Näillä helpoilla nikseillä myös kanalintu viihtyy metsässä – säästöpuun valinnassa kannattaa olla tarkkana

Linnut kiittävät säästöpuista ja riistatiheiköistä. Kuvan teeret viettävät talvipäivää männikössä. Kuva: Markku Vuorikari

Metsänomistaja pystyy omilla valinnoillaan vaikuttamaan paljon siihen, kuinka viihtyisä paikka metsä on hoitotoimenpiteiden jälkeen eläimille ja linnuille.

"Esimerkiksi riistatiheikköjä voi jättää kaikissa hakkuissa. Hiukan liikaakin metsänhoidossa on menty niin, että siivotaan kaikki tarkasti pois", sanoo Suomen metsäkeskuksen Monimetsä-hankkeen projektipäällikkö Timo Vesanto.

"Jos esimerkiksi harvennuksessa raivataan kaikki alikasvos pois, se on vuosikymmeniksi kanalinnuille autiomaa."

Vesannon vetämässä hankkeessa on kartoitettu helppoja ja edullisia tapoja, joilla monimuotoisuutta voidaan edistää metsänhoidossa. Kokeilla voi esimerkiksi seuraavia:

1. Jätä taimikonhoidossa ja ennakkoraivauksessa sinne tänne riistatiheikköjä.

2. Jätä kasvamaan useita puulajeja. Yksittäiset tuomet tai raidat saavat kasvaa.

3. Älä siivoa pois sellaisia ylivuotisia lahopuita, joista ei ole tuholaisvaaraa.

4. Tee tai teetä lahopökkelöitä. 2–5 metrin kantoon katkaistut pökkelöt alkavat lahota muutamassa vuodessa. Ne tarjoavat asuinpaikkoja linnuille ja hyönteisille.

5. Vesien varsille kannattaa jättää lehtipuita. Ne sitovat ravinteita ja kiintoaineita.

6. Mieti, kannattaako hankalia tai vähäpuustoisia kohteita hakata lainkaan. Tällaisia ovat jyrkät rinteet, kivikkoiset alueet ja koneita upottavat kohdat kuten kosteat lehdot.

Tekopökkelöistä on jo karttunut kokemuksia käytännössä. Metsä Group on vuoden ajan tarjonnut metsänomistajille kahden tekopökkelön tekoa jokaiselle hakatulle hehtaarille. Noin 70 prosenttia metsänomistajista on antanut luvan niiden katkontaan.

Metsä Groupin metsäasiantuntija Markku Mäkinen on yksi metsäammattilaisista, jotka testaavat tänä vuonna metsäkeskuksen ja Tapion kehittämää uutta luonnonhoidon tarkistuslistaa työssään. Listan avulla varmistetaan, että hakkuun yhteydessä tulee sovittua siitä, miten maanomistaja haluaa metsäänsä käsiteltävän.

Mäkisen kokemuksen mukaan kolmannes metsänomistajista haluaa vaalia luontoarvoja ja jättää myös kohteita hakkaamatta. Kolmannes ei mieti asioita siltä kannalta ja viimeiselle kolmannekselle tuottavuus ja eurot ovat tärkein asia.

"Metsälaki on minimi, jota noudatetaan aina. Sitten tulevat sertifioinnin vaatimukset ja sen jälkeen muut suositukset. Päätös siitä, mitä ja miten tehdään, on aina metsänomistajan", Mäkinen korostaa.

Harvennuksissa ja taimikonhoidoissa valinnat eivät yleensä ole vaikeita, koska niistä ei koidu isoja rahallisia menetyksiä.

"Päinvastoin, työtä ja kustannuksia säästyy, jos taimikkoon jättää pöheikköjä linnuille. Myös kemeraohjeistus tulee asiassa vastaan. Riistatiheikköjä saa jättää jopa 10 prosenttia", Vesanto toteaa.

Vaikeampi valinta on päätehakkuukohteella, joissa säästöpuista voi kertyä yli tuhannen euron menetys hehtaaria kohden.

PEFC-sertifioinnin perusteella hehtaarille on jätettävä vähintään viisi elävää ja viisi kuollutta puuta.

Tukiksi kelpaamattomat, lengot havupuut ovat helppoja valintoja. Lehtipuut eivät ole ihan yhtä yksiselitteisiä. Ne levittävät siemeniä aukolle ja pian riittää raivaussahaajalla vesakontorjuntaa.

"Jotakin on kuitenkin jätettävä. Haapa vesoo yhtä paljon, olipa se kaadettu tai elävä. Mutta kun vesakon kerran raivaa, haapa ei nouse enää taimikon valtapuuksi", Mäkinen sanoo.

Jos haavan vesomisen haluaa estää, se on kaulattava neljä vuotta ennen hakkuuta tai kanto on käsiteltävä glyfosaatilla.

"Hieskoivusta on hyvä tehdä tekopökkelö viiden metrin kantoon. Eläviksi säästöpuiksi niitä ei suositella", Vesanto neuvoo.