Metsä

Ratahankkeen valmistelu on ollut maanomistajalle piinallista – Tunnin juna toisi jättimäisen rautatiesillan Simo Larmon ikkunan alle: "Kuulemisilla ei tunnu olevan mitään merkitystä"

Etelä-Suomeen suunnitellut uudet pikarataväylät nielisivät alleen pääosin metsää ja peltoa, mutta myös taloja ja kesämökkejä.
Jaana Kankaanpää
Tunnin juna halkoisi nykysuunnitelmien mukaan suomusjärveläisen Simo Larmon maat.

Suomusjärveläisen Simo Larmon kotitilan pihasta avautuvat komeat peltomaisemat. Birkkalan tila on tunnettu speltin viljelyn uranuurtaja ja jalostaja. Pihapiiriin on kuitenkin tulossa melkoinen mullistus, jos poliitikkojen ja virkamiesten suunnitelmat uudesta Turun ja Helsingin välisestä junaradasta toteutuvat.

Viimeisimmän väylälinjauksen mukaan Tunnin junaksi nimetty rata kulkisi kymmenen vuoden kuluttua sadan metrin päässä Larmon perheen kodista. Pellolle kohoaisi jylhä, 28 metriä korkea rautatiesilta.

Kauan eivät ohikulkijat ehtisi Birkkalan miljöötä silmäillä – junan maksiminopeudeksi on kaavailtu 300 kilometriä tunnissa. Kiirettä on pidettävä, jotta 21 kilometriä nykyistä rataa lyhyemmällä reitillä päästään tunnissa ja 15 minuutissa Turusta Helsinkiin. Nykyistä rantareittiä pitkin matkaan kuluu noin kaksi tuntia.

Tunnin juna on yksi kolmesta Etelä-Suomeen suunniteltavasta superradasta, joilla pyritään mahdollistamaan nopeat yhteydet Helsingistä isoihin kaupunkeihin: Turkuun, Tampereelle ja Kouvolaan. Idän pikalinjan tavoitteena on nopeuttaa Helsingin ja Pietarin väliä.

Jotta matka lyhenisi ja huimaa vauhtia kiitäville junille saataisiin paras mahdollinen linja, ratoja suunnitellaan uusille reiteille. Turun-rata siirtyisi sisämaahan ja idän rata rantaan päin; se kulkisi Porvoon kautta. Kyseessä ovat historialliset ja myös ennennäkemättömän kalliit investoinnit: hankkeiden yhteenlaskettu kustannus olisi yli kymmenen miljardia euroa.

Pisimmällä hankkeista on Tunnin juna, mutta lopullista päätöstä senkään rakentamisesta ei ole tehty. Valtio ei aio rahoittaa hankkeita yksin, ja ratojen hankeyhtiöissä osakkaiksi ja laskujen maksajiksi on lähtenyt myös vaikutusalueen kuntia. Myös EU-rahaa on tavoitteena hakea.

Simo Larmon kotikunta Suomusjärvi liittyi Saloon kuntaliitoksessa vuonna 2009, ja Tunnin junan myötä Suomusjärvestäkin olisi tulossa rautatiealuetta. Kun tällainen jättimäinen hanke piirretään isolla pensselillä kartalle, siinä eivät yksittäistä perhettä tai kylää odottavat kohtalot juuri paina. Uudet linjat nielevät alleen tuhansia hehtaareja metsää ja peltoja, mutta sellaiset ovat radan suunnittelun kannalta vähäpätöisiä lunastusasioita.

Ympäristövaikutusten selvitysraportissa kerrotaan, että esimerkiksi Espoon ja Salon välillä radan alle olisi jäämässä kaikkiaan noin 850 hehtaaria, suurimmaksi osaksi metsää ja peltoa. Tällä välillä tarvittavan kaksiraiteisen maastokäytävän leveydeksi on arvioitu 80 metriä.

Tunnin junan alle jäisi 25 asuin- tai lomarakennusta ja noin 50 muuta rakennusta. Kun mukaan lasketaan melualueella sijaitsevat asuin- ja lomarakennukset, luku nousee 336:een.

Hankkeen joustamattomuus on vuosien mittaan käynyt Larmolle selväksi. Hänen omia maitaan olisi jäämässä nykyisellä linjauksella noin kymmenen hehtaaria radan alle. ”Kunta on järjestänyt asiasta kuulemisia, mutta kehitysehdotukset eivät johda mihinkään. Kuulemisilla tai lausunnoilla ei tunnu olevan mitään merkitystä.”

Alun perin hän ei vastustanut Tunnin junaa. Kehitys menee eteenpäin, isoja infrahankkeita pitää tehdä ja sen osuminen oman kodin kupeeseen on vain huonoa tuuria, hän ajatteli. ”Nyt olen kääntänyt kelkkani, kun olen perehtynyt asiaan. En vastustaisi, jos voitaisiin osoittaa, että se olisi kansantalouden kannalta hyödyllinen hanke. Esimerkiksi moottoritie on ihan eri juttu.”

Valtiovarainministeriö totesi vuonna 2018 raportissaan, että hyötykustannusanalyysin näkökulmasta yhteiskunnan kannattaisi toteuttaa vain hankkeita, joiden hyötykustannusarvo on vähintään 1,00. Ratahankkeet eivät yllä lähellekään sitä. Väyläviraston laskelman mukaan Tunnin junan hyötysuhde on 0,44. Itäradan luvuksi arvioitiin 0,13 vuonna 2019.

Liikenne- ja viestintäministeriön osastopäällikkö Sabina Lindström ei hätkähtänyt tuolloin matalaa lukua. ”Kannattaa muistaa, että lähes kaikissa Suomen raidehankkeissa suhde on alle 1,0, jota yleensä pidetään rajana taloudellisesti kannattavalle hankkeelle. Syynä on puhtaasti se, että radan rakentaminen on äärettömän kallista”, hän totesi Ylelle (5.4.2019).

Kimmo Haimi
Espoon ja Salon välille suunnitellun uuden kaksiraiteisen maastokäytävän leveydeksi on yva-raportissa arvioitu 80 metriä. Kuvassa on yksiraiteinen linja.

Suomusjärven näkökulmasta Tunnin juna on joka tapauksessa ristiriitainen tapaus. Salo on mukana radan hankeyhtiöissä – jollaisten kannattavuudesta muun muassa Valtiontalouden tarkastusvirasto ja valtiovarainministeriön ylin virkamies Juha Majanen ovat lausuneet vakavan huolensa (Taloussanomat 27.1.).

Larmo tiivistää pikayhteyksien läpikulkupaikkakuntien murheenkryynin: ”Tunnin juna ei hyödytä paikkakuntalaisia pätkääkään, kun se suhahtaa ohi. Täältä pitää mennä Turkuun, jotta sen kyytiin pääsee.”

Tämä on pikayhteyksien vääjäämätön ongelma. Jotta matka taittuisi nopeasti, selvää on, ettei juna ehdi pysähtelemään reitillä. Muuten se ei olisi enää tunnin juna. Osalle uusista ratapaikkakunnista on mahdollisesti tulossa kuitenkin lähijunayhteyksiä.

Kun Suomi ei halua jäädä liikenneyhteyksien takapajulaksi, mutta ratahankkeiden kannattavuus on kysymysmerkki, Tunnin juna ja sen sisarhankkeet ovat suuria poliittisia intohimoja herättäviä asioita. Ei vain isoissa kaupungeissa, vaan myös Salossa ja Suomusjärvellä. Soppaa kuumentaa entisestään korona, joka on vaikuttanut matkustamisen tarpeeseen ja työnteon tapoihin.

Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä, kun tällainen jättirata tunkee ikkunan alle?

”Tapella vastaan mahdollisimman paljon”, Larmo miettii. Kuntavaaleissakin hän yrittää asiaan vaikuttaa. Onhan kunnallakin sentään asiaan sananvaltaa. ”Jos tarpeeksi moni äänestää sellaisia ehdokkaita, jotka ajavat tätä asiaa.”

Vaaleja odotellessa Larmo aloittaa uutta viljelykautta, ja ratahanke muistuttaa säännöllisesti itsestään ihan konkreettisesti. Maaperämittaajat ilmestyivät hiljattain jälleen Larmon pellolle, ennakkoon ilmoittamatta. ”Ne vain tulevat, vaikka olen sanonut, ettei märällä saa pellolle mennä.”

Tunnin juna (Turku–Helsinki)

  • Ollut vireillä pisimmän ajan.
  • Ratasuunnittelun on määrä valmistua viimeistään 2025. Liikenne voisi alkaa 2031.
  • Kustannusarvio 3,7 miljardia euroa.
  • Uusia ratalinjoja olisi tulossa ainakin Salon, Lohjan ja Vihdin alueille.

Suomi-rata (Tampere–Helsinki)

  • Reittivaihtoehtoja selvitetään parhaillaan. Koostuisi Lentoradasta ja jatkoyhteydestä Tampereelle.
  • Lentorata kulkisi Helsingin Pasilasta Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta Keravalle. Jatkoyhteys Tampereelle voisi toteutua nykyistä päärataa kohentamalla tai uutta reittiä.
  • Suunnitteluun arvioidaan kuluvan 8–10 vuotta. Voisi valmistua liikenteelle 2036.
  • Kustannusarvio linjauksesta riippuen 4,6–5,75 miljardia euroa.

Itärata (Kouvola–Helsinki)

  • Itään suuntautuva ratahanke on kolmesta keskeneräisin.
  • Väyläviraston vaihtoehdoista kehitettäväksi on valittu Lentorata–Porvoo–Kouvola -linjaus.
  • Keravan ja Kouvolan välinen alue olisi kokonaan uutta rata-aluetta.
  • Kustannusarvio 1,7 miljardia euroa.
Katso uusin video: Kaikkia keinoja kokeillut metsänomistaja kehitti oman hirvenkarkotusliemen
Lue lisää

"Viljelijälle varattu uustorpparin osa" – MTK-Keski-Pohjanmaan johtaja: "Yksityisyrittäjyyteen perustuvalle maanomistukselle turvattava etuisuusasema"

Saavatko ympäristöjärjestöt tosiaan kartoittaa yksityisten metsiä jokamiehenoikeudella? Varatuomari: "Sillä on selvä kaupallinen tavoite"

Metsien suojelun lainsäädäntöä yksityistetään

Taajamien lähimetsiä käytetään kaatopaikkana ja metsänomistaja kuittaa laskun: "Sohva sinne, kodinkoneet tänne, muuttokuorma tuonne – sitä on koko ajan"