Metsä

Miltä tuntuu, kun takana on 50 vuotta metsurin töitä? "En tässä varmaan olisi, jos hakkuutyö olisi jatkunut"

Tapio Siila aloitti metsurina 14-vuotiaana ja jäi eläkkeelle samasta työstä puoli vuosisataa myöhemmin.
Sanne Katainen
Tapio Siila kulkee vapaa-aikanakin mielellään metsässä. Marjat ja sienet hän kerää itse. Toinen harrastus on vesijuoksu – tai oli, ennen korona-aikaa.

Miltä tuntuu lopettaa metsurin työt 50-vuotisen uran jälkeen?

”Ei tässä sen isompaa. Lopetin marraskuun puolessavälissä. Se tuntuu nyt lomalta, ja eihän ole pois sanottu, etten kesällä menisi vähäksi aikaa jatkamaan”, Tapio Siila pohtii.

Ranteet eivät tahdo enää kestää pottiputkella istuttamista. Raivaussahatyöt sujuvat vielä. Ammattilaisen käytössä raivaussaha kestää noin vuoden.

”Kytkin hajoaa raivaussahassa, se on ainoa paikka. Se kuluu, ja jouset alkaa pätkiä poikki. Sitä ei kannata vaihtaa, kun vähän ajan päästä tulee sama homma.”

Sen sijaan ketjusaha on 15 vuotta vanha. Kone kestää, koska nykymetsuri tekee niin vähän moottorisahahakkuita.

”Viimeiset 15 vuotta ovat olleet pelkästään raivausta ja istutusta, kun koneet hakkaa kaikki. En tässä varmaan olisi, jos hakkuutyö olisi jatkunut. Olisin paljon huonommassa kunnossa”, Siila toteaa.

Siila aloitti metsurin uransa Savukoskella 1960-luvun lopulla 14-vuotiaana. Työt olivat aluksi istutusta ja raivausta vesurilla. Hakkuutyöt sai aloittaa 18-vuotiaana.

”Sama ruljanssi jatkui, kun tulin armeijasta. Istutettiin kesällä, raivattiin, sitten alkoi tulla raivaussahatkin. Talvella kun ei ollut muuta hommaa, niin leimattiin.”

Metsähallituksen työmailla 1970-luvulla metsurit asuivat kämpissä pitkiäkin aikoja.

”Kokki oli, ja ruoka tuli luukusta, kahvit ja kaikki. Kaikilla oli omat sängyt ja kaapit, se oli ihan asiallista. Iltaisin pelattiin lentopalloa.”

50 kilometrin matka kotoa kämpälle taittui alkuun mopolla, myös talvisin. 1970-luvun puolivälin jälkeen Siila hankki ajokortin ja käytetyn ”Polski-Fiatin”. Silloin kotiin pääsi jokaisen työpäivän jälkeen. Samalla autolla kulki neljän–viiden hengen porukka.

Talvella 1984–1985 kotiseuduilla Savukoskella ei ollut hakkuita tarjolla, ja lehti-ilmoitus kiinnitti miehen huomion. Metsänhoitoyhdistys haki metsuria toisella puolen Suomea, Hausjärvellä Hämeessä.

”Tultiin Oittiin työkaverin kanssa. Ajateltiin, että ollaan tämä kevät ja tullaan sitten takaisin.”

Se oli Siilalle ensimmäinen reissu kaukana kotoa. Armeijan hän oli käynyt Sodankylässä. Metsät olivat totuttua isompia, mutta ihmiset hiljaisia.

”Lapissa oli enemmän seurallisia ihmisiä. Täällä ei kukaan silloin tervehtinyt, sen hoksi ensin.”

Kaveri palasi pohjoiseen, mutta Siila jäi, kun metsän­hoitoyhdistys tarjosi edelleen työtä.

Lapsuudenkoti Savukoskella Kemijoen äärellä on nyt kesäpaikkana, jossa Siila käy yleensä kerran vuodessa. Paluumuutto ei innosta, sillä aikuiset lapsetkin ovat asettuneet perheineen eteläiseen Suomeen.

Entinen tukkikämppä Kairijoen rannalla on vielä olemassa.

”Se on nykyisin ravintolana. Kävin keväällä katsomassa, että tuossa olen nukkunut nuorena miehenä.”

Katso uusin video: Näin sutjakasti sahapihan tukkikoura muuttuu lumiauraksi
Lue lisää

Aarre: 86-vuotias Heimo Hanhisuanto lähti metsätöihin 13-vuotiaana – Susivaaran 20 000 hehtaarin avohakkuu oli savotoista suurin

Tällaisia vaaratilanteita raivaussaha aiheuttaa metsureille – alan työturvallisuus on kuitenkin kohentunut huomattavasti aikaisemmasta

Aarre: Mitä talvisavotan varusteissa pitää ottaa huomioon? Hyvin käyntiin lähtevä moottorisaha on työn perusta

Uusia metsureita tulee työelämään hälyttävän vähän – opiskelijoista suuri joukko on maanomistajia ja välivuoden viettäjiä, jotka eivät lainkaan tähtää metsurin ammattiin