Puun käyttö kasvaa paperitehtaiden alhosta huolimatta – kartonkiset pitkospuut vievät kohti puutekstiilejä ja -muoveja

Kartonki on PTT:n ennusteen mukaan nousemassa ensi vuonna paperin ohi metsäteollisuuden suurimmaksi vientituotteeksi viennin arvolla mitattuna. Kuva: Pekka Fali

UPM:n päätös Kaipolan paperitehtaan sulkemisesta muistutti metsäteollisuuden yhä jatkuvasta rakennemuutoksesta. Paperin kysyntä on laskenut viimeiset 15 vuotta. Koronapandemia tuotti vielä äkkinäisen kertaharppauksen alaspäin.

Metsätalouden näkökulmasta paperin tilalle tarvittaisiin tuotantoa, joka käyttää suuret määrät pienpuuta ja pystyy siitä myös maksamaan.

Onko sellaista näköpiirissä, vai tuleeko kuitupuusta pian ylitarjontaa?

"Emme ole puun käytön laskevassa trendissä lainkaan. Puulle on paljon sekä vanhoja tuttuja että uusia loppukäyttöjä", liikkeenjohdon konsultointiyhtiö AFRYn bioteollisuudesta vastaava johtaja Saara Söderberg näkee.

AFRY arvioi metsäteollisuuden tuotteiden maailmanmarkkinoiden kasvavan seuraavan 10 vuoden aikana 200 miljardilla eurolla. Sellunkin kysyntä jatkunee kasvukäyrällä, vaikka nyt on notkahdettu huippuvuodesta 2018. Osin kasvun hidastuminen on normaalia suhdannevaihtelua, osin koronapandemian aiheuttamaa.

"Sellua päätyy enenevässä määrin pakkauksiin ja hygieniatuotteisiin. Puuta päätyy yhtä lailla biokemikaaleihin ja edistyneisiin biopolttoaineisiin. Megatrendit tukevat vahvasti biopohjaisten tuotteiden kasvua."

Väestön vaurastuminen kasvattaa hygieniatuotteiden kysyntää. Verkkokaupan yleistyminen takaa kartongille menekin. Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii fossiilisten raaka-aineiden korvaamista uusiutuvilla.

Yksi Suomessa kehitetyistä puukuituinnovaatioista on Ioncell, josta tehtyyn kankaaseen presidentin puoliso Jenni Haukio pukeutui vuoden 2018 itsenäisyyspäivän juhlissa. Aalto-yliopisto etsii kaupallistajaa Ioncell-teknologialle. Kuva: Päivi Sivonen

"Tämä on pitkospuita menemistä. Sellu oli ensimmäinen tuote, jolla rakennemuutos saatiin rauhoittumaan. Seuraava, millä päästään nopeutuvasta murroksesta yli, on kartonki", ennakoi tutkimusprofessori Ali Harlin VTT:ltä.

Kartongin kehitys etenee. Stora Enso ja Metsä Group tarjoavat kilpaa kolmiulotteisia, muotoon puristettavia kartonkituotteita.

Harlinin mukaan kaikkia kortteja ei ole vielä katsottu paperin tuotannossakaan.

"Kartongin rinnalle voi hihaässänä nousta pakkauspaperi. Sen tuotanto ei olisi hirveän paljon työläämpää hilata ylös kuin kartongin."

Haasteena on yhä, että pakkauspaperi pitäisi saada kosteuden kestäväksi. Kestävälle paperille olisi heti huutava kysyntä ruoka- ja pakkausteollisuudessa. Rasvankestävyys on jo ratkaistu.

Lähitulevaisuuden metsäteollisuutta ovat ainakin tekstiilikuidut, muovia korvaavat biotuotteet ja biopolttoaineiden valmistus.

Söderbergin mukaan viskoosin ja lyocellin tapaisten kuitujen kysyntä on kasvanut viisi prosenttia vuodessa ja kasvu kiihtyy tulevaisuudessa. Toistaiseksi puuperäisten tuotteiden osuus tekstiilikuidun maailmanmarkkinoista on vasta viitisen prosenttia.

Suomessa on poikkeuksellisen monta tekstiilikuituinnovaatiota pilottituotantovaiheessa. Osa perustuu puukuituihin, osa tekstiilikierrätykseen ja osa maatalouden kuituihin.

"Tuntuu aika epätodennäköiseltä, ettei viiden vuoden päästä olisi ainakin yksi, todennäköisemmin kaksi uutta tekstiilikuitutehdasta, joissa tietty osa arvoketjua on suomalaista", Harlin ennustaa.

Hän ei kuitenkaan usko, että tuotanto kasvaisi merkittäviin mittoihin ennen 2020-luvun loppua.

Borealis ja Neste tiedottivat maaliskuussa yhteistyöstä, jossa Borealis alkaa valmistaa polypropeenia Nesteen biopohjaisesta propaanista. Polypropeeni päätyy Nesteen tiedotteen mukaan monialayhtiö Henkelin "erään merkittävän tuotemerkin" pakkauksiin. Kuva: © Borealis

Biomuovien kehityksessä painopiste on muuttunut viime vuosina. Kun aiemmin usein painotettiin materiaalin biohajoavuutta, nyt tärkeämmäksi on nousemassa kierrätettävyys.

VTT kertoi vuonna 2018 kehittäneensä sellupohjaisen biomuovin, jonka kaupallinen tuotanto voisi alkaa alle viiden vuoden kuluessa.

"Takarajaa ei tarvitse siirtää. Hanke seisoo miljardiolkapäillä, kumppanina on kolmen jalostajan ja yhden ison kemianyhtiön konsortio." Yhtiöiden nimiä Harlinilla ei ole lupa kertoa.

Suomalaiset keksinnöt eivät kuitenkaan välttämättä jalostu investoinneiksi Suomeen. UPM rakentaa biokemikaalilaitosta Saksaan. Lupaava, jyväskyläläinen tekstiilistartup Spinnova on päätynyt brasilialaisen sellujätin Suzanon käsiin.

Aasialainen olki saattaa kilpailla tulevaisuudessa suomalaisen puun kanssa.

Esimerkiksi Fortumin ja Nesteen tutkimusohjelmissa mainitaan olki raaka-aineena. Fortumilla on vahva jalansija Intiassa. Siellä olkea on tähän saakka tavattu polttaa pelloilla.

Biomuoveissakin muut raaka-aineet kilpailevat vahvasti puun kanssa. Nesteen biodieselin tuotanto perustuu elintarvikerasvoihin. Kun niistä tehdään dieseliä, syntyy propaania, joka kelpaa oivallisesti muovin valmistukseen.

Idea on jo käytössä Belgiassa, missä kemianyhtiö Borealis valmistaa biomuovia Nesteen toimittamasta propaanista.

Rannikolla sijaitsevilla tehtailla ja integraateilla on usein paremmat mahdollisuudet uusiutua kuin yksittäisillä sisämaan tuotantolaitoksilla. Kotkamills muutti vanhan aikakauslehtipaperikoneen kartonkikoneeksi vuonna 2016. Yhtiöllä on saha kartonkitehtaan yhteydessä. Kuva: Sanne Katainen

Mitä erityistä annettavaa pohjoisen metsävaroilla on tulevaisuuden tuotteissa?

Halvin mahdollinen raaka-aine ei ole ainut tekijä sijoituspaikan valinnalle, Söderberg ja Harlin sanovat.

"Investoinnit eivät perustu vain raaka-aineeseen vaan koko tuotantoketjun osaamiseen. Kaikki uudet innovaatiot ovat yhdistelmiä siitä, että osataan hyödyntää käytettävissä olevia resursseja", Söderberg muotoilee.

Vanha teollisuus on kansantaloudelle arvokas perintö.

"Kun tekstiilikuidun valmistus integroidaan sellutehtaalle, energiasta saadaan 20–30 prosentin kustannushyöty", Harlin valottaa.

Tappiollinen paperikonekin voi tarjota investoinnille hyvät puitteet. Esimerkiksi Stora Enso muuntaa Oulussa paperikonetta kartongin tuotantoon. Puhtaalta pöydältä rakennettava tehdas menisi todennäköisemmin muualle.

Viennin kannalta rannikolla sijaitsevat tehtaat ovat kilpailukykyisimpiä paikkoja uudelle tuotannolle. Pienille, sisämaan tehtaillekin on sijaa, jos niiden tuottama tuote on riittävän arvokas korvaamaan sijaintihaitan.

Harlinin mukaan kuitukankaiden tuotanto menestyy Euroopassa. Se muistuttaa paperintuotantoa. Koneet ovat kalliit, työvoimaa tarvitaan verraten vähän. Sen sijaan tekstiilibisnes pyörii Aasiassa, koska tekstiilien valmistus on työvoimavaltaista.

Omistuspohjallakin on merkitystä. Metsä Group kuuluu pääosin suomalaisille metsänomistajille. Koko yhtiön perusajatus on suomalaisen puun jalostaminen.

Maailmalla rakennusteollisuudessa paljon käytettyä OSB-levyä valmistetaan pieniläpimittaisesta puusta. Afryn Saara Söderbergin mukaan Suomessa OSB:tä ei kannata tehdä. Kuva: Kimmo Haimi

Entä olisiko Suomessa tilaa perinteisemmille tuotteille, joita ei täällä vielä tehdä? Siteissä ja vaipoissa käytettävän fluff-sellun osuus maailman sellutuotannosta on 10 prosenttia, mutta Suomessa fluffia ei juuri valmisteta. Rakentamisessa käytettävien OSB-levyjen tuotanto nielee esimerkiksi Venäjällä vuosittain miljoonia kuutioita pienpuuta.

Söderbergin mukaan näissä lajeissa muilla mailla on erityisiä etuja.

"Fluff vaatii erittäin imukykyisen kuidun. Sellaisia ovat eteläisen USA:n männyt."

OSB-levyn tuotanto taas perustuu hyvin edulliseen raaka-aineeseen. Tuotantoa on maissa, jossa pienpuun arvo on lähellä nollaa. Päämarkkinat ovat kaukana Suomesta.

"OSB-tuotantoa Suomessa eivät puolla raaka-aine, puustamaksukyky eivätkä markkinat. Suomalaisella OSB-levyllä ei olisi mitään erikoista tarjottavaa markkinoille."

Lue myös:

Tämä sellubuumi ohitti Suomen lähes tyystin: Imukykyisen fluffin markkinoita hallitsevat amerikkalaiset yhtiöt, Stora Ensolla tehdas Ruotsissa