
Aallon lypsykarjatila on hyvä esimerkki siitä, että yhteiselo kaupungin ja karjatilan välillä voi olla positiivinen asia
Aallon lypsykarjatilan lehmät laiduntavat aivan Lapuan keskustan tuntumassa asutuksen kyljessä. Kanssakäymisen sujuvuus maatilan ja keskustan asukkaiden kesken on pitkälle itsestä kiinni, maidontuottajat Marita ja Teemu Aalto toteavat.Lapua
Lehmät laiduntavat ympärivuorokautisesti toukokuusta lokakuulle saakka aivan Lapuan keskusta-asutuksen kyljessä olevalla Marita ja Teemu Aallon lypsykarjatilalla. Laiduntavat lehmät ovatkin nähtävyys, jota tulevat katsomaan niin koululaisryhmät kuin aivan vieraatkin. Kuva: Arto TakalampiAsutuksen laajeneminen viereiselle maaseudulle peltojen ja kotieläintilojen kylkeen on arkipäivää monissa maaseutumaisissa kaupungeissa ja taajamissa.
Laajeneminen voi heikentää etenkin alueella toimivien kotielintilojen toimintaedellytyksiä ja lisätä vastakkainasettelua, sillä navetan, sikalan tai lannanlevityksen hajut saatetaan kokea asuntoalueilla häiritsevinä.
Viimeistään tilanne voi konkretisoitua ympäristölupaa haettaessa, kun tilalla suunniteltu tuotannon laajennus torpataan valitusten vuoksi.
”Enemmän meillä on tästä läheisyydestä hyviä kuin huonoja kokemuksia.” Marita ja Teemu Aalto
Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla sekä maakuntakeskus Seinäjoki että moni muukin maaseutumainen kaupunki ovat voimaperäisen maatalouden ympäröimä, ja siten ainakin osin laajenevan asutuksen kohteena.
Marita ja Teemu Aallon maitotila sijaitsee Lapuan keskustan tuntumassa kaava-alueen kyljessä. Tilalla edellä mainittuja kielteisiä kokemuksia ei ole havaittu. Aivan talouskeskuksen vieressä on yhtä vanhaa asutusta kuin tilakin, mutta uusi asutus on laajentunut vähitellen kahdellakin eri puolella.
”Yhteiselo naapuruston sekä kaupungin kanssa on sujunut hyvin. Enemmän meillä on tästä läheisyydestä hyviä kuin huonoja kokemuksia”, he kiittelevät.
Aallon tilalla on 40-paikkainen parsinavetta, jonka oheen rakennettiin vuonna 2017 uusi kasvattamo. Siellä kasvatetaan kaikki tilalla syntyvät lehmä- ja sonnivasikat, sonnit teurasikään asti, ja hiehot tuodaan hyvissä ajoin ennen poikimista navettaan.
"Se oli järkevä investointi, joka lisäsi kohtalaisella työmäärällä tuloja", Teemu sanoo.
Kuvaavaa rinnakkaiselolle onkin, että yhtään huomautusta ei kasvattamosta tehty, kun sille haettiin ympäristölupaa. Marita korostaa, ettei tilan hankkeista ole koskaan aiemminkaan huomautettu tai valitettu.
”Siihen on varmaan totuttu, että tässä on aina ollut maatila. Ennen kasvattamon rakentamista navetta tunkioineen näkyi uudelle asuntoalueelle”, hän naurahtaa.
Marita ja Teemu Aallolla on enemmän myönteisiä kuin negatiivisia kokemuksia tilan sijainnista asutuksen puristuksessa. Kiitosta he antavat niin naapurustolle kuin kaupungin luottamus- ja virkamiehille myönteisestä suhtautumisesta. Kuva: Arto Takalampi”Uskon, että jos kaupunki alkaa suunnitella tilakeskuksen ympärille kaavoitusta, niin pääsemme vaikuttamaan kaavaan. Lapualla on asiansa osaavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt”, Teemu jatkaa.
Hän korostaa, että itsestään ei tällainen kohtelu tule vaan siihen voi pitkälti itse vaikuttaa omalla toiminnallaan. Kaikissa tilan toiminnoissa on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon naapurit ja tilan sijainti asutuksen keskellä.
”Esimerkiksi kuivalannan kynnämme aina heti levittämisen jälkeen hajuhaittojen minimoimiseksi ja levitysajankohta katsotaan tarkasti naapurisuhteiden pitämiseksi kunnossa.”
Tosin kuivalannan levitystä on tilan ympäröiville nurmille vain niiden uusimisen yhteydessä 4–6 vuoden välein, koska ne ovat laitumena. Tilan rehunurmet, viljapellot ja etälantalat ovat kauempana Lapuan Alajoella.
”Jotkut lähtevät aivan varta vasten katsomaan lehmiä ja useasti tiellä pysähtyykin täysin vieraita autoja, joista noustaan kuvaamaan lehmiä.” Marita Aalto
Tilan lehmiä ja nuorkarja laidunnetaan toukokuun lopusta yötä päivää niin pitkään kuin on suotuisia kelejä aina lokakuulle saakka. Lehmät käyvät kahdesti päivässä lypsyllä. Lohkoja kierrätetään niin, että yöllä ja päivällä lehmillä on eri lohkot.
Laitumella lehmät saavat rehunsa laidunnurmesta, joka riittää alku- ja loppukesää lukuun ottamatta, jolloin ne saavat säilörehua navetassa.
”Lehmien opettaminen tulemaan omille paikoille lypsyn ajaksi on iso työ, mutta sitten kun ne sen oppivat, pääsemme paljon helpommalla. Ruokintarobotti jakaa jokaiselle lehmälle ruokintasuunnitelman mukaan väkirehuannokset ja lypsyjärjestys pysyy oikeana”, Marita havainnollistaa.
Vierailijoihin tottuneet tilan umpilehmät ja hiehot eivät ole moksiskaan, vaikka aidan toisella puolella liikkuukin niistä kiinnostuneita ja niitä kuvaavia ihmisiä. Kuva: Arto TakalampiLaiduntavat lehmät ovatkin nähtävyys asutuksen läheisyydessä ja luovat positiivista henkeä, varsinkin kun umpilehmät ja hiehot laiduntavat aivan tien varressa. Moni on sanonut juovansa tyytyväisenä aamukahvinsa lehmiä katsellen.
”Jotkut lähtevät aivan varta vasten katsomaan lehmiä ja useasti tiellä pysähtyykin täysin vieraita autoja, joista noustaan kuvaamaan lehmiä. Tilalla käy myös koululaisryhmiä”, Marita sanoo.
Häiriöitä ei ole ilmennyt. Tosin huvilakauden päättäjäisten rakettien paukuttelun ajaksi nuorimmat vasikat otettiin laitumelta sisään varotoimenpiteenä.
"Pimeässä on hankala lähteä asuntoalueelta vauhkoontuneita nautoja etsimään", Teemu perustelee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





