Keskisarja: Jatkohoitoa Suomen ja Euroopan ennallistamisahdistukseen
”Ekosysteemit ovat elämän ja kuoleman kysymys. Siksi metsäköyhien EU-maiden on herättävä ja metsärikkaimman Suomen niitä heräteltävä”, kirjoittaa Teemu Keskisarja Aarteen kolumnissaan.
Eikö metsättömissä maissa muka ole metsittämisen tarvetta, ihmettelee Teemu Keskisarja. Kuva: Johannes Tervo15.12.202209:00
Juice Leskinen lauloi: ”En oo käyny Irlannissa mutta sielt’ on käyty meillä.” En ole minäkään käynyt, pyydän anteeksi asiantuntemattomuuttani. Irlannin lempinimi on ”vihreä saari”. Vihreys ei luullakseni perustu metsiin. Pikemmin laaksoihin ja kukkuloihin, jotka lordien lammaslaumat kalusivat puuttomiksi jo vuosisatoja sitten. Liekö tammea kulunut viskitynnyreihinkin; hyvä käyttötarkoitus, ei siinä mitään.
Ehdottelen irlantilaisille EU-vetoista ympäristötekoa. Laitelkaapa ensi alkuun 30 prosenttia pinta-alastanne metsänvihreäksi. Ja vasta sitten käykää Suomessa opastamassa monen puulajin biodiversiteettiä ja järvenrantojen suojavyöhykkeitä.
Miten tämän sanoisin selkokielellä, ilvehtimättä. En halaja Suomelle oikeutta tuhota, vähentää tai yksipuolistaa metsiään. Mokomaa ”oikeutta” ei kaipaa kukaan suomalainen, metsänomistajat kaikkein vähiten. En julista, että Suomen luonnonsuojelu on pahasta, kun eivät ne muutkaan. Sanomani on tismalleen päinvastainen.
Ekosysteemit ovat elämän ja kuoleman kysymys. Siksi metsäköyhien EU-maiden on herättävä ja metsärikkaimman Suomen niitä heräteltävä.
Suomen valtava ennallistamistarve johtuu soiden ojituksesta 1900-luvun jälkipuolella. Kieltämättä meillä on paljon virtaviivaista talousmetsää entisessä suossa. En yhtään vähättele lajikatoa, en liioittele puupellon ihanuutta linnuille enkä väitä metsätaloutta monimuotoistajaksi. En vastusta miljoonan hehtaarin ojien umpeen kasvamista Suomessa eli ennallistumista omia aikojaan.
Nöyrin mielin ja avoimin korvin vain kyselen lisätietoa asetuksen niin sanotusti eurooppalaisesta ulottuvuudesta.
Miten sattuikin suo yhteiseksi prioriteetiksi? Miksi tavoiteltava takauma eli Euroopan luonnon palautuspiste on juuri 1950-luku eikä verrattomasti luontorikkaampi menneisyys? Voisiko joku parempi euroluonnon asiantuntija selittää tämän minulle, arktisen metsähistorian desantille?
Alankomaiden nimellä lienee jotain tekemistä alavuuden kanssa. Purkavatkohan alankomaalaiset patonsa, jotta meri ja joet palaavat luonnonmukaisiksi kosteikoiksi?
Jos matkustelevaista luonnonsuojelijakaveriani on uskominen, Belgiassa on tätä nykyä yksi, siis yksi kansallispuisto. Voiko Flanderin ja Vallonian kansallismaisema oikeasti olla hiilineutraalimpi kuin lappilainen hakkuuaukea?
Minun kaltaistani pientä kulkijaa hämmästyttää, kummastuttaa ja kauhistuttaa, että metsättömissä maissa ei muka ole metsittämisen tarvetta. Liekö yleiseurooppalainen maaperä niin ravinneköyhä, että siihen ei millään taimikko juurtuisi, ei vaikka poistaisivat asfaltin ja varaisivat puustolle tilaa teollisuusalueilla ja viljapelloilla.
Vai olisiko niin, että sikäläiset firmat, kunnat ja valtiot eivät raaski suojella lähiluontoa omaan piikkinsä, jos ja kun moraalipörssi ulkoistaa kaukoluonnon suojelun Pohjolan pölkkypäille.
Protestointi ennallistamisasetusta vastaan on Suomessa kuulemma ”pölhöpopulismia”. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kysyy: ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?” Nyt tapahtuu päinvastainen erhe. Suomalainen metsäläinen näkee rikan omassa silmässään mutta ei malkaa eurooppalaisen veljensä silmässä.
Populisteja ovat nimenomaan Irlannin, Hollannin ja Belgian poliitikot, jos he hurskastelevat äänestäjilleen, että henkeen ja vereen ilmastoa ja eliöitä puolustamme, vaikkemme omakustanteisesti.
Entäpä EU:n cityluonnon ennallistaminen ja kymmenen prosentin latvuspeittävyyden tavoite kaupungeissa? Niin, no. Minun puolestani metsä, juuret ja latvat peittäkööt sata prosenttia Suomen ja Euroopan betonisesta kuumaisemasta. Vaadin eritoten Helsingin viimeisiin luonnonvihreisiin laikkuihin metsänraiskausten totaalikieltoa.
En vain suin surminkaan usko, että EU:n byrokratia ja yhteiset ei-kenenkään-miljardit mitään suojelua lannoittavat. Ettäkö grynderit ja julkisrahoitteiset himorakentajat 27 jäsenmaassa tai Suomessakaan jättäisivät puistot rauhaan jonkin asetuksen taikaiskusta!
Jos noin käy, lupaan J. V. Snellmanin patsaalla syödä hatullisen kuusenkäpyjä, joita kaiketi päähäni ropisee.
Aarre-lehden kolumnisti Teemu Keskisarja (s. 1971) on historia-alan yrittäjä ja historioitsija, joka on tutkinut muun muassa Suomen metsäteollisuuden historiaa, sota- ja rikoshistoriaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
