Tiivis yhteistyövoisi helpottaaliha-alan kriisiä
TAMPERE (MT)
Liha-alan kriisiin on niukasti ratkaisuja. Niitä ei juuri löytynyt myöskään Pellervo-Instituutin järjestämässä liha-alan tulevaisuusseminaarissa Tampereella eilen.
Ääneen pääsivät ketjun kaikki osapuolet.
Karu totuus on että elintarvikeketjussa ei ole hyväntekijöitä, kuten Kilpailuviraston erikoistutkija Tom Björkroth totesi.
Eri osapuolet ottavat ruokaketjun eurosta sen minkä saavat.
”Heikoimmilla on se, jolla ei ole vaihtoehtoja. Katteet menevät sinne, missä vaihtoehtoja on.”
Kilpailuvirasto selvittää parhaillaan, minkälainen neuvotteluvoima ketjun alkupäällä on suhteessa elintarviketeollisuuteen ja kauppaan.
Björkrothin mukaan virasto tulee ottamaan kantaa muun muassa riskien siirtoon ja kaupan merkkien rooliin.
Suomen päivittäistavarakauppa on keskittyneintä koko Euroopassa.
”Ovia, joihin tuotteita voi tarjota, on kovin vähän. Se on neuvottelutilanteissa keljua.”
Keskittynyt kauppa asettaa lihateollisuudelle kovan paineen, joka siirtyy helposti ketjussa eteenpäin.
Kilpailuvirastoa kiinnostaa etenkin tuotantosopimusten sitovuus ja tuottajien toimintavapaus tuotantopanosten, kuten rehujen, eläinten ja rahan, hankkimisessa.
Kilpailulainsäädäntö rajoittaa tuottajien mahdollisuuksia vaikuttaa markkinoihin.
Yhteistyö, kuten yhteisostot kannattavuuden parantamiseksi ovat kuitenkin sallittuja.
Juuri yhteistyöstä kotimaisen lihantuotannon vaikeuksiin voisi löytyä helpotusta.
PTT:n tutkimusjohtajan Perttu Pyykkösen mukaan hyötyjä voitaisiin saavuttaa esimerkiksi toimialan yhteisellä tuotekehityksellä.
Varatoimitusjohtaja Mick Sloyan britannialaisesta BPEX-sikateollisuusorganisaatiosta toi ulkomaisen esimerkin yhteistyöstä.
Organisaation rahoitus perustuu teollisuuden ja tuottajien maksamiin osuuksiin jokaisesta teurassiasta. BPEX viestii sikataloudesta sekä kuluttajille että kaupalle.
Sloyanin mielestä sika-alan yhteistyötä tarvittaisiin myös EU:n ja ehkä jopa maailman laajuisesti.
Britanniassa sianlihan kotimaisuusaste on enää 40 prosenttia. Myös kaupan merkkien rooli on aivan toinen kuin Suomessa.
”Teillä näyttää olevan omia vahvoja brändejä, älkää antako niitä pois”, Sloyan korosti.
Valion Arto Tikkanenkaan ei luvannut lääkettä liha-alan kriisiin, vaan totesi haasteita riittävän maitopuolellakin.
Tikkanen esitteli osuuskuntapohjaisena säilytetyn Valion toimintaperiaatteita. Tärkein tavoite, oman maidon arvon ja sen kautta tuottajahinnan maksimointi, toistui tiuhaan.
”Emme voi koskaan pärjätä volyymilla.”
Erikoistuotteet mahdollistavat naapurimaita selvästi korkeamman tuottajahinnan maksamisen.
Lihateollisuudessa tavoite on HK Scan Suomen toimitusjohtaja Anne Meren mukaan sama. ”Lisäarvon tuottaminen lihalle.”
Iso ero yhtiöiden välillä on kuitenkin se, että pörssiyhtiö toimii pörssisääntöjen mukaan ja maksaa tuottajille markkinahintaa. Voittoa jakamassa ovat myös sijoittajat.
Mere korosti, että suomalainen ruuan tuotanto vaatii sitoutumista myös kaupalta ja kuluttajilta.
Loppukeskustelussa tunnelma lämpeni kun kaupan ja teollisuuden edustajat hakivat vastauksia lihakriisiin.
Päivittäistavarakaupan uusi toimitusjohtaja Kari Luoto syytti MTK:ta selkään ampumisesta järjestön arvostelusta kauppaa kohtaan. Hänen mielestään olisi ollut parempi neuvotella ongelmista kaupan kanssa.
MTK:n toinen puheenjohtaja Mauno Ylinen kertoi Luodolle, että järjestö on viisi vuotta yrittänyt saada kauppaa neuvotteluihin tuottajien tavoitteista. Tilanne raukesi paneelin puheenjohtajan Visa Merikosken tunnustukseen, että MTK kyllä ampuu, mutta aina edestäpäin.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
