Nuori viljelijä katsoo tulevaisuuteen, haluaa tuulettaa vanhentuneita käsityksiä viljelijöistä – ”Semmoinen vanha jäärä, jolla on uudistuskammo ja joka haluaa tehdä kaiken samalla tavalla kuin aina ennenkin”
Anne-Mari Tarkkio on yksi viidestä maaseutunuoresta, jotka elokuusta joulukuuhun esittelevät yleisölle omaa työtään.
Anne-Mari Tarkkio on yksi viidestä maaseutunuorten viestintäkampanjan kasvoista. Hänen tilallaan tuotetaan heinää muun muassa hevosille. Kuva: Jussi PartanenIsännätär – niin itseään kutsuu satakuntalainen maaseutuyrittäjä, viljelijä ja agrologi Anne-Mari Tarkkio.
Tarkkio on yksi viidestä oman minänsä peliin pistäneestä maaseutunuoresta, jotka elokuusta joulukuuhun esittelevät yleisölle omaa työtään.
Jo haastattelutilanne maanantai-iltapäivänä kuvaa hyvin Tarkkion elämää: haastattelu keskeytyy vajaaksi puoleksi tunniksi ennalta sovitun asiakastapaamisen vuoksi. Oman tilansa ohella hän työskentelee pankissa.
Kun pankkityöpäivä on puoli viideltä ohi, palkkatyö vaihtuu yrittäjän työksi ja Tarkkio suunnistaa pellolle tekemään tämän kesän viimeisiä heiniä.
Tarkkio tuottaa tilallaan kuivaheinää hevosille, alpakoille ja pieneläimille.
Asiakkaana on hevostiloja, yksi alpakkatila ja lähiseudun eläinkauppoja, joiden kautta Tarkkion tuottamaa heinää menee muun muassa jyrsijöiden ja kanien kuivikkeeksi.
Heinä paalataan pikkupaaleihin. Jotta niiden käsittely olisi ripeää myös etukuormaajalla, ne kootaan edelleen 16 paalin nipuiksi erityisellä niputtajalla. Sen Tarkkio hankki käytettynä.
”Pikkupaalit ovat asiakaskuntani näkökulmasta paras vaihtoehto. Minun asiakkaistani monella on 1–2 hevosta mutta ei traktoria. Siksi heidän on helpompi käsitellä pikkupaaleja isompien sijaan.”
Asiakasryhmien vaatimuksiin täytyy vastata myös alpakkaheinän suhteen. Se nimittäin ei voi olla mitä tahansa heinää, eikä edes samanlaista heinää kuin hevosille.
”Alpakat ovat heinän suhteen hieman nirsompia kuin hevoset. Alpakoiden heinä tehdään samaan aikaan kuin säilörehu. Se on silloin väkevämpää ja lehtevämpää kuin hevosheinä.”
Eläinkaupoille menevän heinän Tarkkio puolestaan pakkaa myyntipakkaukseen.
Heinän ohessa Tarkkio tuottaa myös viljaa. Viljelykierrossa on kauraa sekä ohraa ja ruista.
”Lisäksi on pikkuisen sinimailasta. Sitä paalataan myytäväksi lehmille, ja se kelpaa myös alpakoille.”
Sinimailasen etuna on myös sen maan kasvukuntoa parantava vaikutus. ”Eikä se tarvitse edes lannoitetta.”
Vielä vuosi sitten Tarkkiolla oli lypsykarjaa. Siitä hän päätti kuitenkin luopua ja keskittyä heinän tuottamiseen.
Edellisen isännän peruja tilalla on edelleen perinnebiotooppeja Merikarvianjoen rannalla.
Kun eläimiä ei enää itsellä ole, Tarkkio on ottanut perinnebiotoopeille laiduntamaan lainaeläimiä.
Maaseutunuorten kampanjan yhtenä tavoitteena on tuulettaa vanhentuneita käsityksiä viljelijän ammatista. Millainen kuva Tarkkion mielestä vaatisi tuulettamista?
”Semmoinen vanha jäärä, jolla on uudistuskammo ja joka haluaa tehdä kaiken samalla tavalla kuin aina ennenkin.”
Tarkkio uskoo teknologian tuomiin mahdollisuuksiin, tieteen edistysaskeliin ja siihen, että esimerkiksi viljelyä koskevaa dataa keräämällä ja käsittelemällä saadaan tärkeää tietoa viljelyn kehittämiseen.
”Tutkimustieto ja innovaatiot. Ne on parasta, ne vie tätä alaa eteenpäin. Jos mitään ei koskaan uudista, ei pysy edes paikallaan vaan menee taaksepäin.”
Miten yksi ihminen oikein jaksaa vastuullisen työn pankissa ja sen päälle oman maatilayrityksensä pyörittämisen?
”Vuosi sitten lypsin vielä lehmät tähän päälle, joten siihen nähden ei tämä ole ollenkaan hankalaa”, hän nauraa, mutta lisää sitten:
”Välillä tulee pitkiä päiviä. Sillä kuitenkin jaksaa, että kokee tekevänsä juuri sitä työtä, josta pitää ja jota arvostaa.”
Ja kumpi niistä nyt olikaan se pääasiallinen ammatti, työ pankissa vai maatalousyrittäjyys?
”Kyllä maatalous on se minun pääammattini. Sitä minä haluan tehdä.”
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
