Lihatalojen pelko hiljentää naudanlihantuottajat – miksi tuottajaorganisaatioista ei uskalleta puhua?
Tuottajilta odotetaan markkinoiden pelisäännöillä toimimista, mutta onko se aidosti mahdollista kahden jättimäisen lihatalon puristuksessa.
Naudanlihantuottajat eivät uskalla puhua kiinnostuksesta alansa tuottajaorganisaatioon lihatalojen koston pelossa. Kuvituskuva. Kuva: Johannes TervoNaudanlihantuottajat yksi toisensa jälkeen kieltäytyvät antamasta haastattelua MT:lle kertoakseen näkemyksiään oman alansa tuottajaorganisaatiosta. Edes nimettömänä asiaa ei haluta kommentoida.
Vaikenemisen syyksi tuottajat ovat kertoneet muun muassa pelon lihatalon sanktioista ja mustamaalaamisesta.
Ruokaketju on liki kaikilla tuotteilla tiimalasin muotoinen. Se tarkoittaa, että tuhansia ruuan tuottajia ja miljoonia kuluttajia yhdistää vain muutama elintarvikeyritys. Suomessa liha-alan tiimalasi on huomattavan kapea, sillä markkinaa hallitsee käytännössä kaksi suurta pörssiyhtiötä.
Samaan aikaan tuottajilta odotetaan markkinoiden pelisäännöillä pelaamista. Jos tuottajan valittavana on kaksi sopimuskumppania, jotka voivat hiljentää viljelijän sanktioiden pelolla, onko tuottajalla mahdollisuuksia toimia markkinalähtöisesti?
Tuottajaorganisaation perustaminen olisi sitä markkinoiden haltuun ottoa, jota viljelijöiltä odotetaan. Se, etteivät tuottajat uskalla edes puhua ääneen kiinnostuksesta tuottajaorganisaatioon, kertoo karua kieltä lihateollisuuden liian suureksi paisuneesta vallasta.
Naudanlihantuottajasta on tullut lihateollisuuden renki.
Vaikka lihatalojen taustalla on viljelijöiden omistamia osuuskuntia, on pörssiyhtiön tehtävä tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen.
Se voi olla ristiriidassa yksittäisen tuottajan edun kanssa. Tämä ristiriita on nyt selvempää kuin koskaan, kun naudanlihasta on maksettu parin vuoden ajan tuottajalle reilusti alle EU:n keskihintaa.
Mitä halvempaa raaka-aine on, sitä parempi se on pörssiyhtiölle.
Naudanlihantuottaja voi toki hypätä tuntemattomaan ja tuottaa sopimuksetonta lihaa. Se tarkoittaisi kaupan käyntiä suoraan toisten tilallisten kanssa.
Ongelmana on, että useat potentiaaliset kauppakumppanit ovat ison pörssiyhtiön sopimustuottajia. Eläinten myynti sopimuksen ulkopuolelle katsotaan sopimusrikkomukseksi, josta sanktioidaan.
Toinen ongelma on rahoitus. Eläinten ostoon tarvitaan pääomaa tai lainaa. Pankit eivät tuottajien mukaan ole innokkaita luotottamaan eläinostoja.
80 prosenttia lihaketjun vasikoista tulee maitotiloilta. Käytännössä nyt maitotilalta lähtiessään vasikka saa lihatalon leiman otsaansa: lihatalo luotottaa ja välittää sen sekä velvoittaa kasvattajan myymään eläimen takaisin lihatalolle.
Naudanlihantuottajasta on tullut lihateollisuuden renki.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
