Laiduntavat emakot ovat Perkkiön tilan myyntivaltti
3-vuotias Elina Kajander auttaa innokkaasti isä-Tonya emakoiden hoidossa. Pasi Leino Kuva: Viestilehtien arkistoPAIMIO (MT)
Perkkiön tilan emakot päästettiin tänä vuonna laitumelle poikkeuksellisen myöhään, toukokuun loppupuolella. Joskus ne ulkoilevat talvellakin. ”Kelien mukaan – eivät ne lunta pelkää”, Tony Kajander sanoo.
Siat eivät varsinaisesti villiinny laitumelle pääsystä, sillä pihatossa niillä on talvellakin tilaa liikkua.
Jo pihattoon siirtyminen sai emakoiden maitokuumeen loppumaan kokonaan, Tony ja Kati Kajander kertovat. Laiduntaminen kohentaa terveyttä entisestään.
Perkkiön tilalla toimi pitkään jalostussikala. Siitä luovuttiin, koska jalostussikalan säännöt eivät salli ulkoilua.
Nyt tila kasvattaa lihaa pääasiassa suoramyyntiin. Pieni osa porsaista myydään muualle kasvatukseen.
Emakoita on runsas 30 ja eri-ikäisiä lihasikoja pari sataa.
Asiakkaat tilaavat sianlihan ennakkoon.
Siat teurastetaan Mellilässä ja paloitellaan sekä pakataan Salon Galtmanilla.
Tilalla on lisäksi 50 uuhen suomenlammaskatras, joten suoramyyntiasiakkaille on tarjolla myös karitsanlihaa sekä taljoja ja villatuotteita.
Kajanderien asiakkaille on tärkeää, että emakot saavat laiduntaa kesäisin.
Muutenkin tilalla kiinnitetään huomiota eläinten hyvinvointiin. Emakot poikivat karsinoissaan vapaina, ilman häkkiä.
Perkkiön tila ei ole luomussa, vaikka toimiikin monilta osin luomuperiaatteiden mukaan. Tony Kajanderin mukaan luomurehun saatavuus olisi liian epävarmaa.
Sikojen ruokinnassa ei käytetä soijaa, vaan valkuaislähteenä on pääasiassa härkäpapu. Asiakkaat arvostavat sitä, ettei sikoja ole ruokittu muuntogeenisellä rehulla.
Rehu tulee lähialueelta. ”Tällä hetkellä kauimmaiset rehut tulevat naapurikunnasta Tarvasjoelta.”
Tänä vuonna myös lihasiat pääsevät laiduntamaan, Tony Kajander kertoo.
Emakoiden laumassa on mukana karju, mutta vain varmuuden vuoksi.
Se auttaa huomaamaan, mikäli joku astutetuista emakoista sattuisi tulemaan uudelleen kiimaan.
Siat pysyvät Kajanderien mukaan hyvin langoissa, kunhan niissä kiertää sähkö.
“Jos sähkö on poissa, menee pari päivää ennen kuin ne huomaavat, että on mahdollisuus karkuretkeen. En tiedä, kokeilevatko ne lankaa vai tajuavatko, ettei paimenen naksunta enää kuulu.”
Vanhimmatkin emakot ovat ketteriä ja hyppäävät sähköttä jääneen aidan yli vaivatta.
”Ne tulevat yli jopa pihaton oven peittävästä yli metrin korkeasta vanerilevystä.”
“Siat ovat nerokkaita oppimaan, ja ne opettavat oppimaansa toisilleen. Ne myös puhuvat ihmisille”, Kati Kajander nauraa.
Sika on Kajanderien mukaan äärimmäisen siisti eläin. Mudassa rypemiseenkin on selkeä syy: mutakerros suojaa niiden nahkaa palamiselta.
“Siat eivät itse asiassa pidä auringonpaisteesta. Kirkkaana päivänä ne mieluiten pysyttelevät sisällä pihatossa päiväsaikaan, ja lähtevät illan hämärryttyä ulos. Pilvisenä ja tihkusateisena päivänä ne kyllä ulkoilevat mielellään”, he kertovat.
SATU PITKÄNEN
SATU LEHTONEN
Siat eivät itse
asiassa pidä auringonpaisteesta.
Pilvisenä ja tihkusateisena päivänä ne kyllä ulkoilevat mielellään.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
