Metsä on koetuksella muuallakin kuin Amazonilla – "Moni maailman metsämaa olisi onnellinen, jos niillä olisi Suomen ongelmat"

Metsää palaa kokonaan tai osittain laajoilla alueilla vuosittain eri maissa. Kuvassa helikopteri on sammutustöissä Ateenan lähistöllä. Kuva: Angelos Tzortzinis

Brasilian metsäpalot herättivät tänä syksynä laajaa huomiota maailmalla. Sademetsää palaa ennätysvauhtia, ja puuhun sitoutunutta hiiltä karkaa lämmittämään ilmastoa.

Brasilian lisäksi metsätuhoja on muuallakin, ja niillä on vaikutusta niin hiilensidontaan kuin talouteen.

Suomessa metsien käyttö ja sen ilmastovaikutukset ovat olleet paljon esillä. Vastaavaa julkista keskustelua Keski-Eurooppaa lukuun ottamatta ei juuri muualla käydä, vaikka aihetta siihen olisi. Metsien kasvu on monissa isoissa metsämaissa paljon pohjoismaista heikompaa. Metsien hoito on erilaista, ja metsää myös tuhoutuu paljon.

Suurien maiden metsät kattavat noin kaksi kolmannesta maailman metsäalasta. Suomi ja Ruotsi ovat mukana vertailun vuoksi. Kuva: Elli Paananen

Maapallon kaikesta maa-alasta metsiä on kolmannes, yhteensä huikeat 3,9 miljardia hehtaaria. Yhtä maailman ihmistä kohti se tekee noin puoli hehtaaria. Puuta metsissä on 530 miljardia kuutiota, ja Suomen metsät edustavat noin puolta prosenttia kaikista metsistä.

Laajimmat metsäalat ovat Venäjällä, Brasiliassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Australiassa, Indonesiassa, Perussa ja Intiassa.

Suomessa metsien ongelmat ovat kiteytyneet lähinnä luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Kasvusta, metsä­paloista ja muista tuhoista ei ole suuremmin tarvinnut kantaa huolta.

”Jos katsotaan maailman metsien tilannetta, niin moni maailman metsämaa olisi onnellinen, jos niillä olisi Suomen ongelmat metsissään. Ne ovat niin pieniä Venäjän metsäpalojen, Keski-Euroopan kaarnakuoriaistuhojen, Kanadan metsätuhojen ja Brasilian metsäpalojen rinnalla”, sanoo apulaisjohtaja Lauri Hetemäki Euroopan metsäinstituutista.

Ilmaston kannalta kaikilla lämpenemistä hidastavilla teoilla on merkitystä, mutta suurimmat vaikutukset syntyvät muualla kuin Suomessa. Olennaista on, miten metsiä käytetään, uudistuvatko ne vai syövätkö metsäkato ja metsätuhot maailman metsävarat.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO julkistaa viiden vuoden välein raportin maailman metsistä. Osana selvitystä se listaa alueita, joissa kestävän metsätalouden periaatteet täyttyvät.

”Vain puolet maailman metsäalueista täyttää tällaiset edellytykset. Monissa maissa ei ole metsien inventointia, ei säädöksiä tai raportointia, suojeluohjelmat puuttuvat tai eri osapuolia ei sitouteta kestävään toimintaan”, sanoo Hetemäki.

Venäjällä metsää on palanut tänä vuonna yli 10 miljoonan hehtaarin alueella. Sammutustyö on vaikeaa, sillä metsätieverkosto puuttuu. Kuva: Reuters Tv

Suomessa metsäala on pysynyt liki ennallaan viime vuosikymmenet. Puuston määrä sen sijaan on kasvanut lähes neljänneksen vuodesta 1990 ja metsien hiilivarastot sen mukana. Hakkuissa puuta on poistunut vuosittain 70–80 miljoonaa kuutiota, ja metsä kasvaa selvästi sitä enemmän.

Lisätään tai vähennetään Suomessa hakkuita muutamilla miljoonilla hehtaareilla, ilmastovaikutus ei globaalia kuvaa heilauta.

”Mitä tahansa Suomessa tehdään, se on häviävän pientä maailman mittakaavassa. Se ei silti tarkoita, ettei täällä asioita kannattaisi tehdä hyvin”, sanoo trooppisen metsänhoidon professori Markku Kanninen Helsingin yliopistolta.

”Moni ajattelee, että metsätalous on merkittävä tekijä metsäkadossa. Yleisin metsäkadon aiheuttaja ei kuitenkaan ole metsätalous vaan maatalous, karjatalous ja kaivosteollisuus”, Kanninen huomauttaa.

Metsäpalot vaikuttavat metsien kuntoon pinta-alallisesti selvästi hakkuita enemmän, sanoo Kanninen. Toinen tärkeä tekijä on metsäkato. Trooppisten metsien kadosta puolet tapahtuu Brasiliassa ja Indonesiassa.

Yksin Indonesian suopaloissa syntyy hiilidioksidipäästöjä vuodessa yli kymmenen kertaa Suomen hiilidioksidin kokonaispäästöjä vastaava määrä. Maailmanlaajuisesti maastopalojen päästöt ovat suuremmat kuin koko EU:n hiilipäästöt, Kanninen suhteuttaa.

Euroopan metsät kärsivät muun muassa kaarnakuoriaisten tekemästä tuhosta, kun puut kuolevat pystyyn. Kuva: Klaus-Dietmar Gabbert / Lehtikuva

Metsäpalot ovat laaja ongelma myös muualla. Venäjällä metsää palaa vuosittain kolme miljoonaa hehtaaria. Viime vuonna määrä nousi seitsemään miljoonaan hehtaariin, ja tänä vuonna se on ylittänyt jo kymmenen miljoonaa hehtaaria. Se on noin puolet Suomen metsäalasta.

Joka tapauksessa Venäjällä paloalat ovat moninkertaiset maassa tehtäviin vuotuisiin laillisiin hakkuisiin verrattuna. Ongelmana ovat myös laittomat hakkuut, joita tehdään etenkin Kiinan rajan läheisyydessä. Niiden määrästä ei ole kattavia tietoja.

Metsää Venäjällä on valtavasti, mutta tiestö puuttuu, joten raaka-aineen äärelle ei päästä. Se tukee toisaalta monimuotoisuutta, mutta estää palojen sammutusta sekä metsien uudistamista ja hoitoa.

Metsien kasvu onkin Venäjällä paljon Suomea hitaampaa. ”Venäjällä on edelleen käytössä passiivinen metsänhoidon malli. Metsän hehtaarikohtaisessa kasvussa ero Suomeen on kolminkertainen”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sari Karvinen.

Metsät jätetään uudistumaan luontaisesti, istutusten osuus on alle viidennes. Taimikonhoitoa ja harvennuksia tehdään vähän, sillä metsiin hakkuuoikeuksia vuokraavilla ei ole siihen intressiä.

Tyypillistä Venäjällä on, että hakkuita tehdään yhä kauempana teollisuuslaitoksista, koska läheltä puu on käytetty eivätkä metsät uudistu nopeasti. Hakkuut tehdään liki kokonaan avohakkuina, vain viitisen prosenttia puusta tulee harvennuskohteista.

Puun kysyntä keskittyy tukkipuuhun, eikä kuidulle ole samanlaista käyttöä kuin Suomessa. Hakkuista tulevaa kuitupuuta ei saa jättää metsään, joten Venäjää tuntevien mukaan esimerkiksi Siperiassa tämä johtaa monin paikoin siihen, että risuja ja kuitupuuta poltetaan kasoina metsissä. Sitä pidetään halpana tapana pienentää metsäpalojen riskiä. Tätäkin kautta hiiltä haihtuu ilmaan.

Valtavista metsistään tunnetun Kanadan kehitys on ollut surullista. Sen metsät ovat tällä vuosikymmenellä muuttuneet hiilinieluista päästölähteiksi. Metsien vuotuiset hiilipäästöt vastaavat miltei Suomen kahden vuoden hiilidioksidin kokonaispäästöjä. Syitä kehitykseen on useita: metsien heikko kasvu, hyönteistuhot ja valtavat metsäpalot.

Paloalat ovat tällä vuosikymmenellä vaihdelleet miljoonasta muutamaan miljoonaan hehtaariin vuosittain. Niiden laajuutta kuvaa, että pelkästään vuosina 2003–2012 Kanadassa paloi liki koko Suomen metsiä vastaava pinta-ala metsää.

Paloihin ja hyönteistuhoihin suhtaudutaan maassa eräänlaisina metsän uudistumisen muotoina. Myös Kanadassa tuli tuhoaa metsiä selvästi enemmän kuin varsinaiset hakkuut, kertoo Luken johtava tutkija ja kanadalaisen Lakehead Universityn dosentti Lauri Sikanen.

Kanadassakin hakkuutähteitä poltetaan savuna ilmaan sekä metsäpalojen ehkäisemiseksi että helpottamaan uusien puiden istutusta. Kanadan jättimäisissä metsissä tyypilliset hakkuualat ovat päätehakkuita, joissa suositaan 250 hehtaarin aukkoja. Myös korjuukalusto on valtaosassa maata vanhanaikaista.

Kanada on laaja maa ja toimintatavat vaihtelevat alueittain. Euroopan puoleisen Kanadan ja Quebecin alueella yksityismetsäomistus kannustaa metsien hoitoon. Muualla metsät ovat julkisesti omistettuja, hakkuuoikeudet vuokrattu yrityksille ja metsien hoito vähäistä. Kanadassakin on voimassa hakkuualojen uudistamisvelvoite.

”Kun metsien omistus perustuu julkiseen omistamiseen ja hakkuut ovat avohakkuita, teollisuuden vinkkelistä alueille ei silloin mennä koskaan enää uudelleen. Siksi uudistaminen tehdään minimiperiaatteella”, sanoo Sikanen.

”Hakkuutähteet poltetaan, jotta uudistaminen olisi helpompaa. Sillä halutaan myös ehkäistä metsäpaloja.”

Polttokasoissa metsäautoteiden varrella palaa usein koivua, koska sille on teollisuudessa vähemmän käyttöä.

Metsän istutuksen, kylvön tai luontaisen uudistumisen jälkeen aloille palataan tekemään lentokoneista kemiallinen vesakontorjunta. Raivaussahoja ei näy, sillä työ on metsäyhtiöiden mielestä liian kallista.

Sikasen havaintojen mukaan erityisempää julkista metsäkeskustelua hakkuista tai metsien monimuotoisuudesta ei Kanadassa käydä, ellei sitten puhuta metsäkaribun suojelusta. Sille isot hakkuuaukot tarjoavat tilaa juosta karkuun villipetoja.

Myös metsälainsäädäntöä Sikanen pitää Kanadassa vanhanaikaisena ja hitaasti uudistuvana. Metsävaratieto on suppeaa eikä sovellu tarkkaan suunnitteluun. Häntä hämmästyttää suomalainen metsäkeskustelu samaan aikaan, kun uusiutuvista materiaaleista valmistettujen tuotteiden kysyntä kasvaa.

”Jos Euroopassa vähennetään hakkuita, siirtyvät ne todennäköisesti Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Venäjälle. Asiat pitäisi nähdä laajemmin.”

Isoja alueita uhkaa metsäkato, jos nykyiset huonot skenaariot toteutuvat. Kuva: Elli Paananen

Euroopan metsissä ongelmia aiheuttavat tällä hetkellä mittavat hyönteistuhot. Keski-Euroopassa hyönteistuhopuuta on korjattu tänä vuonna enemmän kuin Suomesta hakataan puuta vuodessa ylipäätään. Osa puusta lisäksi lahoaa metsiin. Tämä ennenaikainen poistuma pienentää sekin hiilivarastoja ja hidastaa metsien kasvua.

”Selvää on, että tuhot lisääntyvät, siitä on tulossa entistä isompi ongelma. Metsistä pitäisi saada kestävämpiä tuhoja vastaan”, sanoo Hetemäki.

Monissa Keski-Euroopan maissa kannetaan huolta metsien tulevaisuudesta. Esimerkiksi Tšekissä kaarnakuoriaiset tuhoavat puuta vuotuisten hakkuiden verran, ja maan metsät voivat olla muuttumassa hiilinielusta päästölähteeksi Kanadan tapaan. Tilanne huolestuttaa myös Itävallassa, Slovakiassa, Sloveniassa ja Saksassa.

Myönteiseksi esimerkiksi Euroopasta Hetemäki nostaa Espanjan. Metsäala on siellä kasvanut 40 prosenttia 40 vuoden aikana. Puun käyttö on kuitenkin vähäistä ja metsien hoito olematonta, joten palot roihahtavat siellä herkästi.

”Viranomaisten mukaan metsien hoito olisi Espanjassa paras keino palojen ehkäisemiseen.”

Kiina on oma lukunsa maailman metsien tarinassa. Sen metsäala on kasvanut viime vuosikymmeninä yli kolmanneksella. Metsien istutus lähti taistelusta eroosiota vastaan, mutta nykyisin ajurina on myös puun teollinen käyttö.

Jyrkkiä rinnepeltoja on metsitetty paljon, samoin maassa on nopeakasvuisia istutusmetsiä kuten Uruguayssa. Metsästä osa tuottaa hedelmiä ja pähkinöitä, osa puuta selluteollisuuden tarpeisiin. Kiinan sahateollisuus tosin hankkii puuta etenkin Venäjältä, ja ainakin osan puusta epäillään tulevan laittomilta hakkuilta.

Metsän ja siitä saatavien tuotteiden käsittelyä tehdään yhä ihmisvoimin. Mies uittaa lankkuja öljypalmuviljelmien tieltä Indonesiassa. Kuva: Pekka Fali

Suomen WWF:n kansainvälisen kehityksen asiantuntijan Aleksi Heiskasen mukaan maailman metsiä mietittäessä tärkeää on huomata isot metsäkatoalueet. WWF:n vuonna 2015 julkaiseman raportin mukaan 11 suurimmalla maailman metsäkatoalueella häviää vuosien 2010–2030 välillä metsää jopa 170 miljoonaa hehtaaria, jos tilanne jatkuu nykyisellään. Määrä vastaisi 80 prosenttia koko Euroopan metsäalasta. Alueisiin lukeutuvat muun muassa Amazon, Kongo, Itä-Afrikka, Kaakkois-Aasia ja Itä-Australia.

Samoin suhtautuminen metsien kestävään käyttöön vaihtelee.

”Eri maissa tilanne on erilainen. Brasiliassa edellinen presidentti näytti, että asioihin voidaan vaikuttaa positiivisesti. Nykyinen presidentti taas vaikuttaa toiseen suuntaan.” Myönteistä Heiskasen mielestä on se, että metsänhävittämisestä on nykyisin jaettu syyllisille rangaistuksia.

Kanninen pitää hyvänä, että tutkijat ja metsäammattilaiset tietävät, miten metsiä on tropiikissa mahdollista hoitaa kestävästi.

”Huono uutinen on, ettei näin tehdä monessa paikassa. Ensimmäisessä hakkuussa kerätään paljon puuta pois, eikä siitä toipumista malteta odottaa, jolloin kestävyys heikkenee”, Kanninen sanoo.

Maailman metsien tilan paraneminen vaatisi monenlaisia toimia. Poliittisten kannusteiden, ohjeiden ja säädösten avulla metsien hoitoa voitaisiin edistää. Hetemäen mielestä biotalous tukee monia tavoitetta; kun puulle tai metsien tarjoamille palveluille on kysyntää, kannustaa se vaalimaan metsien hoitoa ja satsaamaan ilmaston lämpenemistä sietävien puulajien tutkimukseen ja kasvatukseen.

”Nykymaailmassa biodiversiteetti, ilmasto ja biotalous tukevat ja tarvitsevat toisiaan monella tapaa”, Hetemäki tiivistää.

Luken Sikasen mielestä niin metsien kuin yleensä ilmastoasioiden kannalta isoin vaikutus olisi kaiken kulutuksen hillitsemisellä. Kanninen nimeää monissa maissa ratkaisuksi maanomistusolojen vakiinnuttamisen.

”Jos maanomistusolot ovat vakaat, ihmiset pitävät huolta metsistään, kun niistä saadaan puuta ja tuloa perheelle myös tulevaisuudessa”, hän sanoo.

Entä pikkuisen Suomen metsät? Tutkijat ovat yhtä mieltä, että hiilinieluista ja sovituista tavoitteista on pidettävä huolta. Suomessa metsiä uudistetaan ja hoidetaan aktiivisesti. Metsien tila tunnetaan ja metsistä kerätty data on huippuluokkaa.

Kansainvälisesti katsottuna Suomen metsäasiat ovat hyvällä tolalla. Yksityismetsätalous kannustaa pitämään metsistä ja niiden kasvusta huolta. Samoin toiminta metsissä on kontrolloitua. Ilmastovinkkelistä katsottuna Suomen hakkuumäärien pienillä lisäyksillä tai laskuilla ei globaalissa hiilipelissä ole merkitystä. Poliittisesti tilanne voi olla toinen.