Maatalous

"Selvällä suomen kielellä sanottuna siellä on niin paljon siansontaa, ettei sitä pysty puimaan" – Kaakkois-Suomessa villisiat ovat viljelijöiden vihollisia

Maanviljelijän kokemuksen mukaan myös teiniäidit porsivat. Imatralainen pariskunta toivoo, että metsästäjät havahtuisivat villisikaongelman vakavuuteen.
Saara Lavi
Maanviljelijä Seppo Näveri Imatralta muistelee, että neljä vuotta sitten oli "ihan hullu sikavuosi".

Kaakkois-Suomessa on paljon villisikoja. Sen tietävät myös Minna Nikko ja hänen miehensä Seppo Näveri. He viljelevät hernettä, ohraa, kauraa, ruista, vehnää, pellavaa ja heinää Imatralla.

Heillä on kymmenien vuosien omakohtaista kokemusta villisikojen kanssa elämisestä.

Tilanne on Nikon mukaan vaihteleva ja villisikojen liikkuminen on arvaamatonta. "Välillä näkyy isoja laumoja ja välillä ne katoavat."

Pariskunta arvelee, että villisikojen liikehdintä saattaa liittyä jotenkin kasveihin ja niiden ravintoaineiden tarpeeseen.

"Kumina, vehnä ja herne ovat villisikojen ykkösiä", Nikko kertoo. Ne tonkivat ja syövät viljelyksiä ja sen jälkeen röhnöttävät pellolla. Tällaisilta kohdilta satoa on turha sellaisen jälkeen odotella.

Myös ojissa olevat osmankäämit houkuttelevat villisikoja. "Niitä syödessään ne rommeltavat ojat tukkoon", Nikko kertoo.

Tänä vuonna isommilta vahingoilta on toistaiseksi vältytty. "Kauhulla odotetaan, koska ne syöksyvät naapurin mansikkaviljelyksille ja tuhoavat sieltä tihkukastelujärjestelmät, mansikkamuovit ja sadon", Nikko sanoo.

Viime syksynä villisiat tuhosivat tuttavien kahden hehtaarin lohkolta ainakin kolmanneksen Nikon mukaan. Joinain vuosina peltoja ei ole voinut puida ollenkaan villisikatuhojen vuoksi. "Kyllähän laossa olevaa viljaa pystyy jotenkin puimaan, mutta selvällä suomen kielellä sanottuna siellä on niin paljon siansontaa, ettei sitä voi puida", Näveri toteaa.

Keväisin kylvöjen jälkeen villisiat menevät tonkimaan kylvettyjä siemeniä.

"Muistaakseni neljä vuotta sitten oli ihan hullu sikavuosi. Kuminapelloilla oltiin yövahdissa talkooporukalla. Tuolloin vahdit saivat laskettua 200 sikaa", Näveri muistelee.

"Kyllä se nyt aika pahaa tuhoa on, jos meiltäkin siat sotkivat tuolloin laskennallisesti 4000 kiloa viljaa." Hän jatkaa: "Jokainen varmaan ymmärtää, että ei siinä enää talkoovoimatkaan auta, jos 200 sikaa tulee temmeltämään pelloille."

"Hirven aiheuttamat tuhot ovat minimaalisia verrattuna sikalauman aiheuttamiin tuhoihin," Nikko vertaa. "Iso lauma ei välitä ihmisistä, yksittäinen sika on säikky", Näveri tarkentaa.

Villisika porsii useamman kerran vuodessa ja jälkeläisiä tulee herkästi kymmenen. Sen sijaan karhu ja hirvi saavat jälkeläisiä kerran vuodessa noin yhdestä kahteen kappaletta.

Näveri on metsästäjä ja hänen mukaansa villisian metsästys on liian suppeassa mittakaavassa alueella. Nimenomaan kesämetsästystä tarvittaisiin lisää. Heillä itsellä ei riitä viljelyn ohessa resurssit villisian metsästykseen. Päivät ovat jo valmiiksi todella pitkiä.

Näveri ja Nikko kertovat, että sikatalousyrittäjät maksavat niin kutsuttua kaatomaksua metsästyseuroille. Sen tarkoituksena on torjua afrikalaisen sikaruton leviämistä Suomeen sekä saada metsästäjiä motivoitua villisian metsästykseen.

Maanviljelijät toivoisivat, että metsästäjät havahtuisivat ongelman vakavuuteen. "Miltä teistä tuntuisi omasta palkasta tai eläkkeestä laittaa muutama tonni vuodessa villisian ruokintaan?" Nikko kysyy.

Hän kertoo, että villisika on äärettömän nopea liikkeissään, siksi myös ampujan täytyy olla nopea ja hyvä. Haavoittunut villisika on erityisen vaarallinen.

Heta-Linnea Kovanen
Villisikakannan koko ja esiintyvyysalueet.

Luke teki viime vuonna tutkimuksia alueella villisian käyttäytymisestä ja pannoittamisesta. Viljelijät kertovat, että alue on kuitenkin vaikea sikojen liikkumisen tutkimiseksi, sillä jos pannoitettu sika menee rajan yli Venäjän puolelle, se häviää herkästi kuin tuhka tuuleen. "Pannoittaminen ei ole edullista puuhaa", Nikko kertoo.

Tutkijat keräsivät pelloilla lisäksi villisian ulostenäytteitä ja sylkinäytteitä ruuantähteistä, joita siat olivat jättäneet.

Näverin mukaan tutkijoilta tuntuu puuttuvan tietynlaista ammattimaisuutta ja jämäkkyyttä, jota tässä asiassa tarvittaisiin. Yhteistyötä ja yhteydenpitoa niin viljelijöiden kuin metsästäjienkin kesken tarvittaisiin huomattavasti enemmän.

Viljelijät sanovat, että todellinen tietopohja on kuitenkin niin kutsutulla kentällä.

Sen sijaan valtiovalta on Näverin mukaan antanut hyvin avaimia villisikavahinkojen torjuntaan vapauttamalla metsästystä.

Imatran alueella ei heidän mukaan ole ilmeisesti tänä vuonna villisikaloukkuja, mutta Kaakkois-Suomen alueella tiettävästi on.

"Uskomuksen mukaan alle vuoden ikäinen emakko ei pysty tekemään porsaita. Meillä on kuitenkin kokemuksia kuvahavaintoja myöden siitä, että noin 50-kiloisilla "teiniemakoilla" on porsaiskatraita", hän toteaa.

Nikon ja Näverin mukaan tavoitteena ei ole metsästää villisikakantaa loppuun vaan rajoittaa sikakantaa siten, että maa- ja metsätalouden harjoittaminen on mahdollista ilman kohtuuttomia villisikatuhoja.

Lue lisää:

"Multakökkäreet alkoivatkin liikkua" – Lappeenrannassa on tehty havaintoja harvinaisen isosta 14 villisian laumasta

Saksa pystyttää uutta muuria itärajalle – EU maksaa siitä 9 miljoonaa euroa

Villisikoja ammuttu yhteensä yli 980 kuluvan metsästysvuoden aikana – reilusti yli puolet eläimistä saatu saaliiksi Kaakkois-Suomessa

Saara Lavi
Seppo Näveri näytti paikkoja, joissa villisikalauma vieraili muutamia viikkoja sitten. Villisikojen kaivuun jälkiä oli hankala enää erottaa kuivasta savimaasta, joissakin kohdissa peltoa jäljet kuitenkin olivat edelleen havaittavissa.
Lue lisää

Villisika pidetty kurissa

Yli 600 villisiasta on lähetetty Ruokavirastolle näytteet tutkittavaksi afrikkalaisen sikaruton varalta – määrä noussee tuhanteen tänä vuonna

Kauriit ja kettu levittäytyvät laajemmalle, norppa kärsii – ilmastonmuutos ei koettele Suomen riistaeläimiä tasapuolisesti – lämpöstressikin mainitaan

5 000 euroa tuloksellisesta villisikajahdista – Suomen Sikayrittäjät palkitsivat ansioituneita metsästysseuroja