Miksi murtumat ovat yleisiä munijakanoilla? Aiempi teoria lensi roskakoriin ja nyt epäillään, että linnuista on tahattomasti jalostettu murtumille alttiita

Munijakanojen kevyemmäksi jalostettu rakenne tekee niistä tehokkaampia rehunkäyttäjiä, mutta voi altistaa linnut murtumille. Kuva: Jaana Kankaanpää

Joskus tutkimustieto innostaa ja inspiroi. Ja joskus se taas kertoo, että asiat ovat pielessä.

Laajassa tanskalaistutkimuksessa selvisi, että suuri osa munijakanoista kärsii rintalastan murtumista.

Kööpenhaminan apulaisprofessori Ida Thøfner esitteli tutkimustuloksia Jalostus ja eläinten hyvinvointi -seminaarissa toukokuussa.

Murtumien yleisyyttä kartoitettiin munintansa loppuvaiheessa olevilta, noin vuoden ikäisiltä kanoilta ja niiden emoilta. Tutkimus tehtiin lopetetuilla linnuilla.

Tutkittavana oli 40 parvea, joista kustakin tutkittiin 120 lintua. Parvesta riippuen murtumia esiintyi 53–100 prosentilla tutkituista linnuista.

Siksi aiempi teoria siitä, että kanat murtaisivat luitaan törmäillessään kanaloiden rakenteisiin, on hylätty.

Myös munien koolla voi olla vaikutusta murtumien yleisyyteen. Kuva: Saara Olkkonen

Yleisin tutkimuksessa havaittu murtumakohta sijaitsi rintalastan pyrstönpuoleisessa kärkiosassa.

Miksi murtuvat ovat kanoilla niinkin yleisiä? Yksittäisistä syistä tärkein on Thøfnerin mukaan muninnan aloitusikä.

”On taloudellisesti kannattavampaa, että kanat aloittavat muninnan aiemmin. Viljan hinta on kallein tekijä munantuotannossa”, hän sanoo.

Yksi asia ei kuitenkaan Thøfnerin mukaan ole muuttunut: Ikä, jolloin kanan luuranko on kehittynyt valmiiksi. Rintalasta on täysin kehittynyt vasta 40–45 viikon iässä.

Yksi tapa nouseekin ylitse Thøfnerin mukaan muiden murtumien hillitsemiseksi: aloitusiän myöhäistäminen. Jo viikon myöhäisempi muninnan aloitusikä vähensi murtumien määrää linnuilla 12 prosentilla.

Teoriaa tukee havainto, jonka mukaan emopolven linnuilla rintalastamurtumat olivat huomattavasti harvinaisempia. Kukoilla murtumia ei tavattu lainkaan.

Lintujen koolla on tutkimuksissa ollut yhteys murtumiin. Mitä suurempia kanat olivat, sitä vähemmän murtumia niillä oli. ”Jotta voidaan vähentää linnuille syötettävän energian määrää, linnuista on jalostettu kevyempiä, jolloin ne kuluttavat vähemmän energiaa.”

Mitä isompi muna on muninnan alkuvaiheessa, sitä suurempi murtumien todennäköisyys.

Kuka tahansa kanojen kanssa työskennellyt voinee sanoa, että kanat ovat perusluonteeltaan aktiivisia.

Voikin tuntua erikoiselta ajatukselta, että niillä voisi olla kivuliaita murtumia.

Linnut ovat saaliseläimiä, jotka pyrkivät peittämään heikkouden merkit, Thøfner perustelee.

Joillakin hybrideillä oli toisia vähemmän murtumia. Parvierot olivat kuitenkin niin isoja, ettei luotettavaa johtopäätöstä eroista voinut tehdä. Dataa oli liian vähän, Thøfner tiivistää.

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio kyseli tilaisuudessa, miten viljelijät ja kuluttajat ovat reagoineet tutkimuksessa selvinneeseen tietoon.

”Viljelijät eivät pidä tilanteesta. He haluavat tehdä jotakin asialle, mutta heidän täytyy tienata myös elantonsa”, Thøfner vastaa. Nopeaa ratkaisua asiaan ei ole.

Tutkimuksissa lisäksi verrattiin suosittua tuotantorotua, valkoista Leghornia, punaiseen viidakkokanaan. Viidakkokanaa pidetään kesykanan esivanhempana.

Tutkimuksissa selvisi, että Leghornilla murtumat ovat yleisempiä kuin punaisella viidakkokanalla. Punainen viidakkokana munii tuotantorotuihin verrattuna vähän, vain noin 2,6 munaa viikossa.

Ruoka- ja maataloustutkimussäätiö FFAR on tänä vuonna käynnistänyt munijakanojen rintalastamurtumien tutkimiseen ja ehkäisyyn painottuvan hyvinvointiprojektin, kertoo The Poultry Site.

FFAR ja Open Philanthropy -hyväntekeväisyysorganisaatio rahoittavat projektia yhteensä kuudella miljoonalla dollarilla.

Rintalastamurtumat paitsi heikentävät eläinten hyvinvointia, myös voivat vaikuttaa kielteisesti tuotokseen, The Poultry Siten uutisessa mainitaan.

On rohkaisevia esimerkkejä myös siitä, kuinka jalostusvalinnoilla on siipikarjan osalta saatu vaikutettua hyvinvointiin liittyviin haasteisiin positiivisesti.

Broilereilla tavattavaa sääriluun kasvuruston luutumishäiriötä on saatu vähennettyä jalostuksella huomattavasti, kertoi samassa tilaisuudessa yliopistonlehtori Eija Kaukonen Helsingin yliopistosta.