Suomen pienin vaneritehdas piristääkoivun kysyntää Länsi-Suomessa

SASTAMALA (MT)

”Tiheällä haravalla ja laajalta alueelta saa puut hakea”, toteaa Petri Tomperi.

Puut ovat koivutukkia ja alue 200 kilometriä kaikkiin suuntiin Vammalasta. Tomperi puolestaan on Kwellick Oy:n Vammalan vaneritehtaan puuhuollosta vastaava metsäpäällikkö.

Vaneritehdas on työllistäjänä ja puunostajana harvinainen valopilkku, sillä se palkkaa parhaillaan 10 henkeä tammikuuksi. Tällä hetkellä työntekijöitä on noin 45.

Joulun jälkeen tuotanto kiihtyy yhdestä kahteen vuoroon. Kahdessa vuorossa käydessään tehdas tarvitsee vuosittain 40 000 kuutiometriä koivutukkia.

Tomperi aloitti työnsä hankalaan aikaan marraskuussa. Useimmat koivutukin toimittajat olivat jo sidottuja pitkiin toimitussopimuksiin.

Tomperi sai kuitenkin solmittua sopimukset kaikkien lähialueiden metsänhoitoyhdistysten kanssa.

”Eikä hankintakauppoja sovi unohtaa”, Tomperi korostaa.

Tähän asti hankintakaupoista on saatu noin 10 prosenttia tukista. Noin 15 kuutiometriä on pienin erä, josta lähialueen metsänomistajien kanssa voidaan tehdä kauppaa.

Pystykauppaa Kwellick ei tee. Siinä ei olisi järkeä, sillä valtaosa puista on muuta kuin vanerikoivua. Puhtaasta päätehakkuukoivikostakin sorviin kelpaa vain noin 60 prosenttia puusta.

Tehtaan hyvä tilanne vaikuttaa erityiseltä siihen nähden, että se oli vähällä lakata kokonaan. Vuonna 1986 silloinen omistaja Grahn-yhtymä ajautui konkurssiin. Seuraava omistaja Visuvesi Oy koki saman kohtalon vuosi sitten.

Tuotannon aloitti uudelleen Fineva Ply -niminen, uusi yhtiö. Se jatkoi vuoden ajan tuotantoa ostoviilun turvin. Tänä syksynä tehdas päätyi liiketoimintakaupalla venäläisomisteiselle Kwellick Oy:lle. Oma puunhankinta alkoi jälleen.

Kwellick on aiemmin keskittynyt kansainväliseen puu- ja puutavarakauppaan. Suomen yritysrekisterissä yhtiö on ollut vuodesta 2003. Vaneritehtaan tuotanto jatkuu Fineva Ply -tuotemerkillä.

Tomperin mukaan koivutukin ostaja on otettu ilolla vastaan kautta Länsi-Suomen Tammisaaresta Vaasaan, sillä lajin menekki on ollut huono. Ainoan toisen länsisuomalaisen vaneritehtaan Viialassa UPM sulki jo kahdeksan vuotta sitten. Seuraavaksi lähin koivuvaneritehdas on Koskisen Oy:n laitos Kärkölässä Päijät-Hämeessä.

Vaikka Visuvesi Oy meni nurin, sitä on kiittäminen tehtaan sorvin uusimisesta. Sastamalan kaupunki takasi investointiin tarvittavan 1,2 miljoonan euron lainan. Laina kaatui konkurssin myötä kaupungin syliin, mutta vastapainoksi nykyaikainen sorvi on turvannut kymmeniä työpaikkoja.

Sorvin lisäksi tehtaan jatkumista on auttanut henkilöstö. Useimmat työntekijät johtoa myöten tuntevat koneet, sillä he ovat olleet jo aiempien omistajien aikana töissä. Pienehkössä tehtaassa kaikki osaavat useampia työvaiheita. Uusia työntekijöitä koulutetaan oppisopimuksella.

Edellisten omistajien konkurssit eivät tarkoita, että tehdas olisi ollut kannattamaton, vaikka se onkin Suomen pienin vaneritehdas kahden prosentin tuotanto-osuudellaan.

”Tehdas on aina tehnyt pinnoitettua vaneria, se on aina ollut hyvä yksikkö”, painottaa tehtaanjohtaja Hannu Haapaniemi.

Tehtaan tuotannosta 90 prosenttia viedään ulkomaille. Suuria asiakkaita ovat muun muassa saksalaiset betonivalumuottien valmistajat.

Keski-Euroopassa esimerkiksi siltojen muotit tehdään vanerista. Muottimateriaali käytetään moneen kertaan toisin kuin Suomessa. Täällä on tapana valmistaa kertakäyttöiset valumuotit sahatavarasta.

Valikoimassa on kymmeniä eri pinnoitevaihtoehtoja ja eri vahvuuksia. Paksuimmillaan Vammalan vaneri on viisisenttistä. Pieni tehdas taipuu joustaviin toimituksiin.

HENRIK SCHÄFER

Avaa artikkelin PDF