Sikaruttomaista rahdataan Suomeen rehuksi eläinperäistä raaka-ainetta, yksikin tartuntatapaus olisi tyrmäys sika-alalle: "Kiinan vienti tyssäisi siihen"

Elintarvikkeissa rajavalvontaa on kiristänyt Vuoden virkakoirana palkittu tullikoira Aino, joka seuloo liha- ja maitotuotteita itärajalla. Rajan yli tuodaan myös runsaasti eläinperäisiä sivutuotteita eli muita kuin elintarvikkeeksi käytettäviä eläinten osia. Niitä hyödynnetään raaka-aineena esimerkiksi lemmikki- ja turkiseläinten rehuissa. Kuva: Sanne Katainen, Jaana Kankaanpää, Tulli

Sika-ala pelkää, että afrikkalainen sikarutto voi levitä Suomeen tuontirehun mukana.

Menetettävää alalla on paljon: Kiinaan menee jo kymmenen prosenttia täällä tuotetusta sianlihasta.

Tulevan vuoden volyymit ovat kasvamassa voimakkaasti, arvioi Atrian A-Tuottajien toimitusjohtaja Reijo Flink. Yksi ASF-tapaus voisi kuitenkin romuttaa kaiken.

"Tämän hetken arvion mukaan Kiinan vienti tyssäisi siihen."

ASF:n leviäminen on koko alan jakama huoli, linjaa sikaverkoston puheenjohtaja Taru Antikainen.

Suomeen tuodaan edelleen kasvi- ja eläinperäisiä rehuja maista, joissa sikaruttoa on todettu. Niitä ovat esimerkiksi Baltian maat ja Puola.

"Suositukset ovat kiristyneet ajoneuvojen desinfioinnin ja kuumennuksen suhteen, mutta yksityiset ihmiset voivat tuoda esimerkiksi kuivikkeita hevosille. Niissäkin se siirtyy", Antikainen sanoo.

Ruokavirasto on kehottanut välttämään kuumentamattomien kasviperäisten rehujen ja kuivikkeiden maahantuontia afrikkalaisen sikaruton esiintymisalueilta.

Tartuntavaara liittyy myös eläinten osiin, jotka ovat peräisin ASF-alueilta. Erityisesti Flinkiä huolestuttavat turkiseläimille tuotavat eläinperäiset sivutuotteet.

"Tavoite ei ole vaikeuttaa turkistaloutta, mutta se nähdään valtavana riskinä", Flink toteaa. "Onko oikein tässä tautitilanteessa sallia minkäänlaista tuontia sellaisista maista, joissa ASF on todettu?"

Elintarvikkeiden rajavalvontaa on sikaruton uhan takia tehostettu.

Flink moittii Suomen lainsäädäntöä ristiriitaisuudesta. Rehujen valvontaa rajoilla pitäisi lisätä, Flink sanoo. Hän on huolissaan niin salmonellasta kuin sikarutostakin.

"Turkiseläimille saa tuoda ulkomailta teurasjätettä ilman mitään tarkastuksia. Tavaraa tuodaan rekkakuormittain. Tässä pelataan isoilla riskipanoksilla."

FiFurin viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissinen muistuttaa, että sivutuotevirroista pitää jättää tuontiin liittyvät ilmoitukset. Lisäksi rehustamoilla on laaja omavalvonta sisältäen salmonellatestauksen.

"Jos nykyiset säännöt eivät sikaruton torjuntaan riitä, niitä pitää tehdä lisää."

Toimijoita kyllä valvotaan, mutta ei missään tapauksessa jokaista kuormaa, kertoo Ruokaviraston ylitarkastaja Hanna Laatio.

"Vastuu rehujen ja raaka-aineiden turvallisuudesta on rehun valmistajalla. Toimijan tehtävä on arvioida ja hallita riskejä."

Turkistuottajilla on laboratorio Vaasassa, joka on erikoistunut rehun valvontaan. Alalla on yhdeksän itsenäistä osakeyhtiötä jotka toimivat Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti, kertoo Suomen turkiseläinkasvattajien (FiFur) liiton toiminnanjohtaja Marja Tiura.

"ASF-asiasta on meillä puhuttu paljon ja varoitettu kaikkia toimijoita."

Yksi riskimaista on Puola, jossa tartunta oli marraskuun lopussa levinnyt 48 sikalaan.

Puolasta on tuotu turkiseläimille broilerisivutuotetta sikaruttovapaista osista maata. Sikasivutuotteita ei liiton mukaan tuoda Puolasta turkiseläinten rehuksi. Useampi rehukeittiö on tuonut broilerisivuvirtoja myös Baltian maista.

"Kaikessa toiminnassa noudatetaan viranomaismääräyksiä ja lainsäädäntöä. Suomalaisen turkiselinkeinon menestyminen maailmalla on paljolti hyvän ja puhtaan rehun ansiota", Tiura sanoo.

Sikaverkoston puheenjohtaja ymmärtää, miksi turkistarhoille tuotavat sivuvirrat huolettavat Atriaa. "He ja Snellman olisivat Pohjanmaalla ensimmäisinä tulilinjalla."