Lapiosarvisista uroshirvistä on tullut vähemmistö – muutos sarvityyppien yleisyydessä pitäisi huomioida metsästyksessä

Hirvikanta ei saa päästä turhan harvaksi, jotta eläinten geneettinen monimuotoisuus säilyy. 

Suomalaiset hirvikannat näyttävät toistaiseksi olevan hyvässä kunnossa. Kuitenkin esimerkiksi lapiosarviset uroshirvet ovat käyneet vähemmistöksi hankosarvisten urosten joukossa.

Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikael Wikströmin mukaan tilanteelle ei ole selvää selitystä, mutta asia pitäisi huomioida hirviä metsästettäessä.

"On mielenkiintoinen kysymys, miten sarvityypit vaikuttavat hirvikannan kuntoon. Ainakin se tiedetään, että sarvien koolla on hyvin suuri merkitys siinä, miten urokset pääsevät lisääntymään", Wikström sanoo.

Hirven kannanhoidolle on tärkeää, että sekä eläinten tiheys ja ikä- ja sukupuolijakaumat ovat kunnossa. Kanta ei saa päästä turhan harvaksi, jotta eläinten geneettinen monimuotoisuus säilyy. Wikströmin mukaan kannanhoito on onnistunut Suomessa toistaiseksi hyvin.

Hän arvioi, että vasat ovat syksyn tullen laihoja. Syynä on, etteivät hirvilehmät välttämättä ole päässeet imettämään vasojaan tavalliseen tapaan, koska kuumuuden ja kuivuuden takia niiden tarvitsema ravinto on ollut vähissä.

Kesän vaikutukset näkyvät Wikströmin mukaan todennäköisesti myös ensi kevään vasojen määrässä.

"Tämän kesän vaikutukset nähdään vielä varmasti."

Myös runsaslumiset talvet tuottavat hirville vaikeuksia, sillä syvässä lumessa niiden on vaikea päästä liikkumaan ravinnon perässä. Hirvet saattavat kerääntyä taimikoihin isoiksi laumoiksi ja silloin niiltä voi loppua ruoka.

Näin kävi esimerkiksi Inarissa Lemmenjoen kansallispuiston tietämillä vuosi sitten keväällä. Alueelta löytyi parisenkymmentä ilmeisesti nälkään kuollutta hirveä, liki kaikki vasoja.