Metsähallitus pohtii jatkuvan kasvatuksen hakkuita: "Ainahan voi yhden kerran tehdä, mutta miten on jatkon laita?"

Metsähallituksen Lapin aluejohtaja Kii Korhonen kertoo, että Pohjois-Suomessa jatkuvan kasvatuksen menetelmät ovat yleisesti käytössä. Kuva: Rami Marjamäki

Ympäristöjärjestöjen käynnistämä Avohakkuut historiaan -kampanja on saanut Metsähallituksen pohtimaan, voisiko jatkuvan kasvatuksen osuutta valtion metsissä lisätä.

Ongelmaksi muodostuu menetelmän taloudellinen kannattamattomuus tietyillä kohteilla.

Metsähallitus on tehnyt jatkuvan kasvatuksen hakkuita Lapissa 1980-luvulta asti pienessä määrin, Lapin aluejohtaja Kii Korhonen kertoo.

"Ainahan hakkuun voi yhden kerran tehdä. Olennainen kysymys on, voidaanko metsän kasvu turvata jatkossa. Rehevillä paikoilla 1990-luvun kohteilla taimikon uudistumista ei ole saatu läheskään aina toimimaan", Korhonen huomauttaa.

Jatkuvassa kasvatuksessa myös menetetään mahdollisuus käyttää jalostettua taimiainesta, joka lisää puun arvokasvua 15–30 prosenttia.

1930-, 1940- ja 1960-luvuilla tehtiin tutkimuksia, joiden mukaan puuston kasvu jopa puolittui vuosikymmenten kuluessa, kun oli siirrytty tasaikäisrakenteisen metsän kasvatuksesta jatkuvaan kasvatukseen.

Helsingin yliopiston kansantaloudellisen metsäekonomian professori Olli Tahvonen toteaa tutkimusten pohjautuvan vanhentuneeseen tietoon.

"Uudet tutkimukset osoittavat, että vaihtoehtoja on. Erityisesti keskimääräisillä tai sitä heikommilla kasvupaikoilla jatkuva kasvatus on taloudellisesti kannattavaa", Tahvonen kertoi.

Uusien, 2000-luvulla tehtyjen tutkimuksien puute tosin on, että ne ovat uusia. Metsän kasvatusta jatkuvapeitteisesti on simuloitu tietokonemalleilla, mutta käytännön kokemusta siitä, miten puusto uudistuu, ei ole olemassa pitkältä ajanjaksolta.