Heinäkuun alun viileät säät hillinnevät kirjanpainajien lisääntymistä

Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja (vas.) ja tutkimusassistentti Leena Aarnio kävivät tiistaina tarkastamassa Lappeenrannassa, löytyykö tuulenkaadon kuoren alta kirjanpainajia. Kuva: Ari Nakari

Kirjanpainajat ovat parveilleet tänä kesänä runsaimmin itäisellä Uudellamaalla ja Kymenlaakson länsiosissa.

Lapinjärvellä epidemiaraja ylittyi jo ennen juhannusta. Se tarkoittaa, että normaalisti heikkokuntoisiin puihin iskevät kirjanpainajat voivat tehdä tuhojaan myös terveissä metsissä.

Myös muun muassa Elimäellä ja Orimattilassa kirjanpainajien määrä on ollut alkukesästä runsas.

Uudenmaan metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntijan Janne Skinnarlan mukaan viime vuoden kirjanpainajatuhoja on edelleen laajalti nähtävillä Orimattilassa.

"Tämän kesän tuhot paljastuvat kuitenkin kunnolla vasta muutaman viikon kuluttua elokuun alkupuolella", hän arvioi.

Kaarnakuoriaiset ovat tuhonneet alkukesällä metsiä laajalti myös Keski-Euroopassa ja Ruotsissa.

Kirjanpainajan toukat syövät kaarnan alla puun nilaa ravinnokseen. Toukat kehittyvät koteloissa aikuisiksi. Kuva: Ari Nakari

Kirjanpainajat lisääntyvät tuulen tai lumen kaatamissa puissa, heikkokuntoisissa pystypuissa tai tuoreissa kuusipuutavarapinoissa. Myös hakkuuaukkojen valossa kylpevät reunapuut houkuttelevat kuoriaisia.

Viime vuosina kirjanpainajia on ollut runsaasti etenkin Etelä- ja Kaakkois-Suomessa.

Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa kuusille haitallisten kuoriaisten määrää pyydyksillä yli 30 paikkakunnalla.

Luken tutkimusinsinööri Markku Rantala tyhjensi Lapinjärven Pukarolla sijaitsevan kirjanpainajapyydyksen viimeksi ennen juhannusta. Jo tällöin 15 000 kuoriaisen epidemiaraja ylittyi, kun pyydyksessä oli noin 19 000 kirjanpainajaa.

"Jollain alueilla parveilu on kuitenkin ollut viime vuotta vähäisempää. Ensi viikolla tyhjennän sekä Elimäen että Lapinjärven pyydykset, jolloin saadaan tuoreempaa tietoa. Tällöin voidaan myös ennakoida toisen samana kesänä kehittyvän kirjanpainajasukupolven mahdollisuutta."

Heinäkuu on ollut alkukesää viileämpi. Rantalan arvion mukaan se saattaa hillitä kylmyyttä kaihtavan lajin parveilua.

Aikuinen kirjanpainaja on väriltään tumma ja noin puolen senttimetrin pituinen. Kuva: Lari Lievonen

Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja ja tutkimusassistentti Leena Aarnio kävivät tiistaina Lappeenrannan Joutsenossa tutkimassa, löytyykö tuulenkadoista kuoriaisia.

"Tiesimme, että eräällä alueella on useampi tuulenkaato ja ennakoimme, että niissä puissa voisi olla kirjanpainajia", Ylioja kertoo.

Kyseisellä alueella on kolme Luonnonvarakeskuksen ylläpitämää kirjanpainajapyydystä, jotka tyhjennetään lähiviikkoina.

Aarnio ja Ylioja valitsivat pyydyksiä lähinnä olevan ja läpimitaltaan isoimman tuulenkaadon.

"Pinnalla ei näkynyt mitään merkkejä kirjanpainajista. Mutta kun irrotimme palan kaarnaa ja veistelimme puun pintaa pois, paljastui alta niiden käytäviä", Ylioja kuvailee.

Osa tuulenkaadosta löytyneistä kirjanpainajista oli vielä koteloissaan, osa hiljattain kuoriutuneita.

"Kuoriutuneet kirjanpainajat olivat jo melkein valmiita poistumaan kuoren alta. Jos tilanne olisi alueella paha, olisi kuoriaisia pitänyt näkyä rungossa enemmän", Ylioja arvioi.

Luonnonvarakeskus seuraa kuusille haitallisten kuoriaisten määrää pyydyksillä yli 30 paikkakunnalla. Nämä pyydykset sijaitsevat Lappeenrannan Joutsenossa. Kuva: Ari Nakari

Metsänomistajan kannattaa tarkkailla omien metsiensä kuntoa aktiivisesti syksyyn saakka tuhojen ehkäisemiseksi.

Pystyyn kuolleet puut tai kaatuneen puun kuoren päällä näkyvä ruskea ja karkea puru ovat yleensä merkkejä kirjanpainajista. Pystypuun tyveltä sade ehtii usein huuhtoa purun pois.

"Pystypuussa kuoren halkeamat ovat todennäköisin paikka nähdä purua", Ylioja vinkkaa.

Jos kaarnan alta paljastuu vastakuoriutuneita aikuisia, voi torjunta vielä onnistua, kun kirjanpainajien asuttamat puut poistetaan.

Jos puut ovat ehtineet jo kuolla ja kuivua, ei niitä kannata kerätä pois vaan jättää lisäämään metsän monimuotoisuutta.

Sairaiden puiden kerääminen ei ennaltaehkäise seuraavan vuoden tuhoja, sillä kirjanpainaja käyttää ravinnokseen vain tuoretta puuta.

Metsätuholaissa määritellään takarajat kuusipuutavaran sekä tuulenkaatojen kuljettamiseksi pois metsästä. Jos kaatuneita havupuita on hehtaarilla yli 10 kuutiometriä, tulee ylimenevän osuuden puut korjata pois.

Etelä-Suomessa määräaika meni umpeen 15. heinäkuuta. Väli-Suomessa määräaikaa on 24.7. ja pohjoisessa 15. elokuuta saakka.

• Kirjanpainaja (Ips typographus) on taloudellisesti merkittävin kuusta vioittava tuholainen.
• Väriltään tumma, noin puolen senttimetrin pituinen kaarnakuorinainen.
• Lisääntyy heikentyneissä kuusissa ja tuoreessa kuusipuutavarassa. Iskee helposti myös hakkuuaukon reunapuihin. Kannan kasvulle otollisia ovat etenkin myrskytuhoalueet.
• Jos esiintymä on runsas, voi kirjanpainaja iskeytyä myös eläviin kuusiin.
• Kuuma ja kuiva kesä hyödyttää lajia. Hyvänä kesänä kanta voi jopa kymmenkertaistua.
• Kirjanpainajanaaraat kaivavat kuoren alle käytäviä, joihin ne laskevat munat. Munista kehittyvät toukat syövät puun nilaa ravinnokseen. Lopuksi ne koteloituvat ja kuoriutuvat aikuisina.
• Kirjanpainaja tekee kaarnan alle pystysuuntaisia syömäkuvioita. Emokäytäviä on useimmiten kaksi.
• Aikuisten ja toukkien kaivamat syömäkuviot heikentävät puun nilan nestevirtauksia. Latvuksen ravinteiden saanti heikkenee, ja puu alkaa kuivua. Syksyn ja talven aikana kaarna irtoaa rungosta.
• Lähde: Luonnonvarakeskus