Suomalaisten humalien tutkimuksen seuraava vaihe on oluen koepanot eri kasvikantojen sadoilla. Kuva: Jaana Kankaanpää
Humala on metka viljeltävä – Luken koeviljelmiltä tulossa kotimaisia kantoja innokkaiden viljelijöiden saataville
Suomalaisten humalien tutkimuksen seuraava vaihe on oluen koepanot eri kasvikantojen sadoilla ja eri satovuosien havaintojen tarkempi vertailu, kirjoittavat Luken tutkijat. ”Kuluvana vuonna pyritään valitsemaan muutama kasvikanta jatkokehittelyyn ja taimistot pääsevät lisäämään kasveja.”
Luken humalakoeala Jokioisilla. Kuvituskuva. Kuva: Carolina HusuLuonnonvarakeskus (Luke) on koeviljellyt suomalaista humalaa kolme kesää vuodesta 2021 alkaen. Kasvukaudet ovat olleet hyvin erilaisia, mikä on lisännyt viljelyyn liittyviä kysymyksiä.
Humala on kaksikotinen köynnös, josta viljellään emikasveja niiden tuottamien tähkien eli humalankäpyjen vuoksi.
Kävyillä maustetaan olutta, niiden sisältämät alfa- ja beeta- hapot vastaavat oluelle tyypillisestä katkerasta mausta. Käpyjen sisältämä keltainen lupuliini sisältää myös joukon aromaattisia yhdisteitä, joilla olueen voi saada esimerkiksi sitruksisia tai hedelmäisiä vivahteita reseptiikasta ja muun muassa käytetystä hiivasta riippuen.
Luke on tehnyt pitkäjänteisesti monipuolista tutkimusta suomalaisilla humalakannoilla. Varsinais-Suomessa Piikkiön tutkimusasemalla sijaitseva humalatarha on vielä nuori, mutta alkaa tulla parhaaseen satoikäänsä.
Koeviljelyssä on genotyypiltään 21 erilaista kasvikantaa, joiden ulkoiset ominaisuudet ja sadon kemiallinen laatu vaihtelevat. Viljelykokeen ja kasvien monipuolisen arvioinnin tarkoituksena on valita muutama kasvikanta taimistoviljelyyn ja innokkaiden viljelijöiden saataville.
Kasvukausi 2023 oli keväällä kylmä ja kesäkuussa kuuma ja kuiva. Käytännössä tämä tarkoitti humalaviljelmällä edellistä vuotta hitaampaa kasvua ja humalanlehtihometta esiintyi kuivuuden ansiosta vähemmän: taudinaiheuttaja ei aiheuttanut kokonaan kitukasvuisiksi jääneitä versoja kuten 2022.
Heinäkuulta alkaen sadetta taas riitti runsaasti. Siinä missä kuivuus saattoi alkukesällä rajoittaa kasvien kasvua niilläkin viljelmillä, joilla on kastelujärjestelmä käytössä, tuli vettä myöhemmin niin paljon, että todennäköisesti ravinteita huuhtoutui pois kasvien käytöstä ja rajoitti siksi kasvua.
Viljelijöiltä tulikin tiedusteluja, miksi humalat jäivät pieniksi. Luken viljelmällä kasvit kasvoivat hitaamman alun jälkeen normaalisti ja kasvien biomassa oli edellistä vuotta suurempi. Myös tuoresatoa saatiin enemmän kuin edellisenä vuonna – oletettavaa on, että satotasot vielä kasvavat, kun kasvusto ikääntyy.
Satomäärissä oli vaihtelua sekä kasviyksilöiden että kasvikantojen välillä. Runsaimmillaan tuoresatoa tuli kuusiversoisesta kasvista reilu 2,6 kiloa. Mikäli hehtaarilla olisi tällaisia kasveja 2 200 kappaletta, tarkoittaisi se laskennallisesti kolmannen vuoden tuoresadoksi 5 700 kiloa hehtaarilta.
Kuivattuna tämä on noin 1 500 kiloa käpyjä, millä esimerkiksi kuivahumaloi laitetekniikasta riippuen noin 2 300 hehtolitraa IPA-tyylistä olutta.
Osa humalista tuoksuu voimakkaasti kasviksilta, ja osalla alkutuoksuna voi olla sipulia tai valkosipulia, mitkä eivät välttämättä ole oluenvalmistajien ensisijaisia aromitoiveita.
Lämpimän sään ansiosta humalat kukkivat melkein viikkoa aiemmin kuin edeltävänä vuonna ja sen ansiosta sadonkorjuukin oli hieman aiemmassa.
Elokuun kosteus ja runsaat sateet olivat kuitenkin kiusana käpysadon laadulle. Osa kävyistä ruskettui ennenaikaisesti.
Käpysadon kemiallisen laadun tuloksia ollaan kokoamassa. Edellisen vuoden 2022 sadon tuloksien mukaan kasvikannan haihtuvien yhdisteiden aromiprofiili ei muutu viljelypaikkakunnan mukaan, mutta alfa- ja beetahappojen määrissä on vaihtelua.
Käpyjen erilaiset aromaattiset ominaisuudet ja käyttö juomien mausteena on kenties viljelyominaisuuksien eroja kiinnostavampaa.
Kesän satoa ja kasvikantojen eroja onkin alettu arvioida aistinvaraisesti nuuhkimalla joko kuivattuja käpyjä hiertämällä tai huoneenlämpöiseen veteen uutettuna humalateenä. Hierrä ja nuuhki -menetelmässä joko yksittäinen käpy halkaistaan sen keskirankaa pitkin kahtia ja puolikkaita hierretään vastakkain tai pieni kourallinen käpyjä hierretään kämmenten välissä rikki ja nuuhkitaan välittömästi.
Humalan aromiominaisuuksia voi arvioida esimerkiksi kehitettyjen aromikartastojen avulla. Saksalainen Barth-Haasin kartasto jakaa tunnistettavat tuoksuryhmät 12 erilaiseen.
Ensikokemustemme mukaan suomalaisista humalista erottuvat ryhmät vaihtelevat eri humalakantojen mukaan. Genotyypit ovat kasvien ulkonäön lisäksi aromiominaisuuksiltaan aistittavastikin erilaisia, osa on hyvin hennon humalaisia ja heinämäisiä, osa metsäisiä ja mausteisia. Joukossa on myös pehmeämmän hedelmäisiä ja sitruksisia.
Osa humalista tuoksuu voimakkaasti kasviksilta, ja osalla alkutuoksuna voi olla sipulia tai valkosipulia, mitkä eivät välttämättä ole oluenvalmistajien ensisijaisia aromitoiveita. Nämä rikkiyhdisteet voivat kuitenkin näyttäytyä hiivojen pilkkomina lopputuotteessa oluessa aivan erilaisina hajuina, jopa eksoottisten hedelmien vivahteina.
Humalien käyttöominaisuudet selviävätkin lopullisesti vasta testaamalla.
Tarkoituksena on saattaa humalasta kiinnostuneet viljelijät, taimistot ja panimot keskusteluun suomalaisen oluen aikaansaamiseksi.
Suomalaisten humalien tutkimuksen seuraava vaihe on oluen koepanot eri kasvikantojen sadoilla ja eri satovuosien havaintojen tarkempi vertailu.
Kuluvana vuonna pyritään valitsemaan muutama kasvikanta jatkokehittelyyn ja taimistot pääsevät lisäämään kasveja.
Tarkoituksena on saattaa humalasta kiinnostuneet viljelijät, taimistot ja panimot keskusteluun suomalaisen oluen aikaansaamiseksi. Taimistoyhteistyötä varten Luke on tehnyt kyselyn humalan viljelyä suunnitteleville ja suomalaisista humalista kiinnostuneille.
Saara Tuohimetsä
tutkija
Juha-Matti Pihlava
tutkija
Tuotantojärjestelmät-yksikkö
Luonnonvarakeskus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
