Kovilla pakkasilla teeri viettää valtaosan vuorokaudesta lumikiepissä.Sisäänmenoreikä menee umpeen, jolloin hajut ja lämpö eivät karkaa. Kuva: Timo Filpus
Lumikiepin lämpö houkuttaa – hanki turvaa kanalintuja pedoilta ja paleltumiselta
Metsäkanalinnut kaivautuvat sydäntalvella lumikieppiin ja viettävät siellä jopa 23 tuntia vuorokaudesta. Juttu on julkaistu alun perin tammikuussa 2023.
Jos kanalinnusta haluaa talvisessa metsässä lähikuvan, täytyy tuntea hyvin linnun elintavat. Luontokuvaaja Hannu Huttu onnistui nappaamaan kuvan kiepistä nousevasta metsosta, koska hän tiesi menoreiästä, että metso on lumen alla. ”Lähtöjälkeä hangella ei näkynyt. Odottelin jonkin aikaa ja varovasti vähän annoin ääntä. Sieltä se nosti pään pinnalle.” Kuva: Hannu HuttuSydäntalvella metsot, teeret, riekot ja pyyt säästävät energiaa yöpymällä lumikiepissä.
Pehmeän lumen alla on paukkupakkasilla metsäkanalinnuille siedettävämpi lämpötila kuin puiden oksistossa, Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Matti Kervinen toteaa.
Lumen alla linnut ovat myös paremmin suojassa pedoilta, kuten ketuilta ja kanahaukoilta.
”Jos on oikein hyvä, pehmeä hanki, kiepissä lämpötila voi olla parikymmentä astetta ulkoilmaa lämpimämpää.”
Kanalinnun höyhenten väliin jää ilmatilaa, jonka ansiosta kieppi pysyy lämpimänä.
”Kiepissä lämpötila voi olla parikymmentä astetta ulkoilmaa lämpimämpää.” Matti Kervinen
”Lintu sukeltaa hankeen suoraan lennosta ja kaivaa ilmavan luolan tunnelin perälle”, Kervinen kuvailee.
Suoraan lennosta sukeltaen sisäänmenosta ei juuri jää jälkiä, jotka houkuttelisivat petoja.
”Kovimmilla pakkasilla linnut ruokailevat yhdestä kahteen tuntia vuorokaudessa ja muun ajan pysyvät kiepissä.”
Metso syö talvella männynneulasia, teeri koivun urpuja ja männyn kävyn alkuja. Pyylle puolestaan leppä on tärkein ravintokasvi.
Suomussalmella asuva erä- ja luontokuvaaja Hannu Huttu on seurannut kanalintujen elämää jo pikkupojasta lähtien.
”En ole läheltä nähnyt, kun lintu lentää kieppiin”, hän harmittelee.
”Pää edellä se ei kuitenkaan lumeen syöksy, vaan jaloilla kaivautuu.”
Pakoon kiepistä ajettu lintu lähtee kuin raketti, Huttu kuvailee. Ulos lähdetään eri kohdasta kuin mistä on tultu sisään.
Lintu kaivaa itsensä melko pitkälle hankeen. Sisäänmenoreikä menee umpeen niin, etteivät linnun hajut paljasta sijaintia pedoille.
Lumitilanteesta riippuu, miten syvälle lintu kaivautuu. Huttu arvioi, että teeri viihtyy 30‒40 sentin syvyydessä. Metso suurempana lintuna vaatii vähän syvemmän kiepin.
”Kiepin päällä lunta on kymmenkunta senttiä.”
Hyvän luontokuvan saaminen on kuin yksi metsästyksen muoto.
”Lukemattomia kertoja olen epäonnistunut”, hän nauraa.
Parvissa elävien teerien kiepit ovat lähellä toisiaan, kun taas metsoilla usein yksittäin.
Hutun mukaan teeret on talvella helpoin nähdä kymmenen ja yhdentoista välillä, kun aamu valkenee ja ne ruokailevat koivuissa. Metson voi nähdä myös iltapäivällä männyssä hakomassa.
Valokuvauksen kannalta helmikuussa on parempi kyttäillä. Silloin valoa on hieman enemmän, eikä linnuilla ole yleensä tarvetta viettää niin pitkiä aikoja kiepissä kuin sydäntalvella.
”Pahin tilanne on, jos on kova pakkanen, mutta ei lunta. Silloin linnut yöpyvät puiden oksistossa.” Hannu Huttu
Kieppiin kaivautuminen vaatii, että lumi on pehmeää ja sitä on riittävästi.
”Jos hanki on jäinen, kova koppura, lintu ei pääse kieppiin”, Matti Kervinen selittää.
Jos lämpötila pysyy plussan puolella, kieppiin ei ole tarvetta kaivautua, sillä silloin lumen alla on ilmaa kylmempää.
”Pahin tilanne on, jos on kova pakkanen, mutta ei lunta. Silloin linnut yöpyvät puiden oksistossa.”
Nyt kanalinnuilla on Kervisen mukaan hyvät oltavat, sillä lunta on tullut runsaasti eri puolilla maata.
Jos vesisateita tulee, hangen päälle muodostuu kuori, joka vaikeuttaa kieppiin menemistä.
Metso on lähtenyt kiepistä. Pohjalla näkyy linnun ulostekasoja. Kuva: Hannu HuttuLopputalvi ratkaisee, miten hyvin kanalinnut selviävät tästä talvesta.
”Kova hanki ja kova pakkanen yhdessä verottavat lintukantaa”, Kervinen toteaa.
Eloonjäämiskamppailu ei lopu kevään tuloon. Silloin varsinkin koiraslinnuilla alkavat kovat ajat, kun kisaa käydään siitä, kuka pääsee parittelemaan naaraiden kanssa.
Kevään soitimen jäljiltä kukot ovat väsyneitä, ja soidinpaikoilla voi tulla taisteluhaavoja. Soitimen jälkeinen sulkasato vie energiaa ja altistaa huonokuntoiset kukot pedoille ja taudeille.
”Moni kukko kuolee soitimen jälkeen.”
”Noin vuoden ikäisillä teerikukoilla ei ole mitään asiaa soitimen keskustaan. Jotkut joutuvat vuosia hengailemaan laidoilla.” Matti Kervinen
Kervinen on tutkinut väitöskirjassaan teerikukkojen parittelumenestystä.
”Hyvin harva kukko pääsee parittelemaan.”
Alle kymmenen kukon soitimella usein vain yhtä lintua onnistaa, ja se parittelee kaikkien naaraiden kanssa. Sitä suuremmilla soitimilla muutama kukko hallitsee.
”Noin vuoden ikäisillä teerikukoilla ei ole mitään asiaa soitimen keskustaan. Jotkut joutuvat vuosia hengailemaan laidoilla”, Kervinen kertoo.
Teeren ja metson soidinmenot ovat jännittäviä tilanteita myös luontokuvaajalle.
Hannu Huttu harrastaa kanalintujen metsästystä suomenpystykorvalla, mutta reissun ensimmäisen pudotuksen jälkeen kivääri vaihtuu yleensä kameraan.
”En raaski montaa vanhaa mehtoa ampua. Se on pois kevään soitimelta”, hän tiivistää.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
