Lypsykarjojen keskituotos junnaa paikoillaan
Lypsykarjatilojen koko kasvaa ja määrä vähenee. Lehmien lukumäärä ja keskituotos taas ovat pysyneet melko tasaisina jo viimeiset viisi vuotta, palveluryhmäpäällikkö Sanna Nokka Pro Agria Maidosta totesi Maidontuotannon tulosseminaarissa keskiviikkona.
Viime vuonna tuotosseurantatilojen keskituotos oli 8 854 kiloa, mikä oli 32 kiloa edellisvuotista vähemmän.
Alueellinen vaihtelu keskituotoksissa on suurta. Maitoalueista esimerkiksi Pohjois-Savossa keskituotos on noin 9 200 kiloa ja Etelä-Pohjanmaalla 8 480 kiloa.
Korkeimmat keskituotokset mitattiin Ahvenanmaalla, Åbolandin alueella ja Lapissa. Ahvenanmaalla keskituotos oli runsaat 9 500 kiloa, Åbolandissa ja Lapissa yli 9 300 kiloa.
Energiakorjattu maitomäärä (EKM) kiloina lehmän elinpäivää kohden oli ayrshireillä 10,46 kiloa ja holsteineilla 10,45 kiloa. Vain kuusi prosenttia tiloista ylsi 13,5 kiloon, mikä on Ruotsissa keskiarvo.
Nokka arveli, että yksi syy keskituotoksen paikoillaan junnaamiseen voi olla ensikoiden korkea poikimaikä. ”Jos kaikki ensikot poikisivat 24 kuukauden iässä, voitaisiin päästä yli 11 kilon tuotokseen elinpäivää kohden.”
Nokka korostaa, että ensikoita kannattaa mitata ja uskaltaa siementää ajoissa. ”Monet painavat 370 kiloa 15 kuukauden iässä. Ne pitäisi saada silloin tiineeksi.”
Jotta ensikot kasvavat riittävän nopeasti, niihin tulee panostaa kunnolla alusta asti. ”Juottokausi on tärkeä, jotta vasikka lähtee heti voimakkaaseen kasvuun.”
Toinen tärkeä kehityskohta on elinikäistuotos. ”Lehmän pitäisi tuottaa vähintään kolme lypsykautta.”
Ensikoilla yleisin poistosyy oli viime vuonna huono hedelmällisyys, josta johtui neljännes poistoista. Kaikilla lehmillä siemennyksiä tarvittiin edellisvuotista enemmän.
”Onko niin, että osaaminen ja työaika eivät vain kaikilla tiloilla riitä kaikkeen?”, Nokka pohti.
Kaikilla lehmillä poistosyiden kärjessä oli utareongelmat. ”Ne ovat niin sanottuja turhia poistoja, joita voitaisiin välttää tai ainakin vähentää olosuhteita parantamalla. Lisäksi utarerakenteeseen pitää kiinnittää huomiota jalostuksessa.”
Suurin osa maidosta tuotetaan 20–30 lehmän tiloilla. Seuraavaksi eniten maitoa tuottava ryhmä ovat 50–75 lehmän tilat, joiden maitomäärä saavuttaa kärkiryhmää jatkuvasti.
Tuotosseurantaan kuuluvien karjojen keskilehmäluku nousi viime vuonna yli 30 lehmään karjaa kohden.
Rotujakauma tasoittuu vähitellen. Ayrshiren osuus laskee ja holsteinin nousee.
Viime vuonna ayrshiren osuus tuotosseurantatilojen karjoista oli runsas 62 prosenttia ja holsteinin vajaa 36 prosenttia.
”Selitys löytynee hoslteinin korkeammasta tuotoksesta”, Nokka arvelee.
Suomenkarjan osuus on pysynyt noin prosentissa vuosikausia. Viime vuosina se on noussut hieman.
Taloustietopankin tietojen perusteella maitotilojen kokonaistuotto kasvoi viime vuonna edellisvuotisesta. Kustannukset nousivat kuitenkin enemmän, joten yrittäjävoitto jäi yhä hieman miinukselle, kehityspäällikkö Ari Enroth Pro Agria Keskusten liitosta kertoi.
Työtuntiansio oli maitotiloilla noin 12 euroa tunnissa.
Ansio jää hieman jälkeen maataloustyöntekijöiden keskimääräisestä ansiosta.
Kannattavuuskerroin maitotiloilla oli viime vuonna hieman alle 0,9. Luku nousi viime vuodesta, mutta oli yhä alempi kuin vuonna 2008. Enrothin mukaan kannattavuus paranee yleensä tilakoon kasvaessa, mutta itsestään selvää se ei ole.
”Hajonta on suurta.”
Tulokset osoittavat, että hyvä tuotos ei välttämättä takaa kannattavuutta. Osalla tiloista, joiden keskituotos oli 8 000–10 000 kiloa, kannattavuuskerroin jäi alle 0,5:n. Parhaiten kannattivat tilat, joiden keskituotos oli yli 10 000 kiloa.
Kaikista tiloista heikommilla kannattavuuskerroin painui miinukselle ja parhaat ylsivät kertoimeen 1,8.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
