Äkkipysäys ja askel tyhjyyteen ‒ Aarteen lukija muistelee hevossavotalla tapahtunutta onnettomuuttaan

Aarteen lukija Juhani Maunumäki teki nuoruudessaan puunkorjuuta hevosella ja reellä. Kuva on kuvituskuva. Kuva: Jyrki Luukkonen

Ajoin 50-luvun lopulla ja 60-­luvulla joka talvi puu­tavaraa sen mukaan, miten oli aikaa navettatöistä. Kauimmaiset työmaat olivat 10 kilometrin päässä, eikä aina päässyt suorinta reittiä.

Oli hakattu harvennushakkuu. Kaksimetristä koivua ja pihkapuuta oli ristikolla suunnilleen ajouran varressa. Olin laittanut pohjakerroksen etu- ja takaniput, edessä koivut ja pihkapuut takana. Kun ajoin umpia, hevosella oli tyylinä kiihdyttää menoa. Minä seisoin etunipun päällä, jotta näin alueen paremmin.

Tuli äkkipysäys, kun takareen keulalauta osui kantoon. Ensin minulle tuli pitkä askel pöllien päällä, sitten toinen askel tyhjyyteen reen keulan ja pöllien väliin. Iskin rintalastani alaosan niin, että ilmat lähtivät pihalle, ja siitä pyörähdin hevosen jalkoihin. Meni jonkin aikaa, ennen kuin sain jalat pois reen keulan päältä. Koko ajan hevonen seisoi kuin tuomittu, ei mitään liikettä.

Alkoi kova hinaus, miten saisin reen irti. Kipu rinnan alueella oli kova eikä henki tahtonut kulkea. Ryömiminen oli paras kulkumuoto.

Sain pöllin reen keulan alle ja toisen poikittain, siitä tuli vipuvoimaa painaa sen verran, että keula nousi ylös kannosta. Samalla käskin hevosta, joka totteli. Kun reki oli irti, pääsin kyytiin. Siitä vanhalle jäljelle makasin pöllien päällä. Ei tarvinnut ajaa, hevonen osasi mennä. Kuormaa en pystynyt purkamaan, vaan ohjasin suoraan kotiin kuuden kilometrin päähän.

Kävin lääkärissä, joka totesi, että minulla oli kaksi kylkiluuta irti selkärangasta, ne olivat jotenkin koholla. Lääkäri painoi apulaisen kanssa ne paikoilleen ja laittoi molempien päälle 10 senttiä leveän teipin. Viikon päästä oli määrä tulla poistamaan teipit. Kokeilin muutaman päivän päästä, en saanut rinnustinta kiinni ja piti luopua.

Menin poistattamaan teippejä. Lääkäri katkaisi ne edestä, kokosi vähän kouriinsa kumpaakin puolta ja sanoi nykäisevänsä ne kerralla pois. Yhtälö oli huono: pieni lääkäri, lyhyet kädet ja vastassa yli sadan kilon keijukainen. Ei onnistunut niin, vaan hän nyki teipin pois pieninä palasina. Vamma parani hyvin, vaikka kipu oli kaksinkertainen.

Juhani Maunumäki, Kälviä

Kirjoitus on julkaistu Aarteessa 11/2023.