Kuttutila harkitsee luopumista
PÖYTYÄ (MT)
Hetki rohkeita hyppyjä, loikkia ja reipasta sorkkien kopinaa. Seuraavaksi alkaa tyytyväinen kauran rouskutus. Silloin Henna Uotila lukitsee lypsyaseman parren, jotta kutut pysyvät lypsyn ajan aloillaan.
Lypsylle mahtuu yhtä aikaa 36 kuttua. Kaikkiaan lypsettäviä on 160, joten työssä vierähtää pari tuntia kerrallaan.
Maitoa tulee yhdestä kutusta pari–kolme litraa päivässä. Juustoportin auto noutaa Pöytyän Yläneellä sijaitsevan Uotilan tilan maidon kolme kertaa viikossa.
Vuohenmaidosta maksetaan suunnilleen samaa hintaa kuin lehmänmaidosta.
”Suhteellisesti tuottamisessa on enemmän työtä, vaikka vuohi on pienempi ja syö vähemmän”, Antti Uotila sanoo.
Heikko tuotto suhteessa työmäärään on alkanut pikkuhiljaa hiertää 13 vuotta vuohenmaitoa tuottanutta pariskuntaa.
He harkitsevat lopettamista ja eläimet ovat myytävänä.
Uotiloita houkuttaa lopettamiseen ajan puute ja tukipolitiikka.
Kymmenessä vuodessa kuttutuki on AB-alueella laskenut 160 eurolla eläinyksikköä kohden.
”Koko ajan on pitänyt laajentaa, jotta pärjää. Maidon hinnalla ei pysty tuottamaan.”
Kolmen lapsen vanhemmat haluaisivat ehtiä harrastaa lasten kanssa ja elää samassa päivärytmissä kuin pääosa suomalaisista.
”Jos tuki olisi kuin ennen, välillä voisi palkata jonkun töihin ja pitää vapaata. Pitäisi olla muutakin kuin työ”, isäntä huokaa.
Yksi vaihtoehto olisi, että maidosta maksettaisiin selvästi nykyistä paremmin. Melkein 10 senttiä lisää litralta olisi tarpeen.
”Muutoksen pitäisi lähteä kuluttajista, suomalaisen tuotteen on oltava reilusti tuontia kalliimpaa”, Antti Uotila linjaa.
Tila on laskenut, voisiko pukkikilien kasvatus lihaksi tuoda lisätuloja.
”Ei näyttäisi kannattavan. Markkinoita olisi lähinnä pääkaupunkiseudulla.”
Markkinointi taas vaatisi aikaa, josta on pulaa.
Monelle vuohitilalle vaikeuksia aiheuttaa sopivan astujapukin löytäminen.
Uotilat ovat vielä löytäneet pukin melko helposti, koska katrasta on kasvatettu omien kuttujen jälkeläisillä
”Niillä, jotka ovat ottaneet kuttuja monelta tilalta, on hankalampaa.”
Joillakin harrastelijoilla olisi harvinaisia sukulinjoja. Isot vuohitilat eivät kuitenkaan voi ostaa niitä, sillä harrastajat eivät yleensä ole mukana isoille pakollisessa maedi visna -tautiseurannassa. Seuranta on pienille toimijoille maksullinen.
”Eikö tässä voitaisi jotenkin joustaa”, Henna Uotila pohtii.
Eri rotuisten pukkien käyttö ei tule kyseeseen, koska alkuperäisrotutuki on tärkeä. Lisäksi risteyttäminen tekisi puhtaan suomenvuohen entistä uhatummaksi.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
