Kutsuvatko aurinkoiset kevätjäät? Kokenut retkiluistelija kertoo, kuinka jäätä voi oppia lukemaan

Näsijärven jäähän muodostunut halkeama eli railo on merkki vaaranpaikasta, muistuttaa retkiluistelua harrastava Leo Kinnunen. Kuva: Mikko Manka

Leo Kinnusella on kaulassaan jäänaskalit ja heittoliina, repussa vesitiiviisti pakattu vaihtovaatekerta ja takana 30 vuotta kokemusta retkiluistelusta. Silti hän ei koskaan marssi jäille tarkkailematta säätä ja ympäristöä aistit valppaana.

Näsijärven retkiluistelurata on tuttu paikka Leo Kinnuselle, joka käy harrastuksen ohessa myös auraamassa rataa lumesta. Kuva: Sanne Katainen

Yllättäviä vaaranpaikkoja voi olla tutuissakin vesistöissä ja vaikka kaveri olisi kulkenut samassa paikassa vasta eilen. Jää on aina liikkeessä.

Varsinkin merellä sää on arvaamaton. Jäätä voi syntyä nopeasti, mutta tuuli voi sen yhtä nopeasti puhaltaa poiskin.

"Jäätä tulee ja jäätä menee. Klassikkotarina on, kun pilkkimies ajaa Virossa autolla jäälle. Sitten tuuli irrottaa jäälautan ja pilkkijä ajelehtii lautalla Suomeen."

Kinnunen työskentelee retkiluistelurataa ylläpitävässä yrityksessä Näsijärvellä Tampereella. Jouluna paikalla sattui vakava tilanne, kun rataa auranneen ratamestarin traktorin alta petti jää ja se upposi hyytävään veteen.

Traktoriin oli vasta hiljattain tehty kattoluukku, jonka kautta kuljettaja pääsi poistumaan kyljelleen uponneesta traktorista.

Mukana kulkevalla jääsauvalla voi kokeilla jään paksuutta. Kuva: Sanne Katainen

Korona-aika on lisännyt innostusta luonnossa liikkumiseen, mikä näkyy myös hukkumistilastoissa. Vuonna 2020 jäihin hukkui 28 ihmistä, mikä on 22 enemmän kuin edeltävänä vuonna. Viime vuonna hukkuneita oli 23.

Kinnusen mukaan tärkein turvavaruste jäällä on kaveri. Yksin ei ainakaan tuntemattomille seuduille kannatta mennä, mutta jäätä kannattaa myös opetella lukemaan.

Retkiluisteluun kuuluu aina tietty vaaran tuntu, kun lumettomien jäiden ja luontoelämysten perässä kuljetaan ympäri Suomea. Kinnunen seuraa säätä tarkasti joka päivä: missä on ollut lumetonta, missä kylmää, missä sulaa ja leutoa.

"Nyrkkisääntö on, että kymmenen asteen pakkasella vuorokaudessa syntyy 2,5 senttiä uutta jäätä."

Vahvinta on tumma ja kirkas teräsjää, jota syntyy suoraan vedestä. Kun luminen sohjo jäätyy veden kanssa, syntyy kohvajäätä. Sen kantavuus on vain puolet teräsjään kantavuudesta.

Kevätjäähän muodostuu pystysuoria onkaloita, jotka tekevät jäästä arvaamattoman. Kuva: Mikko Manka

Vaaranpaikkoja on siellä, missä vesi virtaa: joet, salmet, nimenkärjet. Sillat, laiturit ja rantapuut estävät lämmön haihtumista. Asutuskeskusten viemäreiden laskualueilla päästövedet heikentävät jäätä.

Kinnunen neuvoo tarkkailemaan myös kaikenlaisia poikkeamia jäätymisessä. Halkeamat, korkeuserot, muhkurat ja lumilaikut viestivät vaaranpaikoista. "Esimerkiksi railon reunassa jää on puolet heikompaa kuin muualla. Railojen risteyksessä se on jo tosi heikkoa."

Näsijärvellä rataa oli aurattu vasta hetki ennen traktorin uppoamista, mutta lumen alle oli ilmeisesti muodostunut juuri risteäviä railoja, Kinnunen kertoo.

Varsinkin merellä petollisia ovat tuuliavannnot. "Jää voi olla muuten kantavaa, mutta tuulen ylläpitämä pystyvirtaus kierrättää lämmintä vettä pohjasta pintaan ja jättää pienen kohdan heikoksi. Kun lunta sataa päälle, se on todellinen ansa."

Poikkeamat kertovat heikoista kohdista, ja jää on harvoin virheetöntä, Kinnunen huomauttaa. Vaarallisin paikka on kuitenkin juuri virheetön jää – eli se, mikä retkiluistelijaa eniten vetää puoleensa. Vain hyvin heiveröiseen jäähän ei ole vielä syntynyt halkeamia.

Kevättalvella lämmittävä aurinko muodostaa satunnaisia vesisateita pahemman ilmiön. Lämmössä syntyneet pystysuorat onkalot tekevät kevätjäästä hyvin arvaamattoman. Siellä, missä jää on aamulla kantanut kulkijan, voi paksukin jää olla iltapäivään mennessä muuttunut hengenvaarallisen heikoksi.

Harjaantunut jäällä liikkuja voi lukea jäätä myös sen äänistä. Paksu jää voi paukahdella, ohuesta jäästä kuuluu korkeampia ääniä. "Olen huomannut, että muusikot ja laulajat lukevat jäätä muita paremmin äänen perusteella."

Mutta kun lumi sataa jään päälle, äänikin vaimenee. Lumipeite heikentää jään paksuuntumista, ja kohvajäätä syntyy helpommin.

"Ihmiset arkailevat usein mustaa, lumetonta jäätä, vaikka se olisi paksuakin ja vaikka silloin jään lukeminen on helppoa. Kun pinta on valkoinen, ihmiset lähtevät helpommin jäälle, vaikka heillä ei ole tietoa jään paksuudesta", Kinnunen sanoo.

Paras väline kantavuuden tunnusteluun on jääsauva, kaira tai tuura. Niillä voi tehdä jäähän pienen reiän. Viisi senttinen jää kantaa ihmisen järvenjäällä. Oikukkaampi merijää vaatii muutaman sentin enemmän.

"Jos turvavarusteet ovat kädenulottuvilla ja auttavia käsiä lähellä, ei jäähän putoaminenkaan ole niin vaarallista."

Lue lisää:

Juvalla Salajärven retkiluistelureittiä aurataan ja höylätään neljän vapaaehtoisen voimin

Retkiluistelija kävi jään reunalla – katso vaikuttava kuva

Sopivalla säällä luonnonjäille muodostuu ihanteellisia paikkoja luistella.