Viinintuotannon tuissa löyhät vaatimukset ilmaston suhteen

Euroopan unionissa tuotetaan puna-, valko- ja roseeviinejä, mutta niiden viljelytapa jättää tilintarkastajien mukaan ympäristöystävällisyyden osalta toivomisen varaa. Aihekuva. Kuva: Unsplash

Tukirahoilla ei ole selkeää vaikutusta viininviljelijöiden kilpailukykyyn, eivätkä unionin ympäristötavoitteet viinin osalta eivät ole riittävän kunnianhimoisia.

Näin linjaa EU:n tilintarkastustuomioistuin kannanotossaan.

Vuosittain viininviljelijät ovat saaneet noin 500 miljoonaa euroa viinitarhojen rakenneuudistukseen ja kilpailukyvyn parantamiseen.

Tukisumma on noussutkin ja on nyt jo noin miljardin luokkaa, sanoo tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta.

Viinin osalta tavoitteet ovat kuitenkin unionissa alhaisemmat suhteessa ilmastotoimiin kuin muussa maataloustuotannossa, Niemi allekirjoittaa.

Nykyisessä Euroopan yhteisessä maatalouspolitiikassa eli cap:ssa jopa 40 prosentilla tuista on oltava ilmastotoimia edistäviä vaikutuksia.

Niihin lukeutuvat esimerkiksi vaatimus kasvipeitteisyydestä, kerääjäkasvien käyttö sekä turvemaiden vähimmäissuojelu.

Viinintuotannon osalta ympäristö- ja ilmastotoimien vähimmäisosuus on viisi prosenttia. Tarkastajat pitävät osuutta varsin pienenä.

”Siihen (viinialaan) ei kai ole kiinnitetty samanlaista huomiota”, Niemi pohtii.

Tarkastelun kohteena oli viisi jäsenvaltiota, joiden yhteenlaskettu osuus unionissa tuotetusta viinistä on noin 70 prosenttia.

Viiniä on myös tuotettu unionissa yli tarpeen.

Vuotuinen kasvu on rajattu prosenttiin ylituotannon ehkäisemiseksi. Silti viime vuonna viiniä tuotettiin kysyntään nähden liikaa.

Viinintuottajille maksettiin erikseen tukia viinintuotannon vähentämiseksi.

Kulutuksen väheneminen on iskenyt viinialaan. Alentunut myynti yhdistettynä viime vuonna korjattuun hyvään satoon johti varastojen kertymiseen.

Ylituotannon ongelma koskee laatuviinien sijaan todennäköisesti bulkkiviinejä, Niemi arvelee. Niiden laatu ei välttämättä säilytyksessä parane.

Viinintuotannon osalta ympäristö- ja ilmastotoimien vähimmäisosuus on viisi prosenttia. Kuva: Sanne Katainen

Tarkastajat harmittelevat, että suurista rahamääristä huolimatta EU:n viinipolitiikka ei ole tehnyt paljoakaan ympäristön hyväksi.

“Viinialan kilpailukyvyn edistäminen on olennaisen tärkeää ja merkityksellistä EU:lle, mutta sen yhteydessä on otettava huomioon ympäristökestävyyden parantaminen,” toteaa tiedotteessa tarkastusta johtanut Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Joëlle Elvinger.

“Kummankin tavoitteen kohdalla voidaan todeta, että EU:lla on lievästi sanoen vielä tekemistä.”

Uudessa yhteisessä maatalouspolitiikassa (cap) viinialan ympäristötavoitteiden tavoitetaso on tuomioistuimen mukaan yhä vaatimaton.

EU:n tarkastajat ovat aiemmin suositelleet, että viljelijöille – myös viininviljelijöille – suoritettavien tukimaksujen pitäisi olla selkeästi kytköksissä ympäristövaatimuksiin.

Uudessa cap:ssa ei kuitenkaan enää aseteta rakenneuudistuksen rahoittamiselle tällaisia ehtoja.

Viinitarhojen tavanomaiseen uudistamiseen myönnetään myös rahoitusta, vaikka tällaiset toimet eivät ole tilintarkastajien mukaan tukikelpoisia.

Lisäksi Euroopan komissio tai jäsenvaltiot eivät arvioi, miten tuetut hankkeet tosiasiassa auttavat parantamaan viininviljelijöiden kilpailukykyä.

Viinitarhojen pinta-alan kasvun vuotuinen enimmäismäärä (prosentti) hyväksyttiin tuomioistuimen mukaan ilman perusteluja.

Ylituotannon ongelma koskee laatuviinien sijaan todennäköisesti bulkkiviinejä. Kuva: Carolina Husu

Vaikka viiniä ei Suomessa juuri tuoteta, eurooppalaisittain tuotanto on merkittävää.

EU on maailman johtava viinintuottaja, -kuluttaja ja -viejä. Vuonna 2020 unionin alueella oli 2,2 miljoonaa viinitilaa.

Yhteensä ne kattoivat noin kaksi prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta.

”Näyttää siltä, että viiniala saa tukea suhteessa hehtaarimäärään”, Niemi pohtii.

Miljardin euron budjetti vastaa Niemen mukaan vajaata kahta prosenttia EU:ssa maksettavista maataloustuista.