistamisesta ja vettämisestä tulee kalliimpaa, koska toimet kohdistuvat yhä parempituottoisille pelloille. Näin ollen osa maatalouskäytössä oleville turvemaille asetetuista tavoitteista kannattaakin todennäköisesti täyttää vettämällä käytöstä poistuneita turvetuotantoalueita ja ojitettuja suometsiä.

Ennallistamisasetusehdotus on helppo nähdä yhtenä lisärasitteena maataloudelle, mutta ehdotuksen tavoitteet ovat yhdensuuntaisia maataloudelle jo aiemmin linjattujen ilmastotavoitteiden kanssa. Niiden toteuttaminen vaatii kannustimia, jotka voivat tehdä ennallistamisesta kannattavaa osalle maatiloista.

Lisäksi on huomattava, että ehdotetuista toimista niin yhteiskunnalle kuin yksittäiselle maanomistajallekin koituvia hyötyjä ei ole vielä arvioitu.

Turvepeltojen ennallistamisella ja vettämisellä on merkittävät luonto-, vesistö- ja ilmastovaikutukset.

Viljelyä turvepelloilla ei olla kieltämässä. Ennallistamisasetusehdotus antaa kuitenkin selkeän kuvan ja suunnan turvepeltojen viljelyn tulevaisuudesta. Yhä suurempi osuus turvepeltojen alasta tarvitaan ilmasto- ja ympäristöhyötyjen tuottamiseen.

Päätöksentekijöiden on huolehdittava, että siirtymä on oikeudenmukainen.

Luonnonvarakeskus järjestää maanantaina 23.1. kello 14–15.30 webinaarin, jossa käsitellään ennallistamisasetuksen vaikutuksia Suomen luonnonvarasektoriin.

Webinaariin voi ilmoittautua tästä linkistä.

Hanna Kekkonen

tutkija

Heikki Lehtonen

tutkimusprofessori

Antti Miettinen

tutkija

Luonnonvarakeskus