Onko aika kypsä liha-alan saneeraukseen? Etelän siat mahtuisivat Nurmoon

HK Scan on menettänyt Rauman uuden siipikarjateurastamon käynnistysvaikeuksien takia 25 miljoonaa euroa. Kuva: Juha Sinisalo

Suomen teurastamokenttä voi kokea lähivuosina merkittäviä muutoksia. Useaan kertaan kuopattu Liha-Finlandia saatetaan kaivaa naftaliinista, vaivihkaa. Jos ei muuten niin pakon edessä.

Keskiössä on HK Scan ja sen tuleva suunta? Pystyykö perinteikäs lihakonserni löytämään uuden vaihteen ja kampeamaan itsensä kannattavaksi? Vai pannaanko se kokonaan lihoiksi vai paloitellaanko vain?

Torstaina julkaistujen ennakkotietojen mukaan HK Scanin liikevaihto oli viime vuonna 1,8 miljardia euroja ja liiketulos 18 miljoonaa euroa tappiollinen.

Atrian ja HK:n yhdistymistä on pidetty vaikeana kilpailulainsäädännön takia, mikäli syntyvä yhtiö tai osuuskunta saisi liian määräävän markkina-aseman markkinoilla.

Tilanne voisi olla toinen, jos yhdistymisen sijasta tuotantoa vain järjestellään ja keskitetään.

Vielä ei liene myöhäistä pitää lihajalostus suurimmalta osin suomalaisessa omistuksessa.

Kulisseissa kohisee, kun HK:n taloudellinen tulos on jäänyt vuodesta toiseen vaisuksi. Lisäksi uuden siipikarjateurastamon käynnistämisessä on ollut runsaasti ongelmia. Ylimääräistä kustannusta on kertynyt 25 miljoonaa euroa.

Samaan aikaan kaupan halpuuttamiset ajavat lihanjalostajat yhä tukalampaan rakoon.

Löydetäänkö yhtiöstä vielä tehostamistapoja ja -kykyä?

Mietitään.

Suomessa on kaksi kutakuinkin yhtä isoa sikateurastamoa Forssassa ja Nurmossa ja Snellmanilla kolmas pienempi Pietarsaaressa.

Siipikarjassa on puolestaan isot teurastamot Raumalla ja Nurmossa sekä Atrialle siirtyneen Saarioisten peruja pienempi teurastamo Kangas­alla.

Atria on uudistanut Nurmon sikateurastamoa niin, että se pystyy tarvittaessa käsittelemään myös Forssan teurastamon siat. HK:n Vantaalla sijaitseva lihanjalostuslaitos jäisi kuitenkin kauas.

Mellilän vanha teurastamo voidaan ottaa käyttöön, mikäli HK:n puoliksi omistaman Kivikylän lihantarve halutaan tyydyttää paikallisesti. HK:n emakot teurastetaan jo nyt Paimiossa.

Siipikarjassa HK:n uusi Rauman teurastamo saadaan kuntoon aikanaan. Se voisi jatkossa hoitaa myös Saarioisten vanhan siipikarjateurastamon työt.

Lihaketjun tehokkuus paranisi huomattavasti ja uusille laitoksille saataisiin lisää käyttöä, mikä turvaisi kotimaista lihantuotantoa tuontipainetta vastaan. Pari teurastamoa jouduttaisiin sulkemaan.

Kuvattu järjestely ei sittenkään ole niin radikaali kuin ensin alkuun saattaa tuntua. HK menettää sikoja, mutta saa tilalle broilereita.

Sianliha on broilereita isompi tuotannonala, mutta miten kauan? Broilerinlihan kulutus kasvaa, sianlihan ei.

Vienti Kiinaan hoiti viime vuoden alkupuolelle saakka EU:n kasvaneen sianlihantuotannon. Kevään korvalla vientimäärät notkahtivat ja sianlihan keskihinta romahti saman tien EU:n isoissa tuottajamaissa.

Suomessa tuottajahintojen laskulta on vältytty, kun nousukin jäi tulematta, mutta paineet kasvavat.

Näissä riittää pureskeltavaa kotimaan teurastamojen omistaja-osuuskunnille. Olisiko aika kypsä seuraavalle alan saneerauskierrokselle?

Vai odotetaanko vielä vuosi pari kurjistumista ja tehdään asiat pakon edessä? Yleensä kannattaa toimia ajoissa, jotta ratkaisut voidaan tehdä itse.

Sikojen teurastaminen on lounaissuomalaisen lihakonsernin ydintä ja possulinjan siirtymistä entistä enemmän Pohjanmaalle tuskin niellään pureksimatta HK:n pääomistajan LSOn hallintoelimissä.

Markkinat vievät kuitenkin siihen suuntaan.

Porsastuotanto keskittyy maan lounaisosaan ja lihasikalat puolestaan Pohjanmaalle. Joka kymmenes possu kulki viime vuonna rekan kyydissä Varsinais-Suomesta Pohjanmaalle.

Sikojen ja siipikarjan kasvatusta tehostetaan tiloilla kiihtyvää tahtia. Porsastuotantoon on tullut useita yli tuhannen emakon yksiköitä ja lisää todennäköisesti tulee.

Isoissa emakkosikaloissa tarvitaan ulkopuolista työvoimaa ja työkierto saadaan toimimaan vasta yli 500 emakon yksiköissä.

Porsastuotoksessa suomalainen emakkosikala kestää vertailun mihin tahansa maahan. Parhaissa sikaloissa vierotetaan 37 porsasta emakkoa kohti vuodessa ja keskiarvokin on yli 30 porsasta.

Lihasikaloiden määrä vähenee myös nopeasti, mutta ei emakkosikaloiden tahtia.

Lannanlevitysalan takia lihasikaloita tarvitaan emakkosikaloita enemmän. Lihasikala sopii isohkon viljatilan yhteyteen, mikä käy yksiin sen kanssa, että EU:ssa sianlihaa ja lihasiipikarjaa pidetään viljan jatkojalosteina.

Broilerinlihan kulutus kasvaa, mutta uusia kasvattajia ei juuri alalle ole tullut. Uudet kasvattamot on rakennettu olemassa olevien jatkoksi.

Lihaketjusta ei saada täyttä hyötyä, ellei myös jatkojalostusta kyetä tehostamaan. Jos siinä onnistutaan, samalla parannetaan kotimaisen lihaketjun kilpailukykyä ja ehkä myös neuvotteluasemaa kauppaan päin.