Härkäpapualassa olisi kasvunvaraa – Elintarvikeuutuudet lisäävät kysyntää

Härkäpavun puintia. Kuva: Kimmo Haimi

Erikoiskasvien viljely on kehittynyt Suomessa hyvin: uusia kasvilajeja on tullut tuotantoon, ja esimerkiksi härkäpapuala on kasvanut muutamassa vuodessa huomattavasti. Myös viljelijöiden kiinnostus ottaa viljelyyn totutusta poikkeavia kasvilajeja on kasvussa, kiittelee Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Marjo Keskitalo.

Keskitalo johtaa Lukessa FutureCrops-hanketta, jonka tavoitteena on monipuolistaa suomalaispeltojen viljelykasvivalikoimaa.

Tyytyväisyyteen tuudittautumiseen ei kuitenkaan ole varaa, vaan kehitystä on edelleen vietävä eteenpäin.

"Viljelykasvivalikoiman kasvattaminen on myös yhteiskunnallisesti tärkeä ja julkilausuttu tavoite. Suomen ja koko EU:n pitää kasvattaa valkuaisomavaraisuuttaan", Keskitalo totesi viikko sitten tiistaina avatessaan Jokioisilla järjestetyn palkokasviseminaarin.

Viljelykasvivalikoiman monipuolistamisen tarve tulee ennen muuta nykyvalikoiman kapeudesta. Niin Suomessa kuin koko maailmassakin ihmisravinnoksi käytetty valkuainen eli proteiini on peräisin erittäin harvasta lähteestä.

Suomessa valtaosa kasviproteiinista tulee kolmesta viljalajista, ohrasta, kaurasta ja vehnästä. Maailmanlaajuisesti sama osuus tulee vehnästä, maissista ja riisistä.

Käytännössä ihmiskunnan kuluttamasta valkuaisesta valtaosa on peräisin vain 12 kasvilajista ja viidestä eläinlajista, kertoo Luken erikoistutkija Anne Pihlanto.

Hän johtaa Luken ja neljän yliopiston yhteistä ScenoProt-hanketta, jonka tavoitteena on selvittää keinoja valkuaislähteiden monipuolistamiseen ja Suomen valkuaisomavaraisuuden nostamiseen.

Kapea proteiinilähteiden valikoima on iso riski. Se altistaa ruokajärjestelmän helposti häiriöille, joita voivat aiheuttaa vaikkapa nopeasti leviävät kasvintuhoojat.

Vaikka härkäpapuala on kasvanut tuntuvasti ja viljelijät ovat olleet siitä kiinnostuneita, sen mahdollisuudet elintarvikekäytössä on vielä varsin vaatimattomasti hyödynnetty, Keskitalo uskoo.

"Härkäpavun ympärille on vasta muodostumassa pellolta pöytään -arvoketjuja."

Yksi harvoista tällaisista jo olemassa olevista arvoketjuista on Härkis-tuotteita valmistava Verso Food.

"Ennen Verso Foodia ei ollut olemassa härkäpapuarvoketjua pellolta elintarvikkeeksi", totesi tiistain seminaariin osallistunut Tarja Ollila Verso Foodista.

"Kun käynnistimme aikanaan tuotantoa, soitin ProAgriaan ja kysyin, mistä saamme kotimaista härkäpapua. Sain yhden viljelijän nimen. Häneltä ostimme koko hänen härkäpapusatonsa."

Sen jälkeen hankintaketjua on kehitetty yhdessä tukkurien kanssa.

Ollilan arvion mukaan Härkis-tuotteisiin käytetään Suomessa tuotetusta härkäpavusta vain joitakin prosentteja, joten kansainvälisille markkinoille tähtäävälle yritykselle riittää tulevaisuudessakin kotimaista raaka-ainetta.

Valtaosa Suomessa tuotetusta härkäpavusta päätykin eläinten rehuksi, ei innovatiivisiksi elintarvikkeiksi. Samaan aikaan herneen viljely on vähentynyt.

"Rehuteollisuudesta on tosin tullut viestiä, että he haluavat kasvattaa hernealaa, koska herne soveltuu härkäpapua paremmin yksimahaisten ruokintaan", Pihlanto huomauttaa.

Rehuteollisuuden vahva rooli härkäpavun ostajana on iso ongelma tuottajan näkökulmasta, toteaa Harri Laine Arolan tilalta Pornaisista.

"Rehuteollisuus on dumpannut härkäpavun hinnan aivan liian alas eli lähelle viljan hintaa. Järkevä hinta härkäpavulle olisi 300 euroa tonnilta."

Laine itse tuottaa paitsi hernettä ja härkäpapua, myös soijaa. Kokemuksia soijan viljelystä on kertynyt jo 10 vuodelta.

"Soijalla on Suomessa loistava potentiaali. Nämä kolme kasvia ovat Suomessa aivan tasavertaisia", hän korostaa.

Soijan ongelmana tosin on Suomen oloihin sopivien lajikkeiden heikko laatu. Käytännössä tällä hetkellä ainoa riittävän hyvä lajike on hänen mukaansa virolainen Laulema.