Kun Koivistot juhlistivat lapsensa syntymää, pöytään nostettiin juomaa oman tilan viljasta — suomalaisia väkeviä ylistetään nyt maailmalla ja syy löytyy kotipelloilta

Kaiho-vodkan raaka-aine on Katri ja Janne Koiviston tilalla Vahdolla kasvatettu luomusyysvehnä. Sen viljelyä haastavat kuivat kesät, joita Varsinais-Suomessa on takana jo useampi. ”Vanhan sanonnan mukaan kuiva vuosi ei ole koskaan katovuosi, mutta luomussa se ei ihan täysin pidä paikkansa”, toteaa Janne Koivisto. Kuva: Sanne Katainen

Kun Vahdolla asuvien Janne ja Katri Koiviston esikoistytär syntyi, ainutlaatuista tapahtumaa juhlistettiin ainutlaatuisella tavalla: vodkalla.

Kumpikaan tuskin olisi muutama vuosi sitten ajatellut, että varpajaisissa tarjottaisiin juhlan kunniaksi juuri vodkaa. Väkevä juoma ei kuulunut kummankaan suosikkeihin.

Kyseessä oli kuitenkin erityinen tapaus.

Kaiho-vodkaan käytettävä syysvehnä on satoisana ja talvenkestävänä tunnettu saksalainen Skagen. Kuva: Sanne Katainen

Kaiho-vodkan raaka-aine, luomusyysvehnä, on peräisin tilan omilta pelloilta.

Johtuiko se sitten rakkaudesta kotipeltoihin, mutta Kaiho myös maistui Koivistojen mielestä tavanomaisia vodkia paremmalta.

Kitkerän potkun sijaan suuhun jäävä jälkimaku oli hedelmäinen ja pehmeä, Katri kuvailee. Hän uskoo, että väkevät artesaanijuomat tulevat olemaan lähivuosien iso trendi.

”Ihmiset hakevat uudenlaisia kokemuksia ja haluavat panostaa paitsi ruokaan, myös siihen, mitä sen kanssa nauttivat. Maku saa tulla esiin.”

Katrin ottama kuva syysvehnän puinnista oli alkusysäys yhteistyölle Turun tislaamon kanssa. Kuva: Katri Koivisto

Koivistojen ja Kaiho-vodkan yhteinen tarina alkoi pellon laidalta vuonna 2021. Sadepaine oli päällä, joten Janne lähti pellolle puimaan yötä vasten.

Katri otti auringonlaskuun jyristelevästä puimurista kuvan ja latasi sen sosiaaliseen mediaan.

Ei mennyt kuin muutama tunti, kun vanha työkaveri ja Turun tislaamon perustajajäsen Tapio Järvenpää soitti ja kysyi, onko pariskunnalla todella luomusyysvehnää.

Mitä herra insinööri haluaa luomusyysvehnästä, Katri leukaili. ”Tapsa” oli kuuluisa korvapuusteistaan, joita hän leipo lasten harrastusturnajaisiin.

Katri tiedusteli pilke silmäkumassa, oliko tulille kenties menossa hieman tavallista isompi taikina. Tapio kertoi suunnitelmistaan ja haki tilalta testiviljaa. ”Siitä se lähti käyntiin.”

Merkkejä Suomessa valmistettujen väkevien juomien suosion kasvusta tuntuu putkahtelevan nyt joka suunnalta.

Kotimaisesta rukiista on viime vuosina tehty maailmanmaineeseen nousseita juomia.

Kyrö Gin -ruisgini pokkasi helmikuussa maailman parhaan ginin tittelin World’s Gin Awards 2023 -kilpailussa.

Kyrö Distillery Company on myös päässyt kahtena peräkkäisenä vuotena maailman arvostetuimpien viskitislaamojen listalle.

Yksikään mannereurooppalainen tislaamo ei ole yltänyt vastaavaan suoritukseen.

Tislaamolle olennaista on saada suomalaista laadukasta ja aromikasta pitkän päivän viljaa, kertoo Kyrö Distilleryn perustajajäsen Miko Heinilä.

Laadun takaamisessa auttavat Suomen rajut talvet, joiden ansiosta kasvinsuojeluaineita tarvitaan vähemmän. Myös jäämien osalta rajoitukset ovat tiukemmat kuin monissa kilpailijamaissa.

Kyrö Distilleryn perustajat rukiin kanssa yhteiskuvassa.  Kuva: Kimmo Syväri

Viskiin käytetään vain Reetta-ruista, Heinilä mainitsee. Reetan hyvä itävyys on viskin valmistuksessa keskeistä. Muuten mallastus ei onnistu.

”Mallastus on käytännössä idätystä.”

Ennen mallastusta ruis varastoidaan noin vuodeksi. Sitten jyvä kastellaan ja tuodaan lämpimään paikkaan, jolloin jyvä luulee kasvun hetken koittaneen.

Toiveikas siemen muuttaa varastoimaansa tärkkelystä sokereiksi kasvua varten.

Prosessi keskeytetään kuivattamalla. Sitten siemen köllöttää taas varastossa vuoden, jonka jälkeen se jalostetaan viskiksi.

Kotimaisen rukiin saatavuus on ollut kriiseistä huolimatta hyvä, Heinilä kehuu. Puolet rukiista tulee Kyrönmaalta sopimusviljelijöiltä, toinen puoli mallastamon vierestä Lahden tienoilta.

Pirtu valmistetaan Viron puolella, mutta siinäkin käytetään suomalaista ruista.

Koronakuopasta tislaamo on noussut onnistuneesti, joskin energiakriisi vaikuttaa markkinoihin edelleen. Tulevaisuus nähdään kuitenkin Kyrö Distilleryllä valoisana.

Uusina markkinoina on panostettu Saksan ja Brittien vientiin.

Hinnalla kilpailu laadun sijaan harmittaa Heinilää.

”Kotimainen vilja pitäisi jalostaa korkeatasoiseksi elintarvikkeeksi ja vasta sitten myydä Suomesta ulos. Saataisiin upealle raaka-aineelle kunnia, mikä sille kuuluu.”

Jannen ja Katrin tytär syntyi samoihin aikoihin, kun tilan vehnästä tehty Kaiho saatiin myyntiin. Kuva: Sanne Katainen

Tislaamot ovat onnistuneet hyvin tuotteiden tarinallistamisessa, pohtii Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik.

Korona verotti Suomen alkoholivientiä vuonna 2021, mutta notkahduksesta on selvitty.

Ohraa ja ruista tuotetaan yleisesti ottaen tislaamojen tarpeisiin riittävästi.

Rukiin käyttö väkevissä alkoholijuomissa on kasvanut nopeasti, Jansik mainitsee.

Alkoholijuomien tuotantoon ruissadosta menee kuitenkin vasta pisaroita. Koko vuoden rukiin kulutus on Suomessa noin 90 000 tonnia, josta alkoholin osuus on muutamia tuhansia tonneja.

Kuva: Turun Tislaamo

Kaihoon käytettävä syysvehnä on raaka-aineena poikkeuksellinen, sillä vodkan raaka-aine on Suomessa perinteisemmin ohra.

Ohra on myös maailman kuuluisimman suomalaisvodkan, Finlandia Vodkan, raaka-aine.

Syysvehnä kuitenkin sopii vodkaan, sillä juoman valmistukseen käy hyvin matalamman valkuaispitoisuuden vilja.

Suosituin vilja alkoholijuomien valmistuksessa on yhä ylivoimaisesti ohra.

Anora Group käyttää kotimaista ohraa keskimäärin 200 000 tonnia vuodessa. Määrä on vaikuttava jos huomioi, että Suomen koko ohrasato on normaalivuonna noin 1,5 miljoonaa tonnia. Kuva: Johannes Tervo

Suomen suurin ohrankäyttäjä teollisessa tuotannossa on muun muassa Jaloviinaa ja Koskenkorvaa valmistava Anora Group, eli entinen Altia.

Viime vuosi tosin oli poikkeuksellinen. Ohraa piti tuoda maahan rehuksi ja mallastukseen ensi kertaa yli 15 vuoteen.

Kuumat ja kuivat heinäkuut ovat ohralle haasteellisia, sillä jyvät kasvavat juuri tuolloin.

Kotimaisen viljan saatavuus oli äärimmäisen heikko, kuvailee Anoran Groupin liiketoimintajohtaja Miika Jokinen. Huonon satotilanteen takia yhtiö joutui turvautumaan osin tuontiohraan.

Syysvehnän lannoitusta. Vodkan raaka-aineena käytetään Suomessa yleensä ohraa. Kuva: Sanne Katainen

Tällä kaudella pärjätään todennäköisesti kotimaisen ohran voimin. Anora Groupin käyttämät lajikkeet ovat rehuohria.

”Meille käyvät käytännössä kaikki yleisesti viljellyt ohralajikkeet. Tärkkelyspitoisuus, hehtolitrapaino ja jyväpaino vaikuttavat käsiteltävyyteen”, Jokinen sanoo.

Korkea tärkkelyspitoisuus on etu: Mitä enemmän ohrassa on tärkkelystä, sitä enemmän päätuotetta eli viinaa saadaan tuotettua.

Kuidut ja valkuainen taas menevät rehutuotteisiin, joko kuiturehuksi tai rankkina ohravalkuaisrehuksi (OVR).

Nyt pinnalla on hiilensidonta. Jo kahtena kesänä Anora Groupilla on jalostettu regeneratiivisen eli uudistavan viljelymenetelmän avulla tuotettua ohraa.

Lopputuotetta myydään nimellä Koskenkorva climate action.

Luomumarkkinoilla ajat ovat haastavat. Koivistojen tilalta härkäpapua ja ohraa on myyty suoraan kotieläintiloille, jotka joutuvat nyt venyttämään euroa. Lannan hyödyntäminen on toisaalta hillinnyt kustannusten nousuja. Kuva: Sanne Katainen

Kotitilallaan varttunelle Janne Koivistolle yhteistyö vodkatislaamon kanssa oli hyppy uuteen. Suunnanmuutokset pariskunnalle ovat kuitenkin tuttuja.

Jannen siirryttyä tilan isännäksi vuonna 2018 tehdyn sukupolvenvaihdoksen yhteydessä he päättivät samalla siirtyä tavanomaisesta viljanviljelystä luomuun.

Luomu jakoi ja jakaa yhä viljelijöiden mielipiteitä. Sekin lisäsi kiinnostusta: olisiko luomuviljelykierrolla mahdollista tuottaa kohtuullisia satoja?

Muutokseen kannusti myös hintaero tavanomaiseen tuotantoon.

Viiden vuoden aikana on ilmennyt, että satovaihtelut luomussa ovat suurempia kuin tavanomaisessa viljelyssä.

”Luomussa kuivuus on paljon pahempi kuin märkä vuosi”, Janne avaa. ”Hyvä kasvu vaatii kosteutta, sillä ravinteita on tarjolla rajallisesti.”

Toistaiseksi Kaiho-vodkan tuotantomäärät ovat sen verran maltillisia, ettei vehnäalan kasvattamista ole tarvinnut kaavailla. Kuva: Sanne Katainen

Säät eivät ensin näyttäneet suosivan varsinaisen vodkantuotannon käynnistämistä.

Armottoman talven jäljiltä 95 prosenttia alueen syysvehnistä tuhoutui seuraavana keväänä.

Myös Koivistojen pelloilla kasvustot näyttivät lohduttomilta.

Heillä oli kuitenkin hihassaan ässä: Siilosta löytyi vielä edellisvuoden tavaraa. Vuosi 2021 oli ollut tilalla syysvehnän kohdalla huippuonnistuminen.

Tällä kertaa syysvehnäkasvustot näyttävät lupaavilta.

Pariskunta ihailee Kaihon eteen tehtyä työtä.

”On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka tyhjästä polkaistaan tislaamo. Projekti on edennyt ulkopuolisen näkökulmasta kuin juna, vaikka byrokratia ei tunnu alkutuottajan puolella olevankaan”, Janne kuvailee.

”Idea oli niin erikoinen, että sen oli pakko toimia.”