Metsä

Jo puolet metsureista on ulkomaisia valtion metsissä – alalla ollaan erimielisiä, onko selityksenä työvoiman halpuutus vai suomalaisten hiipuva kiinnostus metsätöitä kohtaan

Ulkomaisen työvoiman käyttö on yleistynyt nopeasti metsätaloudessa. Ruotsissa arvioidaan metsureiden ulkomaalaisasteen kivunneen 90 prosenttiin.
Jaana Kankaanpää
Monet metsäpalveluja myyvät tahot ovat ulkoistaneet varsinaisen työn alihankkijoille, jotka voivat olla kotimaisia tai ulkomaisia yrityksiä. Myös kotimaisilla metsäpalveluyrittäjillä on ulkomaista työvoimaa.

Kun tilaa tunnetulta suomalaiselta yritykseltä metsänhoitotöitä, ei luulisi, että töihin saapuu ulkomaisten työntekijöiden ryhmä, jolla on vaaralliset työskentelytavat.

Näin kuitenkin kävi Hämeenlinnan lähellä vuonna 2018. Tilanne tuli poliisin ja työsuojelun käsittelyyn sattumalta, koska raivaustyömaalla tapahtui vakaviin loukkaantumisiin johtanut onnettomuus.

Poliisi tiedotti tuolloin, että kaksi metsätyöntekijää sahasi toisiaan raivaussahoilla ja molemmat kuljetettiin sairaalahoitoon.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston (avi) työsuojelutarkastuksen raportista käy ilmi, että kyseessä oli Metsä Groupilta yksityistilalle ostettu metsänraivaus. Metsä Group oli ulkoistanut työn sopimusyrittäjälle. Tämä oli ulkoistanut työn edelleen virolaisyhtiölle, joka oli antanut toimeksiannon neljännelle yritykselle. Kyseisellä työmaalla oli raportin mukaan myös useiden muiden alihankintayritysten edustajia.

Loukkaantuneet metsurit eivät – yllättäen – kuitenkaan olleet töissä yhdessäkään näistä yrityksestä. Sen sijaan he olivat neljännen portaan virolaisen alihankintayrityksen hallituksen jäseniä – tosin minkäänlaisia omistuksia heillä ei kyseisessä yrityksessä ollut.

Juridisesti heillä ei siis ollut työsopimusta eikä työnantajaa. Tällaiset yrittäjät ovat osittain lainsuojattomia Suomen työlainsäädännön näkökulmasta, koska heillä ei ole työntekijän statusta.

Avin raportin mukaan metsureiden ammattitaitoa tai turvallisuusosaamista ei ollut varmistettu. Turvakengät heillä oli, mutta poliisin antamien tietojen varassa olleella avilla ja tarkastetulla yrityksellä oli erilaiset näkemykset siitä, käytettiinkö kypäriä tai kuulo- ja kasvonsuojaimia.

Tapaturman syyksi todettiin riittämätön turvaetäisyys. Käytössä olleiden raivaussahojen käyttöohjeissa edellytetään 15 metrin turvaetäisyyttä.

Toimintatapa on räikeässä ristiriidassa suomalaisten metsäyhtiöiden omien, äärimmäisen tarkkojen työturvallisuussääntöjen kanssa. Esimerkiksi suojalaseja voidaan vaatia jopa istutustyömailla.

Miten näin on päässyt käymään? Ensimmäinen selitys on, että ulkomainen työvoima on yleistynyt raivaus- ja istutustöissä. Toiseksi: tyypillisesti ongelmia on työturvallisuuskäytännöissä.

"Joko turvavarusteita ei ole tai sitten niitä ei vain käytetä, tai ei noudateta turvallisuusmääräyksiä. Lisäksi jäsenkuntamme on huolissaan ammattitaidosta", arvioi ulkomaalaisasioita hoitava sopimusasiantuntija Riikka Vasama Teollisuusliitosta.

Metsä Groupissa sopimusyrittäjän toimet otettiin tapahtuman jälkeen tarkkaan selvitykseen, koulutusta lisättiin ja ohjeistusta tiukennettiin.

"Tässä tapauksessa asiat eivät todellakaan menneet kuten pitäisi. Tavoitteenamme on nolla tapaturmaa", sanoo tuotantopäällikkö Pasi Arkko Metsä Groupista.

Jos yhteistyökumppanin toimissa on huomautettavaa, siihen puututaan Arkon mukaan välittömästi. "Korjaavien toimenpiteiden pitää tulla voimaan heti tai yrittäjäsuhde päättyy."

Hän korostaa, että työtapaturmat ovat kuitenkin harvinaisia. Vuoden 2018 jälkeen virolaiset alihankkijat eivät ole metsuritapaturmista raportoineet, sen sijaan suomalaisille on muutamia vahinkoja sattunut.

Metsä Groupin työmailla ahertavista noin 600 metsurista 85–90 prosenttia on suomalaisia ja loput virolaisia. Arkko vakuuttaa, että kaikki ovat joka tapauksessa ammattitaitoisia henkilöitä.

Pasi Leino
Työturvallisuuskäytännöt ovat asioita, joissa Teollisuusliiton mukaan on huomattu ongelmia ulkomaisten metsureiden työmailla. Isojen metsäteollisuusyritysten omat työntekijät eivät saa tinkiä työturvallisuudesta piiruakaan.

Suomesta ei löydy tilastoa, joka kertoisi, kuinka suuren osan kaikista metsätöistä tekevät ulkomaalaiset. Tämä johtuu vapaasta liikkuvuudesta EU:n sisällä; EU-kansalaisten siirtymisistä ei jää jälkiä tilastoihin.

Asiantuntijat ovat varovaisia arvioimaan määrää. Tähän juttuun haastateltujen henkilöiden epäviralliset arvaukset vaihtelevat 15 prosentista 50 prosenttiin. Määrän arvellaan lisääntyneen nopeasti viimeksi kuluneiden 5–7 vuoden aikana.

Jonkinlaista osviittaa antaa valtion työmaiden tilanne.

"Metsähallituksen työmailla alihankkijoiden ulkomaiset työntekijät hoitavat noin puolet töistä. Osa heistä on suomalaisten, osa ulkomaisten yritysten palveluksessa", sanoo Metsähallituksen Metsätalous Oy:n metsänhoitojohtaja Heikki Savolainen.

Lapissa huhkii pääasiassa suomalaisia, mutta etelässä yhä suuremman osa töistä hoitavat ulkomaiset työntekijät.

Metsätyöntekijöitä tulee paljon Virosta mutta myös muista Baltian maista, Venäjältä, Ukrainasta ja jonkin verran muista Itä-Euroopan maista, arvioi Teollisuusliiton Vasama.

Muilla metsäalan toimijoilla kuin Metsähallituksella, esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksillä, ulkomaisten työntekijöiden määrä vaihtelee valtavasti. Osa yhdistyksistä hoitaa työt kotimaisin voimin, osa käyttää paljon alihankintaa ja ulkomaalaisia yhteistyökumppaneita.

Viime keväänä jouduttiin koronakriisin vuoksi arvioimaan metsänistutustöihin tarvittavien ulkomaisten kausityöntekijöiden määrää. Tuolloin maa- ja metsätalousministeriössä päädyttiin noin 2 000 henkilöön.

Kuvakaappaus: Västerbottens Kuriren
Skogsnicke-yrityksen kamerunilaisiin työntekijöihin liittynyttä skandaalia seurattiin vuosia ruotsalaisessa mediassa. Kuvakaappaus on Västerbottens Kuriren -lehden verkkosivulla julkaistusta jutusta vuodelta 2016.

Ruotsissa jo yli 90 prosenttia metsänhoitotöistä teetetään ulkomaalaisilla, sanoo ammattijärjestö GS-Facketin asiantuntija Magnus Lindberg.

Samasta kehityksestä kertoo tutkimuslaitos Skogsforskin viime vuonna julkistama raportti. Siihen haastateltiin kymmenen ruotsalaista metsäpalveluyritystä. Ne kertoivat rekrytoivansa lähes kaiken työvoiman ulkomailta ja ajautuneensa nyt yhä suurempiin vaikeuksiin työvoiman hankinnassa.

Aiemmin työntekijöitä löytyi helposti, mutta ei enää. Kruunun heikko valuuttakurssi on alentanut tienestejä ja työn houkuttelevuutta ulkomaalaisten näkökulmasta. Byrokratia rassaa, kielitaidottomuus aiheuttaa ongelmia ja tulijoiden osaamisessakin on puutteita.

Yksi selitys Ruotsin metsätalouden laajaan ulkomaisen työvoiman käyttöön on metsien omistusrakenne. Isot yritykset omistavat siellä paljon metsää, ja niille ulkoistaminen ja alihankkijoiden kilpailuttaminen ovat pitkään olleet arkipäivää. Vuosien mittaan julkisuuteen on pulpahtanut ikäviä alihankkijoiden väärinkäytöksiä ja jopa ihmiskaupan piirteet täyttäviä tapauksia.

Tunnetuin on vajaat kymmenen vuotta sitten paljastunut metsäpalveluyritys Skogsnicken tapaus. Yritys värväsi noin 50 puunistuttajaa Kamerunista ja jätti suurimman osan luvatuista palkoista maksamatta. Vierastyöläiset ahersivat muun muassa metsäteollisuusjättien Holmenin ja SCA:n mailla. Yritykset joutuivat kiusalliseen tilanteeseen, kun alihankkijan puuhat uhkailuineen tulivat julkisuuteen.

Kävi ilmi, etteivät istuttajat pystyneet edes ostamaan lentolippua kotimaahansa. Heitä avustivat muun muassa kirkko ja yksityishenkilöiden järjestämät keräykset. Vyyhtiä puitiin vuosia eri oikeusasteissa ammattijärjestö GS Facketin taustatuella.

GS Facketin Lindberg sanoo nyt, ettei Kamerun-skandaali tuonut merkittäviä parannuksia lainsäädäntöön tai käytäntöihin.

"Kilpailu ei ole tervettä. Monet yritykset joutuvat luistamaan työehtosopimuksen ehdoista pärjätäkseen markkinoilla."

Hänen mukaansa työntekijöitä tulee yhä kauempaa, esimerkiksi Ukrainasta, kun taas balttien osuus vähenee.

"Ala ei halua rekrytoida edes EU-maista. Meidän arviomme on, että kustannussyistä."

Teollisuusliitossa on seurattu Ruotsin kehitystä ja odotettu, rantautuuko metsätyön ulkomaalaistuminen samanlaisella voimalla myös Suomeen.

"Yhteydenottojen määrä on lisääntynyt", Vasama toteaa. Ja kun ammattiliittoon otetaan yhteyttä, kyse on valitettavasti ongelmista ja tyytymättömyydestä.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ulkomaalaistarkastajan Katariina Nysundin käsitys tilanteesta on yhteneväinen Vasaman kanssa. Ulkomaalaisten työntekijöiden määrä on lisääntynyt ja ongelmia on.

"Kun määrä kasvaa, lisääntyy myös riski siitä, että epäasiallisia toimijoita on enemmän. Tyypillisiä epäkohtia on, ettei palkka ole työehtosopimuksen mukainen, lisiä ei makseta, vapaita ei anneta tai työajoissa ei noudateta lakia ja sopimuksia", Nysund luettelee.

Hän arvelee, että osalla ulkomaisista yrityksistä kyse voi olla tahattomista rikkeistä. Yrityksissä ei ehkä tiedetä, että Suomessa tehtävässä työssä pitää noudattaa Suomen lakia, vaikka työnantaja olisi toisesta maasta.

Riikka Vasama kehottaa työnantajia suhtautumaan erityisesti ulkomaisiin työvoiman välittäjiin suurella varauksella.

"Pahimmillaan työnantaja voi tahtomattaan joutua keskelle ihmiskauppavyyhtiä."

Riskit ovat isoja, jos ulkomaalainen välittäjä tarjoaa maanmiehiään töihin, tulijat ovat kouluttamattomia ja kielitaidottomia sekä täysin riippuvaisia yhteyshenkilöstä. Suomestakin on paljastunut eri toimialoilta rikollisesti toimivien välittäjien tapauksia. Työntekijöiden palkkoja on vedetty välistä, heiltä on vaadittu mielivaltaisia maksuja ja jopa kiristetty ja uhkailtu.

"Käytännössä hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan liittyy usein se, että henkilöä erehdytetään, painostetaan tai johdetaan harhaan niin, että tämä hyväksyy alun perin luvattuun verrattuna erilaiset tai huonommat työolosuhteet", todetaan Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin julkaisussa, joka käsittelee alihankintaketjujen riskinhallintaa.

Jaana Kankaanpää
Metsäpalveluyrittäjän kokemuksen mukaan suomalaisia työntekijöitä alkaa olla hankalaa löytää. Myös työn kausiluonteisuus vähentää alan houkuttelevuutta.

Miksi pottiputkeen ja raivaussahaan sitten tarttuu yhä useammin vierastyöntekijä? Tähän kysymykseen on kaksi eri vastausta riippuen siitä, keneltä kysytään. Osan mielestä kyse on ilman muuta rahasta: ulkomaalaiset tekevät halvemmalla. Toisten mielestä rahasta ei ole kyse lainkaan, vaan työvoimapulasta – suomalaisia tekijöitä ei kerta kaikkiaan löydy riittävästi.

"Kilpailutus on niin kireää, että taustalla on pakko olla työehtojen polkemista", Riikka Vasama epäilee. Hän on huolissaan siitä, että epäterve yrittäjyys pilaa koko alan, jolloin sääntöjä noudattavat yritykset eivät pysty toimimaan eivätkä tarjoamaan työpaikkoja. Tällaisen kierteen päätepisteenä olisi tilanne, jossa suomalaisia tekijöitä ei lopulta edes tulisi tarjolle.

Lapualainen Mika Kytöharju on toiminut metsäpalveluyrittäjänä noin 20 vuotta. Hänen kokemuksensa on, että työvoimapula on ollut esteenä toiminnan laajentamiselle jo pitkään. Muutamia vuosia sitten hän palkkasi liettualaisen metsurin. Tämän kautta työntekijöitä on löytynyt Liettuasta lisää.

"Otamme yhtä lailla suomalaisiakin, mutta harmina on, että kokeilijoita on aika paljon. Kun räntää tulee niskaan ensimmäisenä syksynä, motivaatio loppuu."

Alan vitsauksena on yhä myös kausiluonteisuus. Jos työt loppuvat talvella, moni katselee muita hommia ja jää niille teilleen.

Kytöharjun mukaan istutuksille voisi paremmin löytyä kotimaista työvoimaa, esimerkiksi koululaisia ja opiskelijoita. Silti yrittäjälle on helpompaa palkata aikuisia, ajokortillisia liettualaisia.

"He hoitavat oman kulkemisensa ja taimien kuljetukset omatoimisesti. Rahasta ei ole kyse, samasta työstä maksetaan sama palkka."

Kytöharju on itsekin pannut merkille, että virolaiset yritykset menestyvät Metsähallituksen urakoiden tarjouskilpailuissa.

"Virolaiset tekevät muutaman kympin per hehtaari halvemmalla. Mutta en osaa heitä kadehtia. Ehkä sitten asia olisi toinen, jos ei töitä riittäisi kotimaisille tekijöille."

Mielenkiintoinen kysymys on, onko Ruotsin tie vääjäämättä myös Suomen tie. Onko suomalainen metsuriammattitaito pian uhanalaista?

"Fakta on, että metsänomistajien omatoiminen työ vähenee ja tekijöitä tarvitaan hurjasti enemmän", pohtii Suomen metsäkeskuksen yrityspalvelujen johtava asiantuntija Marko Ämmälä. "Sahaajia tarvitaan, ellei koneellinen taimikonhoito merkittävästi yleisty."

Hän toivoo, että monille metsänomistajille ja töiden tilaajille laatu on lopulta tärkeämpi kriteeri kuin hinta.

"En usko, että meillä automaattisesti mennään samaa tietä kuin Ruotsissa. Luotan siihen, että nuorista löytyy innokkaita suorittavan työn tekijöitä."

Lue myös:

Kaksi metsuria sahasi toisiaan Iittalassa – näin tapahtumat etenivät

Uusia metsureita tulee työelämään hälyttävän vähän – opiskelijoista suuri joukko on maanomistajia ja välivuoden viettäjiä, jotka eivät lainkaan tähtää metsurin ammattiin

"Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö metsäalalla on julkeaa", kritisoi metsuri ja ay-vaikuttaja Lasse Vertanen

Miltä tuntuu, kun takana on 50 vuotta metsurin töitä? "En tässä varmaan olisi, jos hakkuutyö olisi jatkunut"

Katso uusin video: Kun suvun mökki kävi ahtaaksi, ratkaisuksi syntyi minimökki
Lue lisää

Vastuullinen metsänhoito mietityttää Pirkanmaan seurakuntia – "Seurakunnissa tarvitaan viisautta kestävään metsäomaisuuden hoitoon”

WWF:n uusi ohjelma edistää metsien vastuullista käyttöä – Stora Enso lähti mukaan yhteistyöhön

Ilkeä asenne

Taimia uhkaavat monenlaiset tuhot – Aarre: Näin tunnistat ahavatuhon