Riistaeläinten kannanhoito on USA:ssa opiskelijoille kirosana – luonnonsuojelu kiinnostaa

Jacqueline Frair puhui Ilomantsissa kansainvälisessä metsästävien naisten konferenssissa 18. elokuuta. Kuva: Lari Lievonen

Riistaeläinten kannanhoidosta on tullut "likainen" ja epätrendikäs sana ympäristö- ja riistaeläintieteiden yliopisto-opetuksessa Yhdysvalloissa.

Englanninkielinen termi management, joka viittaa muun muassa riistaeläinkantojen verottamiseen ja eri eläinkantojen väliseen tasapainoon vaikuttamiseen, on pyyhitty pois lukuisista oppiainekokonaisuuksista. Sen sijaan eläinsuojelu ja luonnonsuojelu kiinnostavat ja ne hyväksytään, kertoo Jacqueline Frair.

Frair on New Yorkin osavaltionyliopiston ympäristö- ja metsätieteiden oppilaitoksen apulaisprofessori. Hän on myös yliopiston Roosevelt-tutkimusaseman johtaja ja vastaa riistaeläintieteen opetuksesta. Frair puhui Ilomantsissa kansainvälisessä metsästävien naisten konferenssissa 18. elokuuta.

"Ongelman ydin on luontoyhteyden häviäminen. Opiskelijat tulivat aiemmin pääasiassa maatiloilta. Eläimet, ulkoilmaelämä, kalastus ja metsästys olivat heille tuttuja juttuja."

Vajavaista luontosuhdetta pidetään Yhdysvalloissa oireyhtymänä, josta myös lääkärit ovat kiinnostuneita. Vajavaisen luontosuhteen vaikutukset ovat alkaneet näkyä viime vuosikymmeninä.

"Eläinten oikeudet ja hyvinvointi ovat korostuneessa asemassa. Tilanteen tekee erityisen ongelmalliseksi opiskelijoiden haluttomuus ja vähäinen kiinnostus riistaeläinten kannanhoidon opiskelua kohtaan."

Vihertyneen ajattelun takia vallalla on ajatus, jonka mukaan metsästys ei voi olla kestävää toimintaa. Metsästystä pidetään ennemminkin pääasiallisesti uhkana lajeille kuin välineenä, jolla voidaan vaikuttaa lajin säilymiseen tai selviytymiseen, luettelee Frair tulevaisuuden haasteita.

"Kannanhoitoa tullaan tarvitsemaan kipeästi. Muun muassa ihmisten ja suurten nisäkkäiden väliset konfliktit lisääntyvät, tiettyjen lajien, kuten valkohäntäpeurojen määrä kasvaa paikoin hallitsemattomasti, joidenkin lajien olemassaolo on uhattuna ja vieraslajit lisääntyvät."

Yliopistot ovat kuitenkin vastanneet kysyntään ja rahoitusta saavat mediaseksikkäät opiskelijoita kiinnostavat opintokokonaisuudet. Esimerkiksi perinteiset biologian kurssit, kuten ornitologia ja nisäkästutkimus sekä riistanhoito ja kenttäkurssit ovat saaneet väistyä.

Frairin mukaan monet professorit ovat taipuneet "vihreämpään" ajatteluun ja "vihreämpiin" opintokokonaisuuksiin, sillä heistä harvalla on itselläänkään kokemusta metsästyksestä. Sitä kuitenkin tarvitaan.

Ympäristötieteiden, kuten riistaeläintieteen ja luonnonsuojelun opiskelijoille tehtyjen kyselyjen perusteella opiskelijat haluavat työpaikan mieluiten villieläinhoitolasta, eläintarhasta tai ympäristöjärjestöstä.

"Kaikkien uusien opiskelijoiden haaveena on päästä tutkimaan susia. Ketään ei kiinnosta riistahallinnossa työskentely. Iso joukko valkoihoisia miehiä on eläköitymässä riistahallinnosta hyvin pian, alan osaajista tulee olemaan todellinen puute", Frair huokaa.

Hän itse metsästää valkohäntäpeuroja ja villisikoja.