Isomäki: Hyönteiskantojen romahdus pitää ottaa vakavasti
”Kun muita hyönteisiä syövät lajit katoavat, yhden tuhohyönteisen massaesiintymien mahdollisuus kasvaa”, kirjoittaa Risto Isomäki Aarteen kolumnissaan.
Hyönteisten yhteenlaskettu biomassa maapallolla on romahtanut, kertoo Risto Isomäki. Kuva: Jarkko SirkiäPieni saksalainen hyönteisharrastajien yhdistys julkaisi kuusi vuotta sitten yhden kaikkien aikojen tärkeimmistä luonnontieteellisistä havainnoista. Lähes jokainen suomalainen olisi voinut tehdä saman havainnon, ja lukuisat meistä olivat tavallaan jo tehneetkin sen. Asia oli kuitenkin niin mahdoton ja järjenvastainen, ettei kukaan osannut suhtautua siihen vakavasti.
Saksalainen Krefeld-seura otti vuonna 2015 yhteyttä brittiläiseen hyönteistieteilijään Dave Goulsoniin. Seura oli 1980-luvun lopulta lähtien pitänyt kirjaa loukkuihin lentäneiden hyönteisten määrästä Saksan kansallispuistoissa ja muissa suojelluissa metsissä. Seuran keräämien tietojen perusteella vaikutti siltä, että hyönteisten määrä suojelualueilla oli pienentynyt 76 prosentilla vuosina 1989–2014. Saksalaiset hyönteisharrastajat eivät oikein ymmärtäneet, mitä heidän keräämänsä aineisto merkitsi.
Goulson auttoi Krefeld-seuraa julkaisemaan aineistonsa. Aluksi juuri kukaan ei noteerannut tutkimustulosta, mutta sitten kaikkialta maailmasta alkoi tulla sitä tukevia raportteja. Yhä uudet tiedot näyttivät vahvistavan, että hyönteisten yhteenlaskettu biomassa maapallolla oli todella romahtanut. Esimerkiksi Puerto Ricon metsissä näyttäisi olevan 75–88 prosenttia vähemmän hyönteisiä kuin 1970-luvun puolivälissä.
Kun asiasta alettiin puhua, monet meistä muistivat, että ai niin, silloin kun minä olin lapsi ja nuori, autojen tuulilasit, lyhdyt ja etupuskurit piti aina välillä pestä puhtaaksi niihin liiskautuneista hyönteisistä. Olen itsekin yrittänyt miettiä, milloin olen viimeksi nähnyt jotakin vastaavaa. Ilmiö viittaisi siihen, että hyönteiskantojen isoin romahdus on saattanut tapahtua jo ennen Krefeld-seuran tutkimuksia ilman että kukaan on huomannut mitään.
Hyönteisten määrän romahtaminen on huolestuttavaa, sillä hyönteiset ja muut niveljalkaiset muodostavat lukuisien ravintoketjujen perustan. Lukemattomat linnut, nisäkkäät, kalat, matelijat ja sammakkoeläimet ovat täysin riippuvaisia niistä.
Mutta mistä hyönteiskantojen romahtaminen johtuu? Yleistyneet sään ääri-ilmiöt ovat ehkä alkaneet verottaa hyönteiskantoja. Myös luonnontilaisten alueiden vähenemisen on täytynyt vaikuttaa asiaan. Se ei kuitenkaan voi olla hyönteisten joukkotuhon ainoa syy, sillä Krefeld-seuran havainnot tehtiin nimenomaan luonnonsuojelualueilla.
Kyse näyttäisi olevan ennen kaikkea ympäristömyrkyistä eli asiasta, jonka yhdysvaltalainen biologi Rachel Carson nosti esille jo vuonna 1962 teoksessaan Hiljainen kevät.
Kun DDT ja muutamat muut hyönteismyrkyt kiellettiin teollisuusmaissa, ympäristöliike ajatteli, että ongelma oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Teema unohtui, kunnes uusi, 7 000 kertaa aiempaa tappavampi myrkkyjen sukupolvi alkoi tuhota arvokkaiden pölyttäjien yhdyskuntia. Sitten, kun myös neonikotinoidit kiellettiin EU:ssa ja USA:ssa, ajattelimme jälleen, että kaikki on kunnossa.
Myrkkykielto oli kuitenkin niin täynnä erilaisia porsaanreikiä, että neonikotinoidien tai niitä muistuttavien aineiden käyttö on todellisuudessa jatkunut myös Euroopassa hyvin suuressa mittakaavassa. Eräistä Keski-Euroopan pienistä joista on mitattu niin korkeita pitoisuuksia, että niiden vettä voisi sellaisenaan käyttää hyönteismyrkkynä. Supertehokkaita hyönteismyrkkyjä kulkeutuu eri tavoin myös suojelluille alueille.
Asialla on suuri merkitys maataloudelle pölyttäjien vähenemisen kautta, ja se lisää paradoksaalisesti myös metsiin kohdistuvien hyönteistuhojen riskiä. Kun muita hyönteisiä syövät lajit katoavat, yhden tuhohyönteisen massaesiintymien mahdollisuus kasvaa.
Maailmassa sattuu myös noin 400 miljoonaa torjunta-aineiden ihmisille aiheuttamaa myrkytystä vuodessa. Niistä aiheutuu virallisen arvion mukaan vuosittain vain 20 000 kuolemantapausta, mutta onko tämä uskottava luku?
Nopeiden vaikutuksien ohella hyönteismyrkyillä näyttää olevan myös lukuisia pikkuhiljaa kumuloituvia, hyönteisten hermostoa ja sisäelimiä vaurioittavia, hitaasti tappavia seurauksia. Miksi myrkkyjen vaikutus meihin ihmisiin olisi täysin erilainen?
Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
