Puumalassa myrskysi rajusti 40 vuotta sitten

PUUMALA (MT)

”Myrskytuhot ovat ikävä asia, mutta niiden muistelu vuosikymmeniä myöhemmin luo uskoa metsän kasvuun ja kasvatukseen. 40-vuotias metsikkö on jo kookas”, totesi metsänhoitoyhdistys Metsä-Savon toiminnanjohtaja Petri Pajunen viime perjantaina.

Yhdistys järjesti metsänomistajatilaisuuden Puumalan satamassa, jossa muisteltiin 40 vuotta sitten riehunutta myrskyä.

Edellisen kerran myrskyä muisteltiin vuonna 2002.

”Silloin myrskyn kokeneet ihmiset olivat ehtineet ikään, jolloin mielellään muistelee menneitä”, pohti metsänomistaja Olavi Kietäväinen.

Vielä 1970-luvulla vain harva metsänomistaja oli vakuuttanut metsänsä.

Vuoden 2010 Asta-myrsky sai metsänomistajia hankkimaan vakuutuksia. Metsävakuutusten määrä kasvoi noin 10 prosentilla yhdistyksen alueella, arvioi Pajunen.

Vuonna 1972 myrskyn koettelemiksi joutui noin puolet Puumalan metsätiloista. Täysin tuhoutuneita metsiä alueesta oli yli 4 500 hehtaaria.

”Myrskyn aikaan isäni omistuksessa olleen metsätilan noin 300 hehtaarin pinta-alasta kolmannes sai tuhojen perusteella verovapauden”, kertoi Kietäväinen metsänomistajatilaisuudessa.

Puumalan kunnanvaltuutettujen, virkamiesten ja metsänhoitoyhdistyksen aloitteesta hyväksytty metsätuhoalueiden verovapauslaki on Suomessa edelleen voimassa. Lex-Puumalaa sovelletaan alueilla, missä tuho on yli 50-prosenttinen.

Puumalan metsätuhojen ja niiden seurannaisvaikutusten arvoksi laskettiin 120 miljoonaa vuoden 2001 markkaa. Puuston kasvutappioita ei huomioitu.

800 metsuria tuli

Puumalan myrskyn jälkeen sähköt olivat yksityistalouksista poikki pahimmillaan neljä viikkoa. Sähkölinjaa tuhoutui noin sata kilometriä ja puhelinlinjoja katkesi 180 kilometriä. Kunnan lankapuhelimista oli myrskyn jälkeen mykkänä noin 60 prosenttia.

Metsureita tuli aina Rovaniemeä myöten raivaamaan tuhoja. Ulkopaikkakuntalaisia metsureista oli noin 800.

Hyönteis- ja lumituhot jäivät tuolloin pelättyä pienemmiksi olosuhteiden ja ripeän korjuun ansiosta.

Myrskyn seurannaisvaikutuksena puutavaran myynti laski alueella. Myös metsätyöt vähenivät, kun kerralla korjattiin iso määrä puutavaraa.

”Metsätilat olivat edullisia ja isäni sijoitti hankkimalla lisää metsäomaisuutta”, kertoi Kietäväinen.

SARI PENTTINEN

Avaa artikkelin PDF