Viisi puuta kertoo metsikön tarinan
”Neulasjälkitutkimus osoittaa, että Pohjois-Suomen ilmasto ei ole lämmennyt viimeisten 1 200 vuoden aikana. Tulivuorenpurkaukset ovat aiheuttaneet lyhyitä kylmiä jaksoja”, kertoo dosentti Risto Jalkanen. Hän esittelee neulasjälkimenetelmällä tehtyä 1 200 vuoden aikasarjaa. Kari Lindholm Kuva: Viestilehtien arkistoROVANIEMI
Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) kehittämän neulasjälkimenetelmän avulla voidaan tutkia metsikön puiden neulaston menneisyyttä luotettavasti. Metsiköstä saadaan riittävä otanta viiden puun tarjoaman neulastiedon perusteella.
Lapin mäntyjen neulassarjoja on tilastoitu viimeisten reilun 500 vuoden ajalta.
”Tiedämme, miten neulasten määrä on vaihdellut sekä lyhyen että pitkän aikajakson sisällä”, kertoo Metlan erikoistutkija, dosentti Risto Jalkanen Rovaniemeltä.
Menetelmä sopii ikivihreiden havupuiden neulasjälkien tutkimiseen.
”Mikäli runko on säilynyt ehjänä hapettomissa oloissa, vaikkapa lammen pohjassa, neulasjäljet voidaan tutkia, vaikka puulla olisi ikää tuhansia vuosia.”
Männyn vuosikasvainten pituus määräytyy edellisen kesän lämmön perusteella.
”Kasvukesän sää vaikuttaa pituuskasvun nopeuteen ja kasvaimen lopullisen pituuden saavuttamisen ajankohtaan, mutta ei kasvaimen lopulliseen pituuteen.”
Myös neulasaikasarjoissa on vaihteleva ilmastosignaali. Neulastiheyden vaihtelua selittää suurelta osin pituuskasvu. Kun puu kasvaa vähemmän, sillä on taipumus tuottaa pitkäikäisempiä neulasia.
”Vastaavasti kun kasvu on hyvä, neulasten keski-ikä lyhenee. Pohjoisessa neulaset ovat pitkäikäisempiä kuin etelässä”, kertoo Jalkanen.
Alarinteellä on vähemmän vuosikertoja ja pidemmät vuosikasvaimet kuin ylempänä rinteellä.
”Menetelmällä saadaan tietoon esimerkiksi puun kokonaisneulasmäärä ja sen vuotuiset vaihtelut.”
Vuosiluston leveyttä ei säätele pelkkä kesälämpötila. Siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten kasvitaudit ja tuholaiset. Jalkanen sanoo, että neulastiheyden määrityksellä pystytään havaitsemaan myös häiriötekijöitä, joista puut ovat kärsineet elinkaarensa aikana.
Esimerkiksi monilla männyn tuholaisilla on lajilleen tyypillinen, puun neulasjäljistä selkeästi havaittava toimintamalli.
”Ruskomäntypistiäinen syö vanhimpia neulasia, mutta jättää uusimmat jäljelle. Kerralla tuhoutuu 3–4 neulasvuosikertaa. Tästä syntyy malli, ja sen perusteella tuholainen voidaan tunnistaa tarkasti.”
”Neulasjälkimenetelmä vaatii tutkittavien puiden kaatamisen. Tarvitaan hyviä ja suorarunkoisia puita, joissa ei ole ulkoisia vaurioita tai ranganvaihtoja, ja jotka ovat yksirunkoisia”, Jalkanen kertoo.
Puun oksakiehkuroista nähdään vuosikasvaimet, niistä jokaisesta sahataan näytepala.
”Jos rungossa ei ole enää oksia näkyvissä, se pitää avata useammalta suunnalta. Silloin vanhatkin oksakiehkurat tulevat näkyviin. Pelkka tutkitaan vuosi kerrallaan.”
Mänty tekee joka kesä uuden neulasvuosikerran oksistoon ja päärankaan. Keskimäärin yksi vuosikerta vanhimpia neulasia kuolee joka syksy. Muuttuvissa ympäristöoloissa neulasvuosikertojen määrä vaihtelee vuosittain. Kasvun kannalta vaikeina kesinä neulasia kellastuu enemmän kuin yksi vuosikerta.
Jalkanen sanoo, että idea neulasjälkien tutkimiseen sai alkunsa Lapin erittäin pahasta neulaskadosta vuonna 1986.
”Tuolloin kohistiin siitä, että Lapin metsät kuolisivat saastelaskeumien takia. Sitten syntyi ajatus, että neulasista jää jälki puun rungon sisälle, ja että näitä jälkiä voidaan tutkia myöhemmin.”
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
