Kulunut kasvukausi näytti, mihin jatkossa saadaan varautua – sopivan tasaisten sadekuurojen sijaan pitkiin kuivuuksiin ja rajuihin sateisiin

Oskari Virtanen tutki kesäkuussa kuivuuden kurittamaa kasvustoaan Maskussa. Kuva: Pasi Leino

Päättynyt kasvukausi jäi mieleen ensin kovasta kuivuudesta ja sitten kaikenliottavista sateista. Oliko tämä nyt malliesimerkki siitä, mihin ilmastonmuutoksen edetessä saadaan varautua?

Meteorologi Pauli Jokinen Ilmatieteen laitokselta toteaa, että kesän sateet muuttuvat ilmastonmuutoksen myötä oikukkaammiksi. ”Jatkossa meillä voi kesällä olla yhä useammin pitkään todella kuivaa ja sitten vastaavasti oikein kunnon sadekausia.”

Kesän keskimääräisessä sademäärässä ei todennäköisesti tapahdu suuria muutoksia, mutta äärevyys korostuu, Jokinen toteaa. ”Ei ole sellaista nättiä kesäsäätä, että sateita tulisi sopivan tasaisesti, vaan suursäätilat suosivat tiettyä säätyyppiä pidemmän aikaa.”

Kesä oli myös tavanomaista lämpimämpi. ”Kyllä tämä edustaa sellaista kasvukautta, jotka tulevat yleistymään”, Jokinen summaa. ”Kun tutkii kasvukauden lämpösummia 60 viime vuoden ajalta, kaikki top 5 -havainnot ovat 2000-luvulta.”

Pasi Nevalainen kylvi kauraa Valtimon Karhunpään kylässä toukokuun lopulla. Kuva: Lari Lievonen

Päättynyt terminen kasvukausi alkoi tavanomaiseen aikaan, maan eteläosissa huhtikuun puolivälin paikkeilla, Oulun korkeudella toukokuun toisella viikolla ja Lapissa paikkakunnasta riippuen toukokuun puolenvälin molemmin puolin.

Kasvukauden loppumisaikakaan ei paljon poikennut tavanomaisesta. Lapissa se päättyi syys–lokakuun vaihteessa, maan keskivaiheilla 4.–5. lokakuuta ja länsi- ja etelärannikolla lokakuun puolenvälin paikkeilla.

Tavanomaisen alun ja lopun väliin mahtuikin sitten paljon poikkeavaa, tosin ei vielä toukokuussa. Silloin sademäärät olivat suuressa osassa maata vain hiukan tavanomaista pienemmät, Jokinen kertoo.

Kesäkuussa kuivuus näytti kyntensä.

Maan läntisellä puoliskolla oli kesäkuussa selvästi itäistä puoliskoa kuivempaa. Ääriesimerkki oli Helsinki-Vantaan havaintoasema, missä koko kesäkuussa satoi vain 5,6 millimetriä. Siellä kesäkuun tyypillinen sademäärä on yli 60 millimetriä.

Peräseinäjoen pelloilla seisoi elokuun lopussa vesi. Kuva: Johannes Tervo

Loppukasvukausi mentiin märissä merkeissä.

”Heinäkuussa ei kovin monessa paikassa jääty sademäärissä keskiarvojen alle. Aika yleisesti satoi puolitoista- tai kaksinkertaisesti tavanomaiseen verrattuna”, Jokinen kertaa.

Heinäkuun sateisin vyöhyke ulottui Pohjanmaan rannikolta Pohjois-Karjalaan.

Elokuussa suurimmat sademäärät painottuivat maan länsiosiin. Uudeltamaalta Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle ulottuvalla alueella mitattiin monin paikoin kaksinkertaisia sademääriä tavanomaiseen elokuuhun verrattuna.

Märkyys jatkui syyskuussa. Ainoastaan maan lounaisosassa ja Ahvenanmaalla jäätiin tavanomaisista lukemista. Erityisen sateista oli maan keski- ja pohjoisosassa. Länsi-Lapissa satoi paikoin jopa kolme kertaa tavanomainen määrä.

Toukokuu oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi. Erityisesti Lapissa lämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita.

Sama meno jatkui kesäkuussa. Suuressa osassa maata mentiin keskiarvojen yläpuolella.

Heinäkuu oli ainut poikkeus. Se oli lähes koko maassa vähän tavanomaista viileämpi.

Elokuussa lämpötilakäyrät taas nousivat tavallista korkeammalle. Kasvukauden huipennus oli syyskuu, joka oli lähes kaikilla Suomen havaintoasemilla ennätyksellisen lämmin.