Metsä

Kulotus karkottaa kilpailevat kasvit – tumma kasvualusta voi kuitenkin olla taimille tappavan kuuma ilman maanmuokkausta

Kulotuksesta saadaan paras hyöty, kun maata muokataan jollain tapaa, muistuttaa metsäkeskuksen Pekka Kuitunen.
Jaana Kankaanpää
Metsäkeskuksen Kulotuskoulu-hankkeen opintoretkeläiset tutustuivat syyskuussa keväällä kulotettuun uudistusalaan Iitissä. Kulotus helpottaa taimien kasvua, sillä niiden ei tarvitse kilpailla ensimmäisinä elinvuosinaan muun kasvillisuuden kanssa.

Hiiltyneen maanpinnan päällä kohoava usva luo kauhuelokuvaa muistuttavan tunnelman. Kulotusaukealle kerääntyneiden retkeläisten katse suuntaa kuitenkin alaspäin. Mustassa maaperässä kasvaa paikoin elinvoimaisia mutta paikoin ruskeiksi rapistuneita kuusentaimia. Mitä täällä on tapahtunut?

”Osa taimista istutettiin heti kulotuksen jälkeen ilman maanmuokkausta. Kesästä tuli kuuma, tumma maanpinta lämpeni liikaa ja osa taimista kärähti ja kuoli. Toisenlaisena kesänä olisi tulos voinut olla parempi”, metsänomistaja Barbara Huber-Ahonen kuvailee metsän uudistamisen onnistumista keväällä Iitissä kulotetulla aukolla.

Toinen syy nuupahtamiseen on tukkimiehentäi, jonka syömäjälkiä näkyy taimien varsissa.

Kulotus helpottaa metsänviljelyä, mutta ei kokonaan korvaa mekaanista maanmuokkausta, muistuttaa metsänhoidon asiantuntija Pekka Kuitunen metsäkeskuksesta.

Poltetussa maaperässä taimien ei tarvitse kilpailla muun kasvillisuuden kanssa ensimmäisenä kasvukautena eikä vielä toisenkaan alussa. Lisäksi kulotus parantaa ravinneolosuhteita ja maaperän emäksisyyttä.

Kuitunen suosittelee kulotusalalle männylle kylvöä ja kuuselle istutusta, maanmuokkausta unohtamatta.

”Kivennäismaapintaiseen muokkausjälkeen istutettu taimi on paremmin suojassa sekä kuivuudelta että tukkimiehentäin tuhoilta”, sanoo Kuitunen.

Myös Jaalan yhteismetsällä on kokemusta kulottamisesta.

”Istutus meni pommiin, kun ei äestetty ja sille vuodelle osui kuiva kesä”, metsuri Pentti Lahti sanoo.

Vuonna 2002 kulotettu yhteismetsän kohde äestettiin ennen kuuselle istuttamista. Siellä puusto on tiheää, sillä istutettujen taimien lisäksi mäntyä syntyi luontaisesti äestysvakoihin.

”Seuraava toimenpide on mahdollisesti integroitu energiapuuhakkuu”, Lahti arvelee.

Jaana Kankaanpää
Kulotus oli Barbara Huber-Ahoselle mielenkiintoinen kokemus, mutta myös stressaavaa. ”Kevät oli kuiva, joten aluetta piti käydä katsomassa usein.”

Barbara Huber-Ahosen ja miehensä Markus Ahosen palsta kulotettiin toukokuussa metsäkeskuksen luonnonhoitohankkeena.

2,7 hehtaarin aukko kasvoi aiemmin uudistuskypsää kuusikkoa. Puissa oli jonkin verran lahovikaa, ja osa rungoista oli kaatunut.

”Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija ehdotti alueen sopivan kulotuskohteeksi. Olin heti innostunut, että sen kamalan näköisen metsän saisi poltettua pois”, Huber-Ahonen kertoo.

Hakkuutähteet leviteltiin metsän pohjalle. Tavoitteena oli polttaa suurin osa tähteistä sekä osa varpuja kasvavasta kunttakerroksesta.

Optimitilanteessa kuntta olisi palanut paremmin, metsäkeskuksen Kuitunen arvioi. Palo eteni välillä liian nopeasti, minkä vuoksi palojälki jäi paikoin pinnalliseksi.

Alueen uudistamista kuuselle Huber-Ahonen epäröi, sillä noin 15 prosentissa kaadetun kuusikon kannoista löytyi tyvilahoa. Hän päätyi kuitenkin kuuseen metsänhoitoyhdistyksen suosituksesta. Osalle kuviota istutettiin lisäksi mäntyä.

Huber-Ahonen toivoi polton hillitsevän juurikäävän leviämistä. Metsäkeskuksen Kuitusen mukaan poltto voi estää kuusenjuurikäävän itiölevintää kantopinnoille, mutta juuristossa jo esiintyvään rihmastoon se ei vaikuta.

”Juurikääpä siirtyy kuitenkin heikommin istutettuihin taimiin kuin luontaiseen alikasvokseen. Jos kuusikossa on ollut lahoa noin 10–15 prosenttia, lahon määrä uudessa puusukupolvessa todennäköisesti kasvaa, mutta ei nouse hurjaa vauhtia”, hän kertoo.

Juurikäävän saastuttamilla kohteilla puulajin vaihto on kuitenkin perusteltua, jos kasvupaikka sen sallii, Kuitunen muistuttaa.

”Sekä koivu että mänty ovat mahdollisia puulajeja kuusenjuurikäävän vaivaamille kohteille.”

Tuli ja palanut puu ovat merkittäviä metsäluonnon monimuotoisuuden lisääjiä.

Suuri osa paloriippuvaisista lajeista on uhanalaisia. Sekä luontaiset metsäpalot että metsän uudistaminen kulottamalla ovat vähentyneet 2000-luvulla.

”Luonnon paloja matkivat kulotukset, joissa poltetaan myös säästöpuita, ovat erittäin tehokas keino palauttaa uhanalaista lajistoa ja lisätä talousmetsien monimuotoisuutta”, kertoo Kulotuskoulu-hankkeen projektipäällikkö Sara Lankinen-Timonen metsäkeskuksesta.

Kulotuksen hyödyt näkyvät nopeasti, vaikka metsänomistaja ei niitä paljaalla silmällä huomaisikaan. Savu ja lämpö voivat houkutella jo muutamassa tunnissa kulotuksen aloittamisesta paikalle paloriippuvaisia kovakuoriaisia.

Lankinen-Timonen huomauttaa, että kaikki palanut puu ei ole samanarvoista.

”Palolajistolle tuore palon vaurioittama puu on vanhempaa hiiltynyttä puuta arvokkaampaa. Alueelle jäävä kuollut puuaines ja säästöpuusto hyödyttävät kuitenkin pitkään esimerkiksi lahopuusta riippuvaista lajistoa.”

Lue myös:

Tämä tuli roihuaa sekä monimuotoisuudelle että tieteelle – Haapajärvellä kertyi hyvä tietoaineisto musta hiili -tutkimukseen

Kulotus paljasti metsänpohjan todellisen luonteen – katso miltä vuosi sitten kulotetulla alalla nyt näyttää

Kulotuksessa koettiin hurja huipennus – tuli muodosti pyörteitä, ja palavat oksat tempautuivat tulipyörteen vietäväksi

Jaana Kankaanpää
Kuplamörsky viihtyy palaneessa maassa. Sieni tuhoaa erityisesti kulotetuille metsäaloille istutettuja männyntaimia, mutta häviää 2–3 vuodessa kulotuksen jälkeen.

KULOSTUSKOULU

Kulotuskoulu - taitoa tulenkäyttöön metsissä -hankkeen tavoitteena lisätä kulotuksia ja luonnonhoidollisia polttoja Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa.Päämäärinä myös kulotusosaamisen säilyttäminen, nykytekniikan hyödyntäminen sekä metsäpalojen torjuntavalmius.Hanke jatkuu vuoden 2022 loppuun saakka.Toteuttajana metsäkeskus.Monimuotoisuutta edistävä kulotus on kemeralain mukainen luonnonhoitohanke.Kulotuskohteita voi ehdottaa maanomistaja tai toimija. Kemeratuki maksetaan metsäkeskuksen valitsemalle toteuttajalle. Metsänomistajalle ei tule kustannuksia.Rahoittajat: Manner-Suomen maaseutuohjelma, Metsämiesten Säätiö ja yksityiset tahot.

MT:n jättinumero ilmestyy 30.10.
Lue lisää

Kulotus paljasti metsänpohjan todellisen luonteen – katso miltä vuosi sitten kulotetulla alalla nyt näyttää

Kemijärven yhteismetsä vaatii kulotuksia kemeratuen piiriin – FSC-sertifikaatti edellyttää kolmen prosentin aluetavoitetta kulotuksessa

Kuusi-mänty-sekataimikot ovat osoittautuneet menestykseksi – Tarmo Kallioaho ei enää perusta yhden puulajin metsiä

Metsänhoidollinen kulotus tehdään aina kuivalla säällä – Aarre: Tässä on Suomen suurin kulottaja