Annetaan markkinoiden ohjata puunkäyttöä

Viime aikojen metsäkeskustelussa on hokemanomaisesti sanottu, ettei ole järkevää polttaa ainespuuta (puu)energian tuottamiseksi.

Onpa osalla europarlamentaarikoistamme oma kampanjansa asiasta, jossa puuenergiaan suhtaudutaan kriittisesti. Mielestäni tämä on hölmöä kaksinaismoralismia tilanteessa, jossa Suomessa tulevilla lämmityskausilla tarvitaan kipeästi myös puuenergiaa korvaamaan muun muassa Venäjän tuontia.

Tässä vakavassa markkinahäiriötilanteessa on perusteltua tuottaa energiaa myös osin järeämmästä tavarasta.

Optimitilanteessa erilainen puuaines ohjautuu kokonaisuuden kannalta tuottavimpaan käyttötarkoitukseen. Tässä tilanteessa tulee kuitenkin antaa – regulaation sijaan – markkinoiden toimia.

Metsänomistaja ei tee päätöstään yleisen edun tai kemiallisen metsäteollisuuden intressien mukaisesti vaan omasta näkökulmastaan, jossa hinta on erittäin merkittävä tekijä.

Metsäsektorilla vallitseva oligarkia (harvain valta) on vaikuttanut alentavasti puun hintaan. Huolestuneisuus ainespuun käytöstä polttoon on turhaa. Metsäteollisuudessa on tuloksentekokykyä, joka mahdollistaa paremman hinnan raaka-aineelle. Sitä kautta puuvirrat ohjautuvat kyllä oikeaan osoitteeseensa. Siis, jos vain on tahtoa maksaa puusta sellaista hintaa, joka saa metsänomistajat myymään.

Puuenergian tuotannossa yhtälö on tällä hetkellä vaikea, jos tukeudutaan pelkästään ensiharvennusleimikoihin. Metsänomistajillakin voi olla epärealistisia hintaodotuksia energiapuun osalta, kun ensiharvennuksissa kannattavuus ja sitä kautta maksukyky puusta on huomattavasti alhaisempi.

Paras lopputulos ensiharvennusleimikosta omistajalleen onkin hyvinvoiva, kasvava metsä. Ensiharvennuksen jälkeen myös hiilinieluvaikutus on korkeimmillaan.

Tällä hetkellä yritysten parempaa kannattavuutta ja yhteiskunnan energiaturvallisuutta voidaan taata hyödyntämällä hieman järeämpiä kohteita. Täytyy pystyä sanomaan ääneen, että tämä on täysin perusteltua ja järkevää – jopa välttämätöntä!

Ideaalitilanteessa, energian hinnan noustessa, on mahdollista boostata koko toimialaa siten, että liiketoiminta alalla on kannattavaa kautta ketjun. Parhaassa tapauksessa alalla toimivat yritykset saavat myönteisen sysäyksen käynnistää tai laajentaa toimintaansa kannattavasti.

Pidemmällä aikajänteellä on toki järkevää, että sopivin puuaines ohjautuu parhaaseen käyttötarkoitukseensa. Mutta silloinkin markkinoiden tulee antaa toimia ja kysynnän ja tarjonnan lain toteutua.

Puuenergia toimialana kaipaa kannattavuutta sekä selkeää ja uskottavaa näkymää mielellään pitkälle 2030-luvulle saakka, jotta yrityksissä uskalletaan siihen investoida. Viime vuosien tempoileva politiikka turvetuotannon osalta ei edesauta tätä uskottavuutta ja luottamusta kentällä. Sekä markkinatoimijoilla että poliittisella päätöksenteolla on tässä rutkasti parannettavaa.

Mahdollisuus ja aikaikkuna on kuitenkin olemassa; edellytykset kannattavaan liiketoimintaan, energiaomavaraisuuden parantamiseen ja ilmastollisesti myönteiseen kehitykseen.

Petri Luukkonen

Lehtori, FM

Bioliito 2.0 – hanke / OAMK